Olen aina nähnyt paljon unia. En kuulu siihen onnellisten?, kaartiin, joilla viimeisin syvän unen osuus pyyhkäisee kartalta kaikki nähdyt pois. Unien memento. Unien aihiosta; Joskus ne ovat jotain neutraalia tarkastelujuttua, esim.museossa tsiikailen joitain historiallisia tauluja. Sivupointtina voisi sanoa, että se hämmästyttää. Taulut ovat yksityskohtaisesti, taiten tehtyjä, arvokkaan ja historiallisen näköisiä, olematta kuitenkaan joitain jo tunnettuja tauluja. Miten siis aivot, unet, tämän tekevät? Maalaavat omat taulunsa. Kun kerran museon puolella liikutaan, niin täytyyhän siellä olla arvoisensa taidekin.
Uneni ovat jonkinsortin häsläystä, väliltä Juha Miedon painajaset - osastoon, Jessmies, täää olikkii unta, eikä orastavaa hulluutta. Olen elossa, minua ei tapettu, minä en tappanut. Kaksi sitkeää painostamis- tai tukahduttamisunta on seurannut minua näihin päiviin asti. Toisessa, olen edelleen Rollossa, enkä löydä lukion luokkaa, haahuilen käytäville. (Rovaniemen keskustanlukion pohjapiirros on otettu eräästä hyvin toimivasta keskusvankilasta.) Nii, tai olen ruotsin tunnilla, enkä osaa vastata. Kiitoksia Helylle, sinähän yritit vain opettaa... Toisessa unessa olen, jossain sumusella nurtsilla, on kesä ja edellisen työpaikkani käytöshäiriöiset lapset tulevat sankoin joukoin iholle. Kakkusota pläts tyyliin. Olen hot target, johon osuu ja uppoaa ja happi loppuaa.
Nyt on tullut onnellisuusosastoa. Viimeöinenkin oli sellainen, että olin jossain juhlavissa juhlissa, hyvä meiningi. Meikä popsimassa erinlaisista täytekakuista suklaapalat & konvehtit (konvehti kuulostaa jotenkin vanhan ihmisen sanalta; Kamfferintippoja ja konvehteja ryystettäämme alas kaffilautaselta.) Alkuviikosta näin kaksi happyendin unta putkeen. Aamulla ihmettelin nähtyä. Näinkö simppelisti se menee, paineistettu poimu purkautuu. Aurinkotuuleet.
Jos unet olisivat tahdonalaista toimintaa, päästäisiin kliseisiin. Matti senkin pervo, näkisi unta edelleenkin Ladasta, silviisiin, kumi kuitenkin käryää niistä. Hei, oli uudet penkit, kepardia. Tulisi paljon töistä poissaoloja, työpaikkapinnausta. Todellisuuspakoilua. Melatoniinin käyttö lisääntyisi käsiin ja suihin. Tällä tabletilla, voit olla unessa 17 h / 7. Ihmiset unohtuisivat koteihinsa. Rakkaani, olemmeko koko vkonlopun unessa? Pizzapalvelu kukoistaisi. Syntyisi Ouluakin enemmän pizzapaikkoja. Lapset kasvatettaisiin unella ja ollen jättikokoisia (jos vanhemmat olisivat hereillä.), koripallonpelaajia. Nukkuvat kylät, todellinen Antikristus lähtisi töihin, köyhä siis, eikä unta nää. Älä unta nää, kirjaimellisesti.
Onneksi näin emme voi tehdä. Olemme valveilla suurimman osan ajasta, valveutuneita. Kykyihimme kuuluu ajattelu, luova ongelmanratkaisukyky ja tarve kuulua erinlaisiin ryhmittymiin, jotka palvelevat Maslowejamme. Iltaselle sitten, laitamme pakoputken kallelleen, läpät kiinni ja otamme vastaan sen , jota luoja suo, tuo.
Älä unta nää.
Mutta nyt, mitä ihmettä? viimeöinen; olin joillain kutsuilla, siellä hyvä meininki, taustaäänet komppasivat. jonkun tutun bileet. kakkuja oli paljon pöydillä. Kiertelin niiden välissä ja napsiskelin suklaapaloja, konfehteja kakuista jotenkin rauhassa. Alkuviikosta näin yhden yön aikana kaksi onnellsuusunta peräkkäin. aamulla ne silloin muistin ja lauseeksi puin. Outoa, en sinänsä koskaan ole nähnyt mitään megaonnellisuutta. No lentämis ja pysyn ilmassa, voin kohopta taivaalle unet olat olleet aika siistejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti