Harvat ystävät

Ajan hampaissa kolo, railo
ystäväpiirron tanssiko, kelmii valo

katsoa olen osannut, eteenpäinkin
fyysisen muuton lisäksi tehtävä henkinen

apina juoksee banaanin kiinni, aina

Kultasormella keskimmäisellä
teen uudet asemat, auringon

Joulu

Joulu lähestyy, jo oveen kolkuttaa. Pukki naavaparta reen jalaksia öljyää. Saatiin valkoinen lumipeite, pakkastakin tuleman pitää yli mittarilukema. Rauha on yksi Joulun julistuksista. Rauhani kestänyt kohta vuoden. Voi rauhas parat.

Ostaa ei pidä mitään, jos haluaa, niin sitten. Jouluun kuuluu myös odotus, tosin kukaan ei ehdi enää odottaa. Syntyä pitää heti, saada. Jälkipolville tuuppasin rahaa tilille. Kohdentavat käytön tarpeensa mukaan. Ollaan yhdessä ja jutellaan. Keräännytään ruokaisan pöydän ympärille. Nauretaan ja poristaan asioista. Lukkarilat keskustelevat, puhuminen mennyt perille.

Vuosi meni, vanhoja metkuja ei toistettu, eikä uusia opittu. On paljon se. Tsäänssi oli tiedossa, nyt sitä pystyi toteuttamaan. Jalostaa omasta ammentamosta. Saada arkiseen harmauteen, valkeuteen värikynä. Palettia ja värejä tuli kyllä käytettyä kustomoinnissa. Hienoja, siistejä kokemuksia. Katsoa, kun bussi numero 53 ajaa ohitse. Olla vilkuttamassa.

Minua on vaikea kategorisoida. Vielä vuoden vuorotteluvapaan ymmärtää, mutta että toinen vuosi heti perään? Kysymykset, joita esitetään alati em. yhteydessä: - Hiljainen ihmetys (51% votes), - Miten meinaat saada aikasi kulumaan. Eikö ala kyllästyttämään? (25%) ja mistä revit tuohipäällysen? Hyviä kysymyksiä kaikki tyyni. Vastaukseni eivät helpota kategorioimista. Ymmärrän työttömiä, joutenolijoita ja taiteilijoita paremmin. Arki aherruksineen, ajatukset sitä rataa tai enintään tätä. Osaako ihminen olla ilman taakkaa ja siihen liittyvää kantamista? Mihin on oppinut tai tottunut. Pois oppiminen on vaikeinta uuden oppimista.

Nähdä, KUIN lokki lentää Kauppatorgetin yllä. Ei pohdi ei, mistä tulossa ja mihin suuntaamassa. Lentoa tässä nyt hetkessä. Lasi lähtenyt katsojan & kohteen välistä. Jonkinsortin Budhalaisuutta siis. Tästä jatketaan lähestymistä ensi vuonnakin. Saas nähdä , mihin valaistumisen lopulliseen tilaan tässä päädyn vai päädynkö mihinkään? Tarkkoja pläänejä ei ole tehty. Tammikuu muualla, helmikuu toisaalla ja huhtikuusta nenä Joensuussa.

Toivossa eletään hyvin. Toivonkin hywää ja rauhaisaa Joulua itse kullekkin. Rakastakaa & levätkää, kuutostie sulkeutuu hetkeksi.

 t. Jari Tapio Aaponpoika Lukkarila evp. Emmertius

Viini

Kanssa hänen, neidiksi nimitetyn
yllättää jälleen
olemme pyhässä liitossa

kylään pyydetään ruoka sopusointunut
yhdeksi janoiseksi puuksi,
jota maamullan vihanta ruokkii

pirskahtelemme, pulppuamme
hullaannumme, humallummekin

olemme niin yhtä
kuin olla voi

kaulakkain,
Jumalten uomassa

Mies

Mies, joka laittaa hatun päähän
kävelee koroketta pitkin
reunalla, ääriehto kevyt mansikka
ajan rattaissa vihertää

kaikki tulevat illaksi kotiin, aivan kaikki.
aukaistaan hillopurkki, tuoksujen viidakko
keräännytään pöydän ympärille kuin ennenvanhaan

Kiitollinen, eikä
unohda helposti.

Persus

Perseennuolenta. Nuolihan sinne napakympin suuntaan sulahtaa. En ole koskaan nuollut, enkä nuole. Miksi näin, en osaa oikein sanoa. Vanhempani ovat nuolleet ja kumartaneet rahaa / herraa / valtaa. Pyhää kolmiyhteyttä. Minulle tärkeimmät maneesit olleet aina YK:n ihmisoikeusjulistukset. Ts. tasa-arvoisuus ja kullakin on äänensä - jutut. Maailma pyörii monella eri mallilla ja kantilla. Iho & nahka ovat muutamalla millillä paksutettua. Tuntuisi suurelta vääryydeltä myydä oma nahka jollekkin noubadille, joka sattuu silloisessa kontekstissa heiluttamaan valtikkaa. Pitää nähdä asioiden taakse ja ainakin jonkin verran eteen. Voidaankin olettaa, mitä enemmän kykynee näkemään, sitä vähemmän nuolee.

Mistä hyvän nuolijan tunnistaa? Kysymyshän on korni, ruskeakielisyys näkyy kauas. Hyvää nuolemista ei ole olemassakaan. On vain taitavaa, joka ei juurikaan tule näkyvään pukuun ja mautonta, joka näkyy & tuntuu. Nuolenta on sidoksissa älykkyyteeen / syntipukkiin / johtajuuteen / toimenkuvaan / työminään / työntekijöiden vaihtuvuuteen / stressiin  ja lafkan tuottavuus paineisiin.

Tässäpä listausta:
1.) Tarve olla äänessä ja päteä. Ottaa tilaa muilta. 2.) Ei ymmärrä olevansa pihalla. Kun ei ymmärrä, pitää kolista tynnyristä. 3.) Kertoo työyhteisön kuumimmat jutut, jatkuvat juorut. 4. ) Mitä enemmän pomoja paikalla, sen enemmän lupaantuu tekemään jotakin.

 5.) Tarve saada valtaa, vaikkei siinä ole mitään järkeä. Ts. sosiaalisesti sokea, omilla säännöillä purjehtija. Ei ymmärrä, että valtaosa peoppeleista tykkää tallata tasasella myös työpaikalla. 6.) Ylituttu heti alusta lähtien. Läheisyyden raja natisee. 7.) Pomon paras työntekijä - kaveri. Melekein kuin "oikea käsi" ( tai kokonaan ).

8.) On epävarma työminuudestaan, joka buustaa aika pitkälle koko setin. 9.) Tarve kerätä leirejä, vastakkainasettelua. Kutsuu johonkin imuun mukaan. Hassua; on kyvyttömin vuorovaikutustaidoiltaan, mutta kyvyllisin työyhteisön puhuja, kun asiat ovat jo pitkällä solmussa. 10.) Kaikkien kaveri, muttei loppupeleissä kenenkään.
11.) On monenlaisten tarpeittensa vanki, joihin hakee tyydytystä työpaikan kautta.
12.) Käärmekeitolla täytetty.

Nuolenta on vähän niinkuin mainos. Kaikki tietää sen feikiksi, mutta lankeaa siihen osaksi. Kukapa haluaa alkaa maistelemaan painajaistaan herättyänsä. Saati sitten kun näytös tapahtuu työaikana. Meissä asuva pieni lapsi ei halua kohdata pahaa. Selviytymisen periaate - ummistan kun se ei koske minua. MUTTA, juurihan ummistit ja teit siitä sinua koskeavan. Metsäkansalle ei ole opetettu puhetaitoja. Selviytymisen taitoja, joihin kuuluu: Selkäänpuukotus & juoksu varvikkoa pitkin  / lihojen & marjojen keräys /  risumajojen kokoaminen & taitto.

Miksi tämä koskettaa minua? Lapsuudenystävä soitti hetki sitten, oli saanut lapun käteen. Nuolijat jatkoon. Olen aina luottanut oikeudenmukaisuuten. Paha saa palkkansa. Paljonko se muuten on, ei missään lorussa sanota? Mitäpä jos paha tienaakin enemmän kuin minä? Kerro kerro kuvastin. Julkisuudessa puhutaan paljon työpaikkakiusaamisesta. Voisiko vuonna 2015 profiloida nuoleskelijan, filettää? Median kautta ilmiasuun. Olisi sitten tämäkin asia tietoisuudessamme. Mitä olisimme kykenevät tiedolla tekemää? En tiedä.

Ylpeys hei, kellä on? Kykyä katsoa silmiin oman toiminnan jälkeenkin. Aina maksan hinnan, osumat kuparikylkiini. Kannan itseäni, eikä kellään muulla ole siihen asiaa. Näin meillä LAPISSA, jänkhällä aatellaan.


Tsemppiä Pekalle. Elämä on välistä nurinkurinen saapas, sisältä märkä, tuoksuva villasukka.
                             Pese ja pyykkää, kunnolla linkoo. Narulla kuivuu, raikkaassa tuulessa.

Paratabs

rakkaus yksin, yksin nukkuu
luontoäidin yksiössä

päivän lobbaus
liikene ympyrään
osta kaksi, laita kolmatta pihalla
tuntuu täydelliseltä, eiliseltä

mies ostaa piiskaavaa vettä. tuostako kiinni pitää, läpi pilvien humalan
sherwoodin tiikeri vaihtanut jouskaa, jakaa pakkaa avokämmenestä

lempeä olen ollut, ajatus. kivipallon pintaa huuhtoo meri, suolan kyynel
kahvilassa ämmin, vedän vettä keuhkoon. Emmi sylilapsi, silmätysten

nielaisu kuin lämmin kuppi, voin sulaa kättä pitkin reidellesi

Next morning glory

Madonna kerä
kukka, sohvan päällys

oltiin tolalla, nyt yhtä
pizza yhdistää mielet

ajattelun vapautta
kehon vanki

harakka vetää taivaankantta
ilman raskautta

annahan kuulua
suussa arpi

Pihi neitsyt, ihmeellistä

Päivä, vanhassa miehessä?

Uusi päivä, katson taivaalle entistä enemmän. Koetaan päivä, otetaan koppi. Rafaelin enkeli
pyrähtää ohitse. Ei tarvitse tehdä mitään.

 Ohitan nakkikioskin, torin reunan. Muuttunut nyttemmin. Juon puolipulloa viiniä keskiviikkoisin, perjantaina palaan asiaan.

Syötän pulut, kalat ja lastenlapset. Syysmuutto taivaalla. Kylmä tulee minunkin kauluksen alle.
Jos joudun soittelemaan perään, olen jonkun suhteen epäonnistunut. Valmista ruokaa en edelleenkään syö. Valmistan itse, hemmottelen polvenkorkuiset pilalle. Itseäni siinä sivussa.

Tv kertoo asioiden kulun, paljain jaloin juossut lapsi täyttää ruudun. Niin kummaa, että vedän peittoa korviin. Soiko korvissa, ei. Nukkumatti tuloillaan. Rukoilen kaikille pitkää ikää ja onnen
kantamoista.

Yöllä oikaisen koipea, otan kädestäsi. Venytän sydämmeä. Tultu yhdessä tähän, pari potkuu & liuku.

Päivänsankari

Haluaa:
                  Uuden elämän
                  kropan
                  tupakin
                  katulyhdyt
 Saa:
                 Kukkia
                 sylin täyttä
                 halinallen
                 sykemitarin
 On:
                 Muistamaton
                 äiti
                 helpottunut
                 sängyn oma

Nikkilän Mika

Mika syntyi tikkarin suuhun ja hillopurkki kätöceen. Lapin esikartano, Keminmaa. Vanhemmilla kondiittoriliike omissa käsissä. Herkkusuu. Kaupunki tunnusti voimakkaasti erästä puolueellista väriä. Kyllä kommunistikin osaa herkutella, jos liikkeitä ei ole liikaa. Mika sai äidin ternimaitoa 5- vuotiaaksi. Seuraamukset: a) Koskematon äiti - poika suhde? b) Lihominen ja makean himon suunta, jonka ei katsottu varsinaisesti johtuvan liian pitkään jatkuneesta rintaruokinnasta. Mika oli kuitenkin tottunut jo siihen, että suussa oltava jatkuvasti jotain. Coca-Colaa, jota Kemissä kutsuttiin Ameriikan juomaksi sekä tupakki, joka paheena tuli samalta mantereelta, erään Marlboro - miehen rintataskussa. Tosin, kehittyipä miehuusiässä varsin taitava suutelija himonsa myötä. Lipoi huulia ja käytti rasvaa.

 Mikaa kiusattiin, eikä osannut panna vastaan. (ehkä c:ee)  Kapitalistin poika sai erityisaseman jo lapsena. Kärsimys jalosti, eikä hillot poskipielessä. Kun tuli niin paha mieli, taittoi pullaa suuhunsa. Äidin pullapoika niin. Kämmenet hikoili, eikä osannut englantiakaan. Jännitti seurassa ja meni takalukkoon. Lohtua kaupan kautta, Oli Mikalla yksi hyvekkin. Oikeasti montakin, mutta siihen aikaan koki itsensä niin huonoksi. Poika parka. Nii, lahjakas poika piereskelemään. Ä & I eivät tajunneet viedä eräisiin laktoosin rasituskokeisiin. Pihamaalla yllyttivät sitten toiset lapset piereskelemään. Juttu lähti kerran housuista ja loppui sitten siihen. (pihamaan toiminta)

 Nuoruusiässä Mika löysi kellarin ja sieltä painot. Kellarissa oleili myös muuan Latvikaisen Pentti. Entinen nyrkkeilijä ja entinen uimahallivalvoja. Entinen siksi, että osuttiin liian montakertaa ja entinen siksi, että osui uimahallilla räksyttävään isään, joka putosi kaakeleille kera tekohampaiden. Mika käytti laktoosillista proteiinijauhetta, punttien kolinaa & jytäkkää menoa. Penttiä ei tämä haitannut, Ammoniakki toimii aina. Pistävä haju piristi ja paransi suoritteita. Karkotti myös utelijaat kuikuilijat. Mitäs täällä paskanhajussa- osaston.

  Jytäkkä poika kasvoi kasvamistaan. Rehevällä ruoalla & herkuilla kasvatettuun runkoon alkoi muodostua lihasta. Mika tykkäsi tavallaan Pentissä. Mies ei puhunut paljolti. Oli oppinut arvostamaan hiljaisuutta, silloin ei kukaan sivalla. Kannusti ja hihkui, kun ennätykset meni rikki.

Uuden kesän myötä laittoi lippiksen väärin päin. Osti hip hoppi housut ja gledjut. Melkein katu-uskottava, vaikka nuori olikin. Katsoi peilikuvaansa, laittoi leukaa pystyyn. Marssahteli ulos.
Nosti Rahikaisen, kulman kingin seinille kuin heinää seipään nokkaan. Katsoi tuimasti silmiin, sanomatta mitään. Puhekyky oli mennyt pitkällisen kiusaamisen myötä. Rahikaisen jalat potki tyhjää kuin lapsuuden uimakoulussa. Hiirenhiljaisuuus, pitkä hetki ja kiusaaminen poistui Nikkilän Mikan elämästä. Alkoi uusi sivu.

Lukiossa asiat jäi hyvin mieleen. Kiitos lapsuuden kotona olot, jolloin ei ollut muuta tekemistä kuin lukea ja pelata pelejä, (josta englanninkin oppi.) Tapasi Maijun, jolle oli äidin puolelta siunattu hämmentävät geenit, jotka ylipakkauituivat etu ja takaosastolle. Isän geeniperintöä sinistäkin sinisemmät silmät. Helppo luonne, nauru oikeassa paikassa. Päästi Mikan vulvaansa, jonka seurauksena kävivät koulut loppuun yhdessä ja menivät naimisiin.

Mikasta tuli poliisi. Poliiseilla on mulkkujen maine Kemissä. ( Jota ei loppupeleissä kukaan laske ansioksi.)  Mika oli legenda. Pitkä, 195 cm poliisi, aina hyväntuulinen. Sakkoja piti kirjoitella, mutta huumorilla. Rahikaisen poika ajoi tutkaan 101 km / 80 alueella. Ikkuna auki käyty keskustelu Youtubessa: ( Viiva tarkoittaa tässä yhteydessä; en sanonut mitään )  Jahas, jahas, no Rahikaisen poikahan se siinä.  -  . Ajokortti kiitos.  -  . Viimeviikolla näemmä sait ajokortin.  -  . Sovitaaanko,  että ajelet välikaasulla enemmän?  -  .  Millä välikaasulla? Jarrulla.  -  .  Näin sovittiin ja Rahikaisen poika ajeli välikaasulla 2 viikkoa, jonka jälkeen auto selällään ku koppakuoriainen VR:n pihanurmella. Voi vit##u - huuto kuului lähitaajamiin asti. Isän poliittisen kiihkeyden verenperintö pukeentui pojassa kaasujalkaan. Seuraavana kesänä tuli Kemiin hidasteet joka paikkaan.

Jos satut ajelemaan Kemin suunnalla, niin voi olla, että kohtaat Nikkilän Mikan. Roteva, hymy ja graniittiomenaposket tunnusmerkkeinä.


Tarina omistettu pojalleni Kassulle & hänen kavereille. Inspiraation sain tähän juttuun, kun Kassu kertoi, että Myyriä ja sykemittareita blogia oli kaverit lukeneet kouluss.

Orastava

Vanhenen joka päivä, kumma kyllä,
mieli nuortuu
tiedän, maksan joka matkasta laskua

ennen oli kaikki toisin. Pisteestä pisteelle hyppelyä
nyt pysähdysten kautta liikkeelle, enkä tarkoita katkokävelyä

yritän välttää "parasta ennen" päivämäärää
toiseksi parhautta, itsen voittamista. Ei enää toisten vuoksi
en vieläkään puhu vaivoista. Puhun rakkaudesta
oma itse onkin suurin haaste. Nuorempana pärjäiltiin

Olla, koskettaa niitä, jotka ovat tärkeitä
olla, koskettaa niitä, jotka eivät ole tärkeitä
sydän paikallaan, jos syrjähtää,
kuolema tulee omaksi

 Ikä loppuu.

Oppia vai päivän poppia?

Tuulahtelee, autot menevät reittiänsä päin. Olen alkanut tulla siihen pisteeseen ja siitä pois. Legotalojen välissä luonto jatkuvassa liikkeessä. Tuijertaa, myllertää, irroittaa kaikki lehdet. Taittaa oksia, narisuttaa kattopeltiä. Ikkunoiden hely. Piiskaa vettä, verryttelee vielä palkeittensa kanssa. Yläilmoissa, linnut ottavat tuulen voimaa siipiensä alle. Aukkaissut roskakorin kannen. Roskat tekevät taidetta, pursuava jätskitötterö toffee kuorrutuksella. Nomparellit lentävät naapurin puolelle, josta ei tiedetä, onko taiteen ystävä. Tutustuttu ollaan, taiten hänet tehty.

Auki kiinni, auki kiinni, auki kiinni. Päivän toistuva tarjous. Miten olla auki ja mistä kohden kiinni? Rivassa ihmiskäsi, elämän leipäjono, joka etenee käsi kerrallaan. Ansion mukaisuus Herran kansioissa tai suuri puhallus 60 sekunttiin.
Myrskyisenä päivänä, yhdessä keittiökellon. Aika pysähtyy, toinen meistä. Olemme käyneet ja patteria vaihtamalla pidempään. Takuutyötä; ei jätetty, muttei myöskään edetty. Tik tak, tik tak, tik tak, sekuntti ja päivä kerrallaan mitattua matkaa.

Varastan itseeni hetkiä, joissa hiljaisuutta. Alkuun, sen on oltava varkautta. Hiljaisuutta, jossa värit, kaiken liike. En pidä kaikesta mitä näen, muttei pidäkkään.

Sardiinipurkki, joka pruuvataan auki



















                                                                  

Rakkaus

Vannon
 oot hän
ansaitset
haavoja ilman
 kohdata

Puhdasta kultaa
  vuolla
ihon pirrasta

Kylvö & siemenet

Rakkautta
yltäkyllä
suurimman talon säädyt
valopäädyt

uskoni horjumaton
korvamato mainosmiehen
kaikilla tekniikka tai vermeet
pintasukellus, korallit kuolevat

otan selffien, rantaa reunalle
ei muita mahdu

salilla musta
tulee barbaari, barbidurette

mahdollisuus saada yksi piste
olen ohjelma hah hah haan

aasi Ihaan hihaan laitetaan häntä
dna velho yhdistää paikan päälle
laajakulma, terävin terä

niittäjä horjuu
tai tyhjäntoimittajan käsi
muhkea varjo jäätelön barissa

Syön hitaasti, etten kulu

Liian kaunis

Pyörtää meidän keskuuden
kauniimpi kaunein
liioitellaan totuutta vai vääryyttäkö puidaan

kaunis kaunis
ei sovi nurkkaan

lakkaa pintaan, kuin lintu
laskeutuu keskuuteen
hetki pien, joka suuri

emme osaa olla kanssa sen, joka enemmän
tapettava, täytettävä joka sorkan

laitetaan nurkkaan, kaikille katseille
meidän kylän tyttö, meidän patsas

Satu (bonus träkki edelliseen)

 Tämän tarinan kuulin kantapaikassani, jota ei ole. Tarina meni näin tai ainakin näin muistan, jos se olisi kerrottu: Aasi ja merikettu (Laphia lynx lynx) olivat saapuneet äärelleen. Tarvottu oli
mannut, vehmaat ja notkelmat. Saavuttiin laidalle, jossa virtaava veden oma kuohusi. Silmäysten, kysymysten tulvaa. Miten joen toiselle puolelle pääsee? Ovatko kivet joessa kiviä, vai krokotiilin päitä? Voisiko hypellä toiselta toiselle kastumatta tai joutumatta pataan?

Merikettu päätti kokeilla, koska äären jälkeen voisi tulla äärettömyys. Hyppeli, pääsi toisen puolten tanhuille. Tanssahteli, viittoili sieltä sitten aasille. Hyvin kävi, voitko tulla? Aasi sanoi, nyt kun tiedän äären, niin voin olla täällä eri tavoin. Tarpeeksi on riittävästi.

Jää hyvätysten ystäväin. Tulen mökkisi lämpöön käyskentelemään jossain vaiheissani, merikettu hihkautti. Vilautti häntäänsä ja lähti aaltoillen eteenpäin. Aasi käännähtyi kans, tunsi reittinsä entistä paremmin kotia kohden.

Turvallista matkaa

Turvallisuudentunne. Jäin miettimään, mitä tämä oikein loppupeleissä on ja mihin koostuva?  Miksi tunne. Missä tämä tunne tuntuu? Tiedän rakkauden tunteen tuntuman.  Perhosia vatsassa, ilmava, kevyt olo & pää puhuu höperöä ja naurattaa kaikella ajalla. Pinkit lasit päällä samoamassa rakkaudella kohdatun kanssa. Kaikki vahvaa ainutkertaisessa h-hetkessä.
 On rauhallinen olo, jotenkin vakaa, luottavainen mieli. Voisiko olla jotain näin. En menetä yöunia.  Tietosuus siitä, ettei aamulla Suomea ole vallattu tai auto edelleen pihassa varastamatta?

Ei tarvitse pelätä? Pelkoon kytkennäinen? Pelothan ovat meidän lapsuuden jousipyssy, johon yhteiskunta virittää oman pelkonuolensa. Ostamalla tämän vakuutuksen, ei haittaa vaikka autosi lähtee pihasta ilman avaimia. Saisiko muuten sellaista vakuutusta, joka kattaisi Idän hyökkäyksen. Jos kerran hirmumyrskytkin voi vakuuttaa, niin miksei jonkin lyhyesti kestävän sodan? Ei haittaa edelleenkään, vaikka talosi on vallattu/ ammuttu/ puu päälle kaadettu/ tahi puupäillä ladattu; joustoturvalla takaamme.

Hallitse halusi, hillitse kalusi, eikö, mites äiti aikoinaan sanoikaan. Ainaskin äiti sanoi, muista katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Aja varovasti. Tämän päivän äiti hatuttaisi pääni vielä pyöräilykypärällä. Kaikelta varalta, kaikella varalla. Hyvä ohje muuten noin isommassa mittakaavassakin. Katella ensin hieman ympärillensä, eikä suoraan polkaista kohden.

Pelko, aisapari turvallisuuden tunteelle. Pelkoa pyrimme hallitsemaan, vaikkei valinta ole välttämättä tietoista. Saamme siitä tunnetta, jota kutsutaan turvallisuudeksi. Mitä tarvitsee ylipäätänsä hallita, joku valveutunut kysyisi tässä kohden? Asia litteröityy helposti: Itseämme, kehoamme, suoritteitamme, sosiaalista statustamme, käytöstämme ja talouttamme. Pelätä omaa kehoa? Kuulostaa vähän oudolta, mutta niin. Milloin rupsahdan, mikä tuo on? Olla nuoruuden virtaviivaisessa junaradassa. Kuolematon, ikuisessa keski-iässä.

Elämä meni putkeen.Yhteiskunta tarjoaa putken, jonka sisällä käyskennellään. Emme juurikaan poikkea kasvatusbroilereista. Noudatamme nokkkimisjärjestystä. Kellon kilkatessa myös meillä alkaa sylki valua poskipielestä juuri tässä kohden. Kuulumme joukkoon, huokaisu. Olemme läpäisseet suuremman yhteiskuntaopin. Joustavat hiilihydraatit.
 Kuulostaa kauhean tylsältä, pelkistetyltä. Ihminenhän on yksilö, joka omaa oman valinnan ja ajattelun vapauden.

Turvallisuus lisääntyy, kun on rakkautta ja saapi olla rakastettava. Ei jääty yksin, on käsiä ja kädestä pideltäviä, joilla sydän sinua varten ja joihin voit sijoittaa jotakin tuntemuksistasi.
Arvomittarilla mitattuna turvallisuus / oma vapaa- aika ovat nyt  2014  kärkisijoilla. Hyvä asia mainosmiehille. Yhteiskunta joutuu pohtimaan, mitä tuolle lisääntyvän vapaa-ajan arvolle oikein tekisi?

Usko & hengellisyys. Uskon alle mahtuu kaikki Jeesuksesta - Ferrariin. Uskooko uuteen punaiseen vai risuparran sanomaan. Palkitsevaa on kohdata (ei tavata) ihminen, joka säilyttänyt henkisyytensä omasta sisäisyydestään käsin. Rauhaisa olija, joka ei julista mitään. Edes itseään. Kysymys, joka toimii samalla selvennyksenä; mikä on tyypillinen itäsuomalainen ihminen, joka ei ilmaise itsestään mitään? Vastaus, pöly. Onhan Afrikassakin heimoja, jotka eivät anna itseänsä valokuvata, koska sielu jää filmirullaan kiinni. Sulkeutunut hansikas. No, edestäpäin puhumisessa on tietty riskinsä myös täällä idän suunnassa.

Kun kysyn itseltäni mistä turvallisuudentunteeni saan, niin vastaus on, etten tiedä. Joukkiosta X en sitä saa, tai koe tarvitsevani. Tarkoittaneeko, että asiani ovat niin hyvin, etten tiedä ? Jos olisin vereslihaa, niin pystyisinkö sanomaan, mitnkälaista paistoa vaille olen?  Jaa a, ehkä syöpä vetäisi hiljaiseksi ja horjuttaisi turvallisuudentunnettani. Väkivallan kohteeksi joutuminen myös. Läheisteni kuolemat menisivät suruosastolle, joka sijaitsee sydämmen alaosiossa ja ylävatsaontelossa, sekä nielussa ja kyynelten kanavissa.

Olenko päästänyt irti, vaihtoehdolla myös? Kun päästää irti narusta, jonka toisessa päässä sidos, nimeltä turvallisuudentunne. Vapaus tarkoittaa, ettei turvallisuudentunnetta tarvitse mitenkään määrittää. Se vain on tai ei ole. Jos tämä olisi näin, niin hyvä. Pilvien vapautta. Liikkua paikasta toiseen höyhenen lailla, päästää kaiken lävitseen. Tulla ja mennä, mieli vapaana. Vanhemmiten kun tuppaa unohtamaan, että elämä, tuo veijari, on vaijeri, jota pitkin kipitellä ain.

Äitini sanoin; Turvallista matkaa itse kullekkin säädylle. Saamme tästä lopun paradoksin;
matka on ihmiselle tärkein, mutta turvallisesti.

Minä, osalla 1. (jatkuu jos jatkan)

Minussa on kolmenlaisia pisteitä. Ensimmäiset sain parkaisusta, väristä ja riiputuksesta. En muista tuliko 10 / 10.  Toisesta tulin tietoiseksi varhaisemmassa keski-iässä. Tämä vekkuli piste sijaitsee alahuljittimien välimaastossa. Kolmas on minulle kuitenkin mielenkiintoisin, Piste on sokea. Antaisin sille puhe- /kirjoitusoikeutta vaikka miten paljon. Voisin jututtaa parasta kaveriani naapurin Teroa. Juotan kännipäähän ja saunan jälkeen avautuminen pisteestäni. Tero puhuu aina totta kännipäissään. Tero ei ole pahansuopanen, vaikka joutuukin paljon tappeluihin.

Jalkani ovat lätät. Olen kokenut sen hyvänä asiana, vaikkakin lapsena pesutuvan puuralliin jäi aina lättäjalan kuva ja tunsin häpeää. Jalkojani ei ole särkenyt, eikä matala holvikaari valita paljoa. Jotain sen alta mahtuu vieläkin menemään, paperiliuska esim. Tilanteissa, joihin liittyy eri voimakkuuksinen horjahtamisen mahdollisuus puolelta toiselle; Lättäjalkani ovat tarjonneet enemmän tartunta pinta-alaa pysyä paikallaan ja mahdollistaneet hyvät lähtökohdat kamppailun tuoksintaan. Olkoonkin kamppailu leikkimielinen tai ei.

Selkä on notko. Notko siitä tuli, kun teinipojan henkistä epävarmuutta poistettiin vääntämällä puntteja talonmiehen kellarissa. Ei kukaan neuvonut, että pitäkääs pojat selkä suorassa. Lihakset kasvoivat pannuhuoneen kelmeässä valossa. Niitä puristeltiin finnien ohessa. Isommat lihakset tarjosivat henkisen koskemattomuuden 70-luvun kerrostaloyhteisössä. T-paitaa käytettiin huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Rovaniemellä oli varhainen kevät, pitkät kesät ja lauhkea syksy.

Silmäni ovat siniharmaavihreät. Rakeiset jännällä tapaa. Kohdatessa valon, moni nainen on nähnyt niissä  minun Afrikka - tarinan. Seikkailut savanneja pitkin. Olen pukenut khakin väriset vaatteet mielelläni näille retkille. Nuoruutta saa tuhlata, jos kokemusten kerryttämistä nimitetään tuhlaamiseksi. Jos ei, niin sitten nuoruutta, ( kirjallisuudessa maininnat tuhlaajapojan paluusta,suom. huom.)

Hengitys ja rintakehä. Henki kulkee pihinöittä. Tupakan veto loppui yhteen hyvään selkäsaunaan. Sen jälkeen ison roolia haettiin muilla avuin. Lainasin isän korkokengiä ja eksyin itseäni vanhempien seuraan. Olin se pätkä, jolla oli terävä kieli ja isoin paras kaveri.
 Rintake laajentui vuosien saatossa pitkällisen treenamisen myötä. Nuoruudessani keho oli temppeli, joka ei pettänyt koskaan. Jos naisia ei ymmärretty tahi omaa mieltä, niin kehoon ja kehollisuuteen pystyi aina luottamaan. Tiesi miten harhauttaa jalkapallosssa ja päästä pakoon kiusanteon jälkeen. Miten pitkälle jaksoi juosta ja missä kohden kääntyä takaisin. Takana juokseva uhka sippasi aikaisemmin.

Ystävyyssuhteet solmittiin kakarana hiekkalaatikolla. Tässä on mun raja ja hiekkalinna. Jos ylitti, niin tuli hiekkaa tai kintasta. Äidit jatkoivat keskusteluaan. Oikeus oli tapahtunut. Rajoja ei rikota. Nykyäänkin niitä muodostuu, ystävyyssuhteita. Johtavat vääjäämättömästi pettymykseen, jonka jälkeen kaivamalla aikuisuus esiin, päästään niiden ylitse. Elämä jatkuu hiustenkasvusta tai kasvamattomuudesta huolimatta.

Mieli on avara ja suppea. Näen ja koen paljon, vaihtelevalla ymmärryksellä. Olen käännännäinen. Suutun, kun muut eivät suutu ja en suutu, kun muut suuttuvat. Vastavirran lohi, joka on aina löytänyt koskensa. Massan laki puristaa keuhkoni. Liput & läpyt nostan yksilön vapaudelle?
Paikkani olen löytänyt mansikkamaan kulmilta, jolta käyskentely tapahtuu. En ole äärivaihtoehto vaan reuna, jossa lempeä suudelma tanssii.

Mies liittyy tähän, kassissa mitään tärkeää

Subway

alle alemmas
ovet kulkeutuvat ihmisvilinässä

aurinko heittää
varjoja vasten

kello neljän ylösnousemus
tulee pintaan kuin poika

mies kantaa kassia
kassissa mitään tärkeää
ostaa kotiin iltaa

ollakseen
syö
juo
puhuu

käy maaten
yö siunaa
sammuttaa
valon

pieneltä kulkijalta

Rollo -

pirtti hirtti kiinni / on päästävä kauemmas pohojosseen

tunturin rauhaan mekastammaan / kelekkaileen /  kupille

tultava sitten takas / timminä  katottava 180 astetta / suunnat


Poronkusema / Ounasjoki / Lapin Kulta / Lähiökaverit


naavaparta joka ukon /  ei paha

venho alta jätkänkynttilän / virrassa taas

kyntämässä etiäpäin




 

Lapsuuden sankarit

Muke
Jysky
Hannes
Hane

Karhunkaatajantien henki, me
Jalkapallo
Keho
Vittuilu
Kolo / Bunkkeri
Kiusanteko
Kilju
Pirunviulu
Nopeat jalat
Etu- ja takapiha
Tapaninen
Tyhjä tontti

Kulma
Sökö
Eriasteiset kulkemis ja hyppimävälineet
Saavuttamaton pillu
Skidoo kengät (muk pak)
Paskanjauhanta
Sarjakuvat
Rekke, Halvari
Ranskalaiset perunat
Farkut
Vaskooli
Äidit
Hartia työ

Ropsi & Unga
Yötennis
Puntit
Pommit
Jauhiaisen veljekset
Rosvous, sekä Kallion veljeskunta
Herra
C-kasetti
Lappari
Morgan Kane
Senaikainen hyvä & paha
Kilvoittelu

Tien koivut



Kiitos kaikille, olen nyt mikä olen...

iso Onni

 Aallonharjan pienet pääskyt
 paperitiikereitä, aika lunastaa velkaantuneita
 voisin piirtää enkelin, mielen poikueita
 olla ilman olisikaan juttua
 taivaan sinessä

 kuvitusta, harmaata hattua
 tuutissa, tuvan täydeltä
 joskus kaikki kävikin niin

 silkkaa unta?

 Hassu mies, luo ulkona lunta
 heittäytyy enkelin verran

 lasihuuruun kuvion teen, pienen pojan
 kaikki olisikin totta
 paikoillaan valmiit

 enkä lähtisi
 kulumallakaan

 pois

nähnyt

Olen puusilmä, totuudessani pyörin
                                            nähnyt paljolti, jotten mitään enää haluaisi nähdä

olenko vai olento
            ikääntyvä valaansilmä ui meren moneen kertaan

     oksava oksa, kova
                                kopauta

tirkistää voi reijästä,
 vaikka karvaperse hyväilee poskea     mitä näen

painaa voi mielen    tai  
           olla ihmeessä kiinni

Majaisen talon isäntä

Puhui aivan
ison laivan
ilmalla täyttäisi

ostaisi kaiken

Olen taipuvainen
monen manttelin perijä
mortteli

tämänkin syötän
juotan

ilmat pihalle laitan

Ison Suden perii pikku hukka

Tumma mies

 Elämä kaartuu
 käyn itekseen
 huomenna, ei muita puita
 pidennän aikaa, vuosirenkaita 

 suoritusrauta polkaistaan käyntiin
 takuita vastaan kilometrit
 Ee tulee aina isolla

 pihalla, naurun narukerä
 ajatusten helinää keijulle
 luotas luokse

 oi sinä siinä

 Riemu

Herätys pahvi

Nukuin huonosti
kadulla, koiransa näköinen mies
taloani ei edelleenkään osteta
kontioinen tehnyt uuden kasan

tahdon löytää syypään

parempi, että nostan housuni
ryhdyn kahvin keittoon
hetki on minun, minussa

vain jääkaappi huutaa
toppuuttelen mieltäni
lohdutan kaffilla
hyvillä kökkeleillä


Opettaja odottaa bussia
kaljupää
ikkunasta näkee kaikenlaista, täälläkin

tuulee niin paljon
pysyn sisällä
enkä siivoa mitään

ryhdyn lorvimaan
siitä tulee hyvä olo

isä oli aikoinaan viisas
nykyään vähemmän
sanoi, joutenolo on taidetta

Kontiolahdessa taidenäyttely klo.16 alkaen...

Kuka varasti ajan, taikasammakon

Ennen aika kellui
muistamattomat kesäpäivät
tunne iholla 
nykyään kysytään, tunnetteko riivattua
joka puolten juoksua

kenen kansissa kuljemme
kuka luo yhteydet, määreen
luon yksinäni enemmän kuin luulen
kanssaihmisten populaan
jotta, toimeen tullaan

kuka varasti ajan, taikasammakon
vaanko myyntimies, kurja

etten tulisi vanhaksi tässä saatossa
taskuuniko piilotin

Katselen perään
                                enkä tiedä miksi

Samuli

Erinlainen, joka...
en osannut olla, niinkuin oletan osaamisen olevan
kaukaisin
Ymmärrän hänet täysin, pippurin kasvun
Hän, jolle eniten haluaisin sanoa, olla nyt

Hyväksyä eri suuntaan meno
jossain vaiheessa jokainen
tulee
vanhaksi
tai ennen sitä
tapahtumien kulku suuntautuu eri tavoin

tai
sitten ei

Siun kaa

Rakkaus ohjaa potkurikonetta. Ei millään turbolla enää liikutella luita. Kapteeni, joka vaihtuu aina tilaisuuden tullen. Tarjoilijoita ei ole, minkä katson hyväksi. Mannerten välillä liikkuu, ei pikkukylissä, nurkissa pyöri. Ottaa kunnon korkeuden, pilvien yläpuolella ikuinen auringon autere. Moottorit hyrisee pörinässä. Auts, välistä ilmakuoppaa. Ländää suht kivasti, maisemissa, ihmisvilinää. Aikansa ollaan ja sitt taas korkeuksiin, omaan rauhaan. Sellaist se o, ol siun kaa kimpass potkurikoneessa, rakkauden pyörtehissä.

Niinivaaran tie

Et ehkä asu Argentiinassa
olet juuttunut tänne, Niinivaaran bussiin.
Puhut englantia, jota kus-
kikin ymmärtää..

Painat nappia, ostat itsesi ulos, vapaut-
taa keuhkot. Alepan kassi hakkaa kylkeen,
synnyttää perhosefektin.

Olet Argentiinassa, Buenos Airesissa,
Niinivaaran tornitaloilla. Pakkashuuru, lähiöihmisiä.
Kaadut hankeen, pyörit hiekassa.

Silmät kostuvat tähtitaivaalle, lumeen. Heräät
Nietostat polkua, pujopartaa.

Painat kelloa, nappisilmät katsovat, kolme pientä kumartajaa
Ihana, joka kaiken takana. Ottaa sinut vastaan.

Äiti

soittolista  kynttilät
 näitä ihmisiä rakastan iäti
   voi äiti

 Äiti pien
   hento valkoinen
     kuoleman sarastus

Juna

Luotiin juna ihmisille, kypärä pähään
Asemalta asemalle, yhdellä tupakilla. Voi luoja
Toinen ei kasva, silloinkaan. Kalastelee & rauhanpolitiikkaa
Kuorii potut hiljaisuudessa, lempeällä kädellä

viskon vaateita, entä jos lauseita
rakkauden perkkausjätettä

pyytää pöytään, jalkoja sovitellaan
hyväksi tullaan kattilan alla

My fatheri

Vanhenen viisaasti
  kärsin hitaasti
 avoimet ovet, vetoiset
  kolotus joka sopen

askel tuttuun paikkaan
 pehmeiden mulkkujen pöytä, sanovat

eipä väliä, aamukahvi
 päivän lehti & päivän jutut

pyöräilen oikaisten
 tööttäävät liian hidasta

ruokalassa nautin alennuksen kera
 laittavat liikaa suolaa
 siitä sanoman, pitävät jonain

kotona kaikki tutut tavarat
 kirjoituslehtiö
 kännykkä kovemmalla

viisi askelta vessaan, vaipoissa
 päivän viihde, dosetti, joka kusetti

Rakas

Hiljaa rakastavaiset
     liikkuvat lemmestä
            kuiskivat salat
              solat kurkistavat
                   reitit piirtävät iholle,

                                   hengityksellä kuumalla

Tiedän

Tiedän
sormeilin sinua
laitoin pääsi ruutupaperille

piirsi myrskyn, toisenkin

ymmärrys piirtää pienet havupuut
rakkaus pauhaa kosket, joet

Kaipaus tuo värit, sillat, auringon
sanailusta pieni punos jää, joka
silmäniskulla kulkee

Rita Hayworth

                     
Lasi kylmää vettä
                   pien pikkels
                        lupaus sulle,
                                       suulle

Perhoset

jos perhoset kuolevat, kenelle
olemme velkaa & mihin menemme?

voinko elämässäni enämpi olla
ettei näitä tarvitse puida, saati niittää?

vai niinkö tehtävä, mihin kutsuttu on?

mentävä, kuljettava paljain jaloin
avomielin, avosyliin?

Ville

Poika, olet matkamiehen lapsi
   ajele ylt`ympäriinsä

 Rakasta vain
            yhtenä
             kahtena
               kolmena,
                 radaltaan pois
                        kaikki

                          vastaantulevat kiertotähdet

Nauru

Parasta mitä tiedän, nauraa itselle
toiseksi parasta, nauraa tosikoille
kolmanneksi, nauru hölmöille. Nauru nauretaan hiljaa itselle

koskaan ei naureta tietämättömille, vaivasille ja vilpittömille
hölmön ja tietämätömän raja on selvä
elämälle voi aina nauraa, pitääkin

Rakastavaiset

                               Rannalla
                                    hiekan
                                               keskellä

                                         tamppaavat
                                                   aallokkoa
                                                     yhteistä
                                                                 polkua

                                         Pieni kotilo, piikki
                                              jommankumman
                                                          kantapäähän
                                                                            tai ei

Itse

 Olen oikeassa useammin
    kuin väärässä

              sateisen, väärän
                             tien
                                 poskessa
                            

                           

Löyttääppä

Löytääppä kirjoittava kynä
oikeanlainen paperi, värinenkin
Käsi & pää yhteistyönä
palvelevat ajatusta, juoksevat pitkospuita

Sanat, kyllä kotiin tulevat...

Asioita 50 - ikävuoteen tultua

Ikänäkö testattu
ylipäätänsä lauseita
palautua palautumisesta
sietää asioita, joita ei tarvitse sanoittaa
Miettiä, kenen kanssa opittua voisi jakaa

väistää totuuksia, olla oletuksien kaveri
olla niinkuin ei olisikaan
huomata tulleensa joksikin
havahtua yksinkertaisuudesta, kavahtaa moninkertaisuutta
käydä pesukoneen edessä kolme kertaa, tekemättä mitään

Olla jokseenkin siinä
tietää vähemmän kuin luuleekaan
harrastaa toteamuksia
kopasta keulaa ulko-ovella
laittaa kengät solmiten

todeten itselle, millane sää ja mää
tutustuttu rauhasiin edestä & takaa
mukautuvat vaivat
olla hyvässä seurassa

Olla onnellinen, että juuri nyt on.

me

Aika kelloa varastaa
kaksi piittaamatonta
pientä suuremmassa

vesipisarassa

Meillä mietteissä

Tuulahtelee, sisälle puimaan. Nostan olkapäät, porttikongin. Whiskistä juodaan puitteet, yli virran eepos:

 Leipä ei katoa / perinnemaalarit / haukata pala isommasta, tulla potraksi / viipyillä pidempään / näillä eväillä soudettu kaukaa / näihin eväisiin tultu lähelle / ystävänpäivä, lyhyt oppimäärä läheisyyttä

Rakastan sitä, joka eniten nauraa pellelle / virtaviivaiset ratsastavat aamun koissa / diivat pienet Gagat / keinohedelmöittyneet kaupalliset kulutus vaateet / testamenttaan teitä teille päin / lehtivihreään sidotut pienet jalat / päiväkodin aamu

Hiljaisuuden ripustamia  / meitä on moneksi, minua yhdeksi / ou nou, Paris Hiltonin näköiseltä pojalta / navat pullistuvat / ihmiset likimäärin toisistansa pitäen / muurahaisia, sukellus kaapelin rakoon / sininen marmoritee, aamu kuuden varietee / 4:s huhtikuuta lihat aloittavat tanssinsa / palelen kädestä pitäen

Mykiö tanssii auringonpilkuissa / ampuvat meitä suurennuslasilla / tarttua ei pidä saatavilla olevaan kaikkeen / siirtoleuat, veto eteenpäin / sinä kysyt miksi, minä vastaan sillä / olet kaunis, puusta pudonnut jatkumo / mieli vyöryy lähellä lähiössä / eksyä väärään taskuun, kapteeni Koukun olohuoneeseen / moraalituetut vanhemmat / kietaisu, kaunis tarina kesäyön hulppeeseen / näyttöpääte hauiksessa Litmanen / lokin näköinen tyttö / Don Juan metron puraisussa

Alkanut satamaan tihkua, värikyllästettä. Arjen kiitosta.

     

Voitto

voi voi, voiko toiseksi tulla
sulla hymysuu rusoposket
voitto vain voitto
minut puhtaaksi tekeepi

Jälkituumassa ystäväin
joka ei ymmärrä
leikkiähän tämä

minulle ain...

Emme puhu

Emme puhu paljo  a.
Tiedämme lähes kaiken tarpeellisen, mitä haluammekin tietää. Ääneenkin voi harkitulla sanoa, faktisesta arkusta.
Tulemme keskuuteen katsomaan, hiljaa olemaan kanssa sen, joka osaa olla hiljaa. Kerrytämme näin tiedon, tapahtumien kulun. Osallisuutta välttääksemme. Menemme kotia, puhumme, mitä todella tapahtui ja syntyy oletus, joka saa todenperäisyyden väreet viikossa. Kasvava totuuden siemen varpaiden väli multiin. Miltä minusta tuntui, ei kerronnan yhteyttä, koska ei tiedetä miltä minusta tuntui. Yksin jos oltu liikenteeseessä, kotona oltava sielunkumppani tahi henkilö, jolle kuuntelemista varten tilatut korvat.

Small talkkia osaamme, turha siitä muuta veistää. Nyanssi vain edustaa toisensorttisuutta versus Jenkkien jeestely. Puhumme itsestäänselvyyksistä, tv ohjelmasta ja säästä. Vaihdamme puolin ja toisin, kunnes toinen jatkaa matkaa. Tässä kohden kerrotaan usein syy, miksi matkanteko jatkuu.
Katselemme paljon tv:tä. Eriasteiset kilpailut ovat mieluisia. Unohtamatta juonitteluun perustuvaa tuotantoa. Kuka tippu ja kenen sopan hillo ei rokkaa. Urheilukilpailussa saa korottaa ääntä ja päästellä höyryjä. Live- tapahtumissa, paikan päällä suotavaa olla äänekkäämpi. Myös jotain saa olla kädessä tai oikean heilurin ulottuvilla.

Puheemme virtaa hiljaa, jota osattava kuunnella. Kollektiivisuus jää nurkan taakse avoimuuden kanssa. Osatekijöiden summa, vihjaisujen viidakkoon tai rivien välistä lukemiseen.Valitamme mielellään, joka itsenäisesti tai työ- tai vapaa-ajalla kohdatun ystävän kera. Tässä kohden sielunkumppanuus syntyy helposti.
Keitetäänkös kaffit? ( kun ennen sitä hiljaa katseltu liplattavaa lainetta ja aurinkopalloa), suht suurin romanttinen ilmaus, mitä la päivänä suustaan voi päästää. Yhteinen kokema huipentuu kaffi hetkeen, jolla hiljainen luonne. Kuppi kolahtaa lautasen reunaan rikkoutumatta, onnellinen päätös. Ompa kaunista. Taas selvittiin.

Koskenkorva & viikonlopun onni. Sosiaalinen paine helpottuu ainakin aluksi. Avoimuus, puheripuli ja iloisuus alkaa vaivaamaan. Emme pistä pahaksi. Huippupiikki ajoittuu ennen saunaa. Lopullisen arvion sosiaalisen paineen helpottumisesta tehdään seuraavana päivänä. Tuliko ryssittyä vai olinko kivasti. Miten ilta meni? Itse joutuu muistelemaan ja soittelemaan.Toiset eivät juurikaan kerro. Ellei joukossa ollut parasta kaveria tai juorukello. Tosimies käy pyytelemässä selvinpäin mahdollisimman pikaisesti anteeksi.

Työpaikan tärkein henkilö löytyy laiskan tunarin alta. Toiset tuntevat olonsa jälleen paremmaksi, osaavammaksi, syntyy hedelmätöntä keskustelua, kun kyseinen munija ei ole paikan peittona. Ärsyttää, saadaan pukki tehtyä, jonne jokainen voi syytää syntinsä omista tarkoitusperistä lähtien. Liikenteessä ajamme italiaano tyylillä, tosin yllätymme tästä itsekkin. Torvet tuuttaa ja auton sisätilan täyttää raikava ilmaisu. Saatamme tehdä lähempääkin tuttavuutta tai ajaa toisen auton peräpellissä kotvan aikaa, asiaa puiden.

Ääneen emme kehu ketään, samaten tunnustusten antaminen haalarista-esimieheen, edelleen opettelun alla. Emme halua sitä todellisuudessa kovin paljon oppiakkaan. Turku saattaa olla poikkeus. Myös Lapissa elää sanonta; tee hyvä mies jotakin.

Kahvi / ruokataukojen taidehetket. Keräännytään ahtaan työpaikkaruokalan pöydän ympärille, niputtaudutaan polviemme kanssa yhteen, taitetaan kyynärpäät alas. Käynnistellään puhetta toisillemme. Ruokatauot hoituvat n.20 minuuttiin, poikkeuksena puhelias, paljoa syövä johtaja. Mennään vessan kautta työpisteelle odottamaan seuraavaa taukoa. Auktoriteetillä ja rahalla puhutaan mitä puhutaan. Näihin uskotaan edelleenkin peltohermanni silmillä. Uskalleta ei kiistää, saati esittää eriäviä mielipiteitä, joita rakentaviksi kutsutaan. Olemme vallan armoilla, mitä puheoikeuteen tulee.

Vanhuuden hahmossa saapuu armo. Tajuamme kaiken, iso kolahdus eteisessä 70-v. päivänä. Tännekkö asti piti oottaa, jotta ymmärsi kaiken. Kiitos päivien rajallisuuden. Ihminen lakkaa olemasta oman elämänsä vanki. Kaikki joutava karsiutuu. Arvostamme tapahtunutta, uudenlaista vapautta. Enää rajottavat tekijät liittyvät kolotuksiin & vaivoihin, joista puhumme tai emme. Jokeltava lapsenlapsi vie jalat alta, rollaattoriin tukeutuen. Valkea rystynen, sininen suoni, liikutuksen kyynel huomaamaton. Tai tajuamatta mistään mitään, Pieksämäki, törkkäys junasta 50 vuotta sitten. Saapui mielestää perille.

On helpottavaa olla hiljaa. Saa tuumata, sotata päiviä pääksytysten. Ei tarvi osallistua kenenkään tunnevelliin, omaankaan. Mitattavuuskeskustelut käynnistyvät ja noudattavat tuttuja turvallisia latuja. Aivan, katoin katoin (innostuneesti), tästähän me puhuimme viime viikollakin. Tulee katottua paljon hyviä ohjelmia. Sarjoja, joissa liikkuu ihmisiä...

Herkkyys

Kuin tuuli kortta liikuttaa, silmäni katsovat
 
kohtasimme, sama piirto
kosketus ohut, vahva 
niin paljon sanatonta, kaiken voi puhua, esille saattaa
rikastua seurasta, sanoista

Luonto taipuu lähes kaikkeen
ihmis liikkeeseen tarvitaan säännöt,
liikennevalot

Kudin

Luominen, aika
pysähdys venyy päätyyn, huomiseen
ristinollaa, jossa oltava osapuoli

            asetettava hiljaisuutta eri paikkoihin
            luotava silmäyksiä vanhoihin asioihin
            näkökulma tulee läpi lehtivihreän

Tartuttava, ennenkuin kaikki jo tarttuu
minun näköinen mikä, hengen veryttely
turvallinen turhautuminen, ristipistos

           syödä entistä pala palalta
           tunnetila, kaikuluotain
           etsii uuden majakan, aikanaan

murros

pienen muurin murran käsi kassarin
isoimman, palapalalta tultava läpi
verta hikeä kyynelkaasua
nähdä särkyvä, kokevaa kipua

seuraavassa muurissa ovikin, vähän peltoa, niitty
avainta lukkoon soviteltava
kaiveltava taskuja
olla hetken tietämätön, varauksetta
löytää tarpeellinen

päivänpaiste, paita pois
autere, sinä
oottamassa, kaiken takana

Lappia kansa

Pyhän tunturilla leijaamassa pakettiratkaisulla 24.4.-25.4.2014. Välineemöön lauta ja kengät . Barracuda oli laudan nimi. Virtaviivainen ja leikkaava, tiimalasi muotoilulla. Edellisen kerran törmäsin barracudaan noin 1,4 kk sitten; veden alla tuijotimme toisiamme. Nyt siis lumen päälle. Rinteessä toimi todella hyvin. Johtopäätös; oma lauta lousku ikäloppu, joka joutaa pohjoisrinteen roskakoriin. Vauhdin hurmaa, ilman mitään turmaa. Keli suosi, vaikka suoraa sanikkaa ei tullutkaan. Tunturin voimaa puhureina. Kun pääsi puustonrajaan, viima loppu ja rinne muuttui laksettavammaksi. Flow-tilassa tullaan rinnettä alas. Vapaa kaikesta olo. Adrenaliniruiskun voima, jonka vallassa useimmat elämystään hakevat.
Järki tullut laskemiseen mukaan. Polvi myöskin ennakoittaa, pakottaa ajattelemaan tulevia. Em.sen verran degeneroitunut, että rinteessä otettava smurffisti. Yksi muki ja polvi murenee lopullisesti. Sitä välttääksemme. Huipulla tuulee ja pyryttää.(niinkuin yleensä).  Keskivaiheella kaikki semiä ja alhaalla  +9 ja aurinko pilkahtelee, rinne muuttuu pehmeäksi. Pyhätunturin pohjoisrinne on Suomen pisin 1600 metriä. KEN pystyy vetämään yhdellä vedolla, omaa suht hyvät reidet. Olosuheet vaihtelevat paljon laskun aikana. 3,5 tuntia pysty puristamaan putkeen. Emäntä pisti vielä paremaksi ja tykytti 5 h putken. Riuska on. Nyt reidet huutaneet hoosiannaa kera särkylääkkeiden. Unta ei tartte ootatella.
Day 2: Aurinkoista , niin niin lemmen kädellä. Kello 10 asteet kivunneet jo +10:iin. Ei tuulen hivustakaan. Vetoa barracudalla ja polvihan kestää. 3h laskemista ja sitten limppariosastoon. Emäntä puristi vielä 1,5 h. juicit siihen päälle. Naamari kärähdyspisteessä. Salakavalaa, vaikka pohjia tälläkertaa auringon suhteen oli otettu.
Kehuskelin lautaa välinevuokraamossa. Alko heti myymään sitä meikälle. 400 euroa, tullut testilautana yksi zipale. Vähän vedetty, kato naarmut - katsoo hän...  Joo, mie oon vähän niinku näiltä Konnuilta. Mutsi asustaa Kempassa (Kemijärvi) edelleen , pluss kaksi veljeä myös. Lappilaisittain sanottu, että älä koita myyvä kotikonnun pojalle etelän rosvon hinnoilla. Osuu ja uppoaa, hinta tippuvaa. Rahatilanne kääntynyt meikällä kuitenkin vääriin taskuihin. Kiitetään tarjouksesta. Hypätään autoon ja suunnataaan takaisn meijän kaupunkiin, Rolloon. Kyll Lappi kestää...

VappuDisco

Omaan monipuolisen, rajoittuneen maun
disco jumppuaa, olen hytkyssä
annan rytkeen viedä hikipakkaa
pidän ääntä yllä
jalka jalan eteen, kädet etteen taakse
helppoa osaa
yyy kaaa yyy kaaa, baaritiskille barfailemaan amorion kanssa

Hilima, jonka onni jätti
punapäisenä, puskista kolmeen kymppiin
yhteinen sävelriento, simasuu
pallot poksahtaa, serpentuura kiekuroituu hiuspalmukoihin
mutta ei mutta, tanssilattialle veto käypi

Yykaa yykaa

media

Julma mies, tulee keskuuteen
raiskaa lapset, siskon kanssa veljet
eivät tahdo vapauteen, tahtovat lisää
ovi auki koko tuumaiselta
musta maa, kuka sukeltaa ruudun valkoisen
Palataan sateeseen
tahtoo työpaikat, kaikki vallata
mielet vallattomat tai valloitetut

Ei kystä kyllää maksujen nimissä
päivän otsikko lööppi
kuka kulki kylki missä
 kylki myyryää
saat juosta lehden perässä
ostaa onnea tietokoneen laidalta
revi lahjapaperi hitaasti

Huoraa siellä
uutispaljoudessa
täyttää meidät, antaa pulssin
takkuiset hiukset jää
kampaan
joka   harvahammas

Sirkuksessa, eturivin pikseleitä
taputtavat tapittavat taputtavat
turpaa, joka porkkanavaras

kuiskaajakin pitkässä päivässä kiinni

Tanja

hiljaa tulet lemmen maahan
läpi taajaman, tämän maan
suudelma, joka puhuu
arvostan hymyä pakaroita enemmän
kaksi vallatonta gasellia
ollaanko päivät pitkät, siemauksin?
Naiseni, niin olet, onneksi...

Tunne teko

Et tunne rakkaintasi
et tunne itseäsi
et tunne lapsiasi
et tunne työkavereitasi
et tunne ystäviäsi
et et et et
onneksi et tiedä

Oletko vaiva
vai kaarnalaiva

Joi leilistä hiukan

Brasilian kuivuus nostaa kaffin hintaa Suomessa. Mites sitten kun Brasiliassa on kosteaa? Perhosefektillä menee nykyään hyvin.

Joo, rantautuminen tapahtunut takaisin kotioloihin, vai pitäisikö sanoa kotikoloihin. Miten kokan nokka töksähti rantaan, onkin eri juttu. Päivät alkaneet rullautumaan jotenkin kummalla tavalla. Same same than Thailand. Toki puuhastelujen verkko sillä suunnalla oli elämyksekkäämpi. Vaan jotenkin täyttymystä tulee kotonakin. Heräät balttiarallaa klo. 9-10. Aamupala ymsseillä klo.11-12. Ulos tekeen jotakin tai mielellään vapaaehtoista puuhastelua. Nyt kun vapaaehtoisuus mahdollistettu. Klo.14 ruoka, tirsat, raajojen venyttely. Iltapäivällä joku 1 unitin setti ja taitutaan iltaa kohti. Klo.19.30 hämmästelyt, usein juuri tähän aikaan; joko kello on noin paljon? Ehtoopuolen askareet ja pakoputki kallelleen. Ei kuulosta erikoiselta, mutt niin vain on, chillailuu, mitä tästä kamarasta & kamaralta irti ottaa voi.

 Thaikkuretkestä jäänyt päälle, että Tvtä tulee katsottua vähän. TV ja facebookki ovat turruttamispakoretkiä. Ei siinä mitään. Tv esittäää niin suurta julmuutta, ettei sitä jaksaa katsoa. Ennätys oli 8:lla kanavalla yhtäaikaa jokin kilpailuohjelma. Oli suurin saari selviytyjät, muoti, ruoka,laulu,farmin morsianta, bittbull härkä läski kilpailut. Itketään ja iloitaan omista onnistumisista, sekä tietenkin puukotetaan selkämykseen toisessa käänteessä. Julmalta kuulostaa, kun puhuvat päät sanovat, oletko hyve vai hoono, viihteen nimissä. Valitettavaaa, mikä kertomus ajastamme.Täytyy kuitenkin muistaa, että minulla on yhä se sormi, joka tekee ratkaisun...

En oikein osaa sanoa, miten vain päivät soljuu. Pienet jutut, ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Ei tartte elää kellon kanssa. Aikatauluttomuus saa aikaan sen, että aika menee vielä nopeammin kuin versus olisit töissä. Aivoissa on tila & aika, pysähtyä niihin, henkinen äitiysloma.

Mitähän ihminen voi nykyaikana tehdä hyvällä omallatunnolla ja hyväksynnän saaneena?
Voiko ihmistä ylipäänsä hyväksyä, jos ihminen ei ole tuottava? Miten osallistua ravinnonhankinta tarkoitan kulutusketjuun? Muistan ala-asteelta bilsan tunnin ravintoketjutaulut. Lopulta ihminen haukkaa osasensa. Mitespä kulutusketjut? Onko niistä tehty samanlaisia pahvisia opetustauluja, joita voi ostaa sitten 40 vuoden päästä kulttitavarana, jonkin meklarin "kärpänen" huudon alta? Nyt kun olet vauvaa, pissasi shittaa juuri tähän bamberssiin. Myöhemmällä iällä, istut mersu- tahi bemarin nahkan polttimissa, vaihdat kulkevaa kerran vuodessa, renkaita tuplat kuplat..Miten taulu siis päättyy? Kuka ison napin takana kerää massit vai päättyykö koko prosessi kyläkauppias Keskisen vessaan? Rokonarpinen, liiaksi kasvanut vesa, isoilla känsillään, nenällään nuuskii lehtivihreän. Liika on liikaa, kulutuksenkin puolella.

 Syöminen tietenkin, jos juominenkin. Syödä saat mitä haluat, jos et kuitenkaan päivät pääksytysten kaviaaria. Perehtyminen hyvän ruoan ja viinin liittoon suotavaa. Historian havinat eivät katso kieroon. Hyväksyttävää myöskin ryssiminen ja lottomiljonäärit. Ryssiminen siksi, että siitä seuraa toruminen ja häpeä, jotka ovat suotavia. Myös vankila mahdollinen, jolloin edellämainitut kertautuvat. Onnenpotkut, arpajaisten muodossa suodaan siivilän lävitse. Katotaan muuttuuko, vai pysyykö meidän Jarmona.(sori Yarmo) Voiko köyhä olla rikas hyvällä omallatunnolla, on jo toinen balttia. Äitiys ja isyys ok, tee niin monta jatketta maailmaan kuin haluat ja työpaikkasi säilyy. Kirkassilmäisenänä käyt paikallasi. Tuoda rakkaus & toivo kaiken keskelle. Reiluus, yleisenä ilmaisuna; tarkoittaneen sitä, että on hyvä jätkä. On hyvä likka sanontaa ei liene olemassa?

Keskiympyrään; Ihmissuhteille annan aikaa nyt enemmän. Jääneet hoitamatta, olosuhteet & pakko. Ei ole jaksanut rakentaa palikoista. Lohduttavaa ollut, etteivät toisetkaan.Vapaaehtoisuus tarjoaa ulkopuolisuuden, jolle ei löydy riittävän kylliä suomenkielistä sanaa. Tarkoitan, että olet ulkopuolinen ja samalla jutun sisällä. Jokainen muistaa ensimmäiset 2 viikkoa loman jälkeen työmaalla. (suhteellisen pahankuuluinen sana muuten=työmaa ) Sisällä mutta ulkona, hyvällä hapella, poissa imusta. Nyt toi fiilis on päällä kokoajan. Oon läsnä, mutta eri silmin. Näen kaiken oravanpyörän ulkopuolelta. Millä ja miten hyväksyt itsesi? Mitä mahdollisuuksia antaa yhteiskunta? Jos näitä ei pohdi, on todennäköisesti jonkin farmin potilas, jonka manifestissä johonkin suuntaan tähtäävä vaikutus, kera sinun rahojen tahi mielen.

Ikä vapauttaa joutavanpäiväisyyksistä, jos kaikki poimut otsalohkosta ovat kotona. Muuten käy hullust! Uskaltaa olla oma ittensä ja sanoa mielipiteensä, mitä oikeesti ajattelee. Ei tartte miellyttää ja ilmaisullinen taito saavuttanut sellaisen asteen tahon, ettei toinen taho ole heti loukkaantumassa. Nuorilta voisi oppia vielä. Nuorissa energia ja uusiutuminen. Olen jo sen verran vanha, etten mitään hiljaista tietoa enää välitä oppia. Haudan hiljaista oppia. Sitä on omassa pakissa kylten.

Joi leilistä hiukan, huikan enemmän

Kohtaamisia

1. Terve Hilla, mitä kuuluu? No, potkut tuli, ulkoistivat kaikki rumat, lihavat ja vanhat. No sepä ikävää kuulla. Mitä sinulle sitten? No kenkää tuli kans, tosin hieman eri perusteilla. Jaa- as, ei kyllä uskois... Jaa no, hyvvää päivän jatkoa, jatkanpa tästä kuntosalille. Ku on tuo kuukausikorttikin.

2. Pittäis Väinö-kulta alkaa rapsuttaan pihamaata. Huonot energiavirtaukset menossa. Siitäkö sohffan pohjalta ne ovat havaittavissa?  Eikö tuntuu siltä. Ostin sulle pari viikkoa sitten fiskarssin paremmat työhanskat. Taitavat olla autotallissa puhtaina. Joo, niiden rikkinäisten haravojen vieressä. No eihän me sitten voida haravoida? Ei niin, tuu tähän viekkuun...

3. Vietän hiljaisen tiedon päivää. Jaa, miten? Katselen taivaalle. Muistakko, miten nuorempana katseltiin yhdessä? Niin tehtiin. Näetkö tuon pilven? Muistuttaa aivan jätskitötteröä. Niionniin. Hei, entäs tuo sitten...

4. Kaunis päivä. Ukrainaan saatetaan hyökätä. Lupasi 10 astetta ja aurinkoista. Rajalla 10 000 miestä ja sata tankkia. Ei tuulen virettäkään. Reagoituuko Nato? Iltapäivälle pari tippaa. Kumut kuuluu Suomen puolelle, jos tykit alkaa laulaa. Hyvä päivä, hyvä päivä.

5. Ostetaanko uusi paistinpannu? Siltäkö näyttää? Joo, tään vanhan voisi raijata ulkogrilliin, valurautanen kuitenkin. Niinpä, pyydetäänkö Rahikaiset grillikauden avajaisiin?  Loisto idis. Voitais tehdä jotain idänhässäkkää...Avotulella, tohon valuraudalle. Joo, on se kuitenkin niin hyvä pannu. Vois hangata putipuhtaaksi, niin näyttäis ku ois uusi.

6. Oon facebookki lakossa. Semmosta oot alkanut puuhaan? Pitääköhän lakko, onko vierotusoireita? Alotin tunti sitten. Vähän vapinaa, pari tuntia aattelin olla. Iltasella kuitenkin haluttaa jo lukea, mitä mielenkiintoista on ihmisille tapahtunut. On pitkä aika, oon hengessä mukana. Voit sitten lukkee, mitä mullekkin kuuluu. Nyt moii.

7. Tämä on parempaa, osta tämä. Mielipidemittauksissa nousi kärkeen. Tään K-Kaupan omassako ? Niin kai, näitä ei oo Hesan yhdessäkään kaupassa enää. Miksei? Se partasuti julkkiskokki pyöräytti tästä kastikkeen kotikokki Hertta ohjelmassa.. Mistä se sitten kertoo? En minä tiiä, älä kysele noin vaikeita! Otan ton vihreäpurkkisen kuitenkin, jos vaikka nousisi kärkeen ensiviikolla .

8. Miten Ukrainan tilanne? En tiiä, mulla on pizza uunissa. Eikö kiinnosta? Kato itte uutisista, en halua polttaa pitzaa... Taitaa olla vaiheessa.... Tuu syömään.

9. Maanantaista selvitty. Paneskellaanko? Ai, noin niinku maanantain kunniaksi. Juu. Oliko rankka påivå? Juu u. Mee kuule juoksulenkille purkamaan paineita. Otetaan illalla romantiikalla, jos jaksetaan.

10.Oon perehtynyt liharuokiin ja sushiin. Nyt mielenkiinnon kohteenani ovat kalat & savustus. Mites sulla? Lenkkimakkara ja laiskottelu. Sohva on jo muotoon ajettu. Pirkka sinappia tulin hakemaan blöön päälle. Ovat piruvie lisänneet lihapitoisuutta ja sitä saa nykyään lightinakin. Pitää olla tarkkana näiden kanssa. Niin pittää.

11. Alotin uuden harrastuksen. No minkä? Ilmajoogan. Ookko tullut homoksi?  Ei mitään, on mullakin punainen paita. Näytäppä. Joo o, oho, sulla o rintakarvoja tossakin. Auts, tökkäsit sitten sormella, sattuu. Voin puhaltaa. Puhalla taikapölyä. Sä oot niin ilmajooga!

12. Mulla o kriisi. Mikä? Identiteetti. Ei oo paha. Ai eikö.. En näytä enää 30seltä. 50seksi olet kuitenkin säilynyt aika hyvin. Ei tunnu siltä enää, niinku nuorena tyttönä. Tiiätsää?  En. Oon ollut Me -naiset ja ET-lehden tilaaja jo vuosia. Tiedätkö mitä ET tarkoittaa?  ???  Et tule takaisin. Hah hah, huono vitsi. Mennään sherrylle. Mie otan siiderin. Majakkaan, siellä on söpö tarjoilija poitsu.

13. Käänny rauhassa, suu auki otat vielä happea ja potku siihen perään. Noin, noin, anna mennä. Liukuu liukuu. Missä happi, missä?  Oli raskasta, makkarajalat. Ja niinku ennen vanhaan oltiin notkeita rottia. Oot muuten aika piiska vieläkin. Kissa susta ei oo mihinkään kadonnu, suorista toi uimalakki. Saunan kautta. Tillaa cola pöytään, niin palataan menneeseen.

muuttunut mies

 Antoi kilpailussa toiseksi tulla. Ei enää merkitystä, toisille kylläkin. Ei tehnyt sitä heidän vuoksi. Voittajien elämänpyörässä ei ole jarruja. Voittajat tai häviäjät, samassa suljetussa laatikossa. Kymmenen pientä neekeripoikaa. Ravistettava viimeistä käyttöpäivää. Voiko muuksi tulla?
Yhteiskunta ojentaa vaahtokarkin, pitkän kiekon langattoman kepin päähän. Ei kiitos, en tarvitse tarvittavaa. Olen vapaa ehtoinen, ohi kävelevä. Antoi aikaa ja vielä kerran ajan kulua saatoksi. Oli ulkopuolinen omassa itsessään, tuntuen hyvältä. Tarkastella ja katsoa kaikkea mitä pitänyt tärkeänä. (myös itseä.)  Halu & tahto, hiljaiset vieruskaverit. Oli tullut kotiin pitkän matkan päätteeksi. Koti on siellä, missä asustaa vapaus. Vapaa tahto maalaa värit, rakkauden. Tekee ihmisestä ihmisen, myös toiselle.

Luki lehdet kerran, ei toista kertaa. Totesi millaiseksi maailma oli tullut. Kuunteli ihmisten jutut, vaivoja, ilon pilkahduksiakin, pieniä syntymiä. Isoja asioita. Millä on väli ja millä ei? Tätä pohdiskellut pienen ikänsä. Vasen ja oikea, variksenpoikia. Kun oikein kovasti kysyy, mitään ei tapahdu. Kysymyksiä & vastauksia, elämän kertymiä. Taittaa, laittaa sivuun kuin eilisen lehden.

 Hiljaa astuu lautallensa, pyytää rakkauden mukaan. Tuuli kuljettaa kauemmas satamasta, poijuista, lokkien kirkuna. Nähdä sataman valot, ääret kaupungin, valopilarit. Nukahtavat kaiken keskelle.
Pysähtymiseen tarvitaan pysähdys, pieni pysäkki. Hypätä bussista numero 375 pois, napin painallus. Uskallus, hyvän matkanteon keskeyttämisestä. Bussi täynnä, jäätkö juuri tässä?  Bussi ja ihmiset pysyvät, aikataulut eivät muutu. Sama matka, samoilla ihmisillä. Vapautti turvavyön. Sulki silmät ja aukaisi uudelleen. Niin syntyvät tähdet.

Lomapotretti

Matka rapoortti. Katso myös lomakuvat blogin alahelmasta... Mitä siitä ny kertois?  Ensinnäkin, havainnot itsestäni. En tykkää hehkuttaa ääneen, blogeilla. Vitsi miten siistii, päläpälä rantaa jne. Ooon enemmän itsessäin; Lay uppailen, lungailen omassa hiljaisuudesssani, enkä mölise. Elämä on hiljainen lautta itsensä, rakkaan kanssa.
Kaikki meni hyvin. Oltiin 7 eri kaupungissa. Nyt surffattiin normi mestoja. Rantaporno oli jo haihtunut = ts. täälläkään ei oo ketään muuta kuin me. Nyt mentiin paikkoihoin, jotka tiedettiin hyvixi. Toki, oli Tanjan vanhemmat, keskimmäinen poika, morsmaikkunsa? kanssa, joka laittoi ennaltamäärättyä kartoitusta plääniin.

Eka kuukausi meni hitaasti. Pidettiin kädestä kiinni ja hihiteltiin. Meillä on vielä niin ja niin monta p.  jäljellä. Toisen kuukauden joku varasti sitten meiltä. Peukuttamiset näin luettelona: Jouten oleminen. Aikatauluton elämä. Biitsit / ranta-akvaveetit (chang/ frisbeegolf/petankki/snorklaus). Ruokataivas. Rusketusten vertailu. (Kuulostaa pinnalliselta, kukapa sitä ei tekisi)  Omatoimiset snorklaukset ja niiden anti; Rauskusta-barracudaan. Meidän ei tarvinnut lähteä mihinkään snorklausretkelle vaan korallit/kohteeseen pääsi omasta rannasta suoraan. Big fiilari, minkä maisemanvaihdos saa aikaan ikuisen kesän lapselle. Vanhemmat opettivat ahkeran työnteon mallia, mutta vieraannuin siitä jo hyvin nuorena. Kaupan myyjät nukkuivat patjoilla lattialla ja niitä heräteltiin; Anteeksi, voinko ostaa tämän. Asennetta.

 Trangissa tapahtui sellainen juttu: Olin kattonut keskustan ruutukaava-alueelta paikan, johon meen heittään petankkii. Kahden korttelin välissä, ahdas kuja, sitten pallolaajentuma, varjot, kuin haamun viitta, seiniä pitkin edeten. Hyvä sepeli, epelikin kuulat kädessä. Klo.15. Viskelin siellä aikani - kiinalaisukko tuli, 70 v. jotain ( heidän ikää vaikea arvioida). Kertoi, että 2 km päässä, radan toisella puolen heittävät paikalliset petankkia. Harmitteli, kun hänellä ei ollut moottorikäyttöistä vehjettä, jolla olisi saattanut minut kyseiseen paikkaan. Mai pen rai = ihan sama / hällä väli, joka yksi käytetyimmistä sanoista, kuvaten samalla hieman koko yhteiskuntaakin. Vastaukseni siis. No, kului 15 minsaa ja ukkeli oli hankkinut menopelin, mopon selässä, kypärä päässsä, osotti sormella taakse. Ajettiin 10 km petanquekentille. Ei halunnut mitään maksua, katsoi pari peliäni ja näki iloni/ kiitollisuuteni, siitä hänelle maksua kylten, toisen ilosta.

Laulava hiekka myöskin very too. Niin hienojakoista, että kitka pistää hiekan laulamaan korkealta. Oli mukava soittaa parin jalan aariaa. Ihmiset. Olen aina arvostanut ihmisyyttää suuntaan p toiseen. Thaikut nostan asteikolla. Toki rahan saaminen lihavalta farangilta oli osittain pääasia, mutt mutt. Kohtaamiselle, aitoudelle, antoivat painoarvoa. Jos olit ihminen, huijaaminen tai yritykset loppuivat siihen paikkaan. Kysymyksessä kuitenkin on molemminpuolinen roolitus,  haluaako turistikaan loppujen lopuksi lomallaan olla muuta kuin turisti? Annoin paljon arvoa sille, kun lähdimme Bangkokista ja olimme olleet hotelli Atlantassa viikon, Sukhumwith road, soi 2 ( madventures majaili siellä myös), niin lähtöpäivän aamuna koko henkilökunta oli vilkuttamassa ovella ja hyvästelemässä. Palkinto siitä, että kohtaamista oli tapahtunut.

Tykkäsin myös siitä, että ollaan iloisia, eikä tuoda negatiivisiä asioita esille. Negatiivisistä asioista puhuja on siellä jotenkin hölmö, ei arvostettava. Miksi nostaa negat piripintaan, kun ihmisellä on ajattelun vapaus?  Maailma on täynnä epäkohtia, aina ei tuule oikeasta suunnasta, se tiedetään,  mutta miksi puhua siitä, täyttää sillä ajattelu ja oma aika, solujen microtila? 
Verenpaineeni laski. Tarvittiin 1 kuukausi ja pystyin luopumaan lääkityksestä, jota olin syönyt jo 3 vuoden ajan. Olen mitannut painettani kotiin tultuani ja todennut, ettei sitä ole. Mukavaa oli myöskin päästä ihmisten ihon alle, ns.thaikkuhymyn. Jutella oikeesti asioista ja vaihtaa ajatuksia. Paljon ne kyselivät farangimeiningistä. Meinasivat pyörtyä, kun kerroin esim. ruoan tai vuokrien hintoja Suomesta. Chian Maissa kuukausivuokra talolle 3-4 huonetta/ kera verannan on n.2000 bahtia, eli 42 euroa. Bangkokin keskusta 3-4 km, maksat kaksiosta 8000-10 000 b, elikkäs 160-200 euroa. Tämmöst tää on.

Olen hiekkarantaihminen. Biitseilyyn en kyllästynyt. Oma kovalevy myöskin putsaantui tyhjäksi ja lataantui sitten aurinkoa täyteen. Yritän säilyttää tämän hymyni Suomenkin olosuhteissa. Ihmissuhteita alkoi muodostua. Ystävyyssuhteet solmitaan eri ehdoin kuin kotomaassaamme. Itsellä oli olettamus, ennen reisuun lähtöä, että voi olla vaikea tutustua, eikä muodostu uutta sosiaalista verkostoa? Hämmästyin, mennään suoraan paketin sisälle ja puhutaan asioista niinkuin itse ajattelee niiden olevan. Miksei? Annat enemmän ja saat enemmän. Ei ole tarvetta mitenkään suojautua.

Bangkok pitää nähdä ja kokea. Omalla sykkeellään puuskuttava, lempeät kasvot omaava kaupunki. Ihminen on yksilö ja ihminen toiselle, siinä miljoonapaljoudessaankin. Hämmästeltävää riittää, kaiken paljous. Tavaran, ihmisten, ruoan, liikenteen jne. Sitten saa hämmästellä sitä, miten kaikki toimii niin hyvin ja organisoidusti.  Esim. Chatuchak -viikonloppumarkkinat. Juottaa, syöttää ja tarpeellistaa kaiken Jyväskylän kokoiselle ihmismäärälle. 15 000 kojua myyvät mitä vain (kengurun poikasia lemmikkieläinosastolla). Surffailet siellä, maailman suurimmalla viikonloppumarkkina paikalla. Kävijämäärä päivittäin 200 000. Ei ole ruuhkaa, tunkua, kartat hyvin tehty, tiedät missä olet. Kaikki vaan soljuu, niinku liikennekkin, mutkattomasti eteenpäin. Kukaan ei hermostu, ole kärttysä. Outoa ja ihmeellistä. Eikö ne vittuunnu? Ei. Kasvoja ei pidä menettäää, iloisuus myöskin kulttuuri perimää.

Mitä muuta voi sanoa. Levänneenä, irti kaikesta tuut kotia. 2 kk oli jo sen verran pitkä aika, että siellä olemisesta tuli arkea ja vieraantumisen tunne iski kotikuvioissa. Nyt paluusta on viikko ja asiat helpottumaan päin. Unirytmikin korjaantunut. Kerran on tämä vuoteni, niin uutta matoa koukkuun, sillä koukkuunhan tohon jää....

Lay uppailu on alkanut...

Sushi osastolle mars!

On muuten pärrrräyttävän tulista!

Palanen ruokataivasta

Illan tullen kokoonnutaan

Korkealla maisemaraflassa...

Toinen nopea?

Ihmettelynä se, että miten toi nosturi on saatu tonne pilvenpiirtäjän päälle?

Rakkaani keinuttelee

Chilling

Ja pikku pikku chilejä sinne sitten sekaan...

Hotelli Atlanta, Bangkok

Bangkok

 Alkava liikenneruuhka. Yllä skytrain.

Paikka Koh Phangan, taustalla Koh Ma. Korallit/kalat veneen takana. Kapeaa hiekkasärkkää pitkin hipsutellen kohteeseen.

Aurinko paistoi koko pitkän päivän väsymättä

Luonnos tuotu ihmisten eteen, ole siinä, luonnollisesti
kaikki hyvät, jotka eivät hyvyyttään tiedä, kertautuvat, jos ei ole kadetta
osien summa suurentuu, mitä enemmän yhteisen voiton tavoittelua tai hyvää tahtoa
tiedän sen verran, että osaan olla hiljaa paikassa kuin paikassa
rakkauden maljasta tulee jano
hyvä tahto ei ole joka pojan aarre
luovan mielikuvituskaverit
hassuttele nyt, aika jäähtyy ikääntyessä
isommasta ovesta voi tulla viima tahi suurempi autere
kylliksi ei voi kiittää, nöyristellä kylläkin
jos hoksaisi, että kaikella on alku ja loppu ja uusi alku. Olisi helpompaa

aurinko paistoi koko pitkän päivän väsymättä

Hakaniemen laita?

En tanssi ruusuilla, en. Lähinnä piikin päällä istumassa, grädde peffallani. Micro päästelee ryhävalaalle kuuluvia ääniä. Broileri alkaa heräämään syväliitoksistaan. Helpotan tuskaani valmistamalla Thaikku hässäkkää. Auringonvalon puute on vakava asia. Jossain pikkupikku aivolohkossa alue 51 ei saa tarvittavaa valoimpulssiaaan. Räpsäykset ohjautuvat johonkin muuhun lohkoon, jossa niitä ei välttämättä niin tarvita.
Tulee kalpeus. Kalpealla ihmisellä, joka  pimeydessä vaeltanut ( olosuhteiden uhrina ) 5 kk: tta, ei voi olla kovin valoisia ajatuksia itsestään, ympäröivästä elämästään ja eläimistöstään, johon ihmisetkin lasken kuuluvan. Tuijertava tuuli, pakkanen ja taivoolta tippuva kiteistö koetinkivenä kolassa myös. Mutta suomalainenhan kestää. Piipunvartta tähtäämällä ja kynnetystä maasta on kovuus aikoinaan haettu, opittu. Tosin nykypolvi ei tästä enää tiedä mitään.
Hiljasta, kovin hiljasta,
    tämä tienoo, ehtoo. Melkein kuin ehtoopuolella olisi. Ei täällä mikään liiku, ole. Toppatakit ja kyyry, mikä helpottaa eteenpäin menoa. Tuuli oksastoa liikettää, kun tarkemmin katsastaa. Tuolla meni yksi auto, punainen, siis Rahikaisen. Katainen ja katainen kansa. Jos Juice olisi elossa, saataisiin laulu Jyrki boy two.
Onneksi tulee kohta kevät. Kevät on hieno asia. Pääsee istutuspuuhiin, laittamaan pihamaata järjetykseen, rapsuttamaan sormet syyhyllä. Voi muistella/todeta, miten ahkera/ laiska tuli oltua viime syksynä. Voi keventää väli/olo asujaan. Tuntea auringonlämpö kasvoilla. Tehä pitkiä hiihto ja kävelylenkkijä viikonloppuisin. Mennä saaren makkara ja mehuporukoihin juttelemaan tai vain hiljaa mutustelemaan ja nauramaan sen yhen äänekkään jutuille. Voi siunailla samalla talven ilmat, myyrät ja kaupunkipölyn.
Ihminen on mielenkiintoinen, kait tunnettu varhainen tosiasia? Tuntea itsestä puolet ja lähiö, jossa raapustaa, tuntee sen toisen puolen. Jos tuntisi itsensä kaikkinensa, niin olisiko jotenkin toisen tai kolmannenlainen ihminen? Kotikonnuilta ääremmäs, tarjoavat jotakin, jonka tajuaa myöhemmin, jos omaa taipumusta.  Mene ja tiedä sitten...Kipukin, kasvun uikkareissa, heitetty syvään päähän . Tässäpä olisi uimamaisterin merkkiä tarjolla.
Lähden kirjastoon, lukusaliin. Siellä pitää olla aivan hiljaa tai muuten se paksusankainen, joka pitää kettuvillapaitaa, katsoo rumasti. Onneksi tulee kevät, voin aukaista sisäisen nuppuni, joka par aikaa sulkeutuu....

7.päivä

laukean   kuin helppo lammas       homma

 kerään vaatteeni  muurahaiset  useimmista paikoista

  joko lähdetään    sinisilmä      tullut aallokon takaa

voimme harrastaa kaiken    ilman vaateita   disco jyrää

       pallossa

luotain antaa pulssin   tekee vihreän elämän    kuolevalle ei sanota

  nähdään pian

miehet juoksevat laput kainaloissa   käskyjä annettu

vaade joka rinnassa    kolkutin   sielutin    kasvu oli aikoinaan

 pyörrytin    humaltua joka paikasta    tultu siihen ikään  jossa

ihminen on määre   mittayksikkö mielivallan    kapinoin  apinoin

parasta  omaa  itsestäni     muutaman sekunnin viive   oliiviöljyä ympäriinsä

mitä tulee lauantai-iltana    näytä blogi  oma koira


lähdetäänkö vai kysyitkö jo            7:n päivän jälkeen  elämä


on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on on


helminauha   vähän sipulia







                                                                                     
                                                                                      

Jet Laaki

Hiilihydraattejja liian, raskas rasva ketjuissa
Huolehdin kylmäketjusta laittamalla pipon päähän, kalan jääkaappiin
Likaista, ollut laiska syksy, lähtökin
2 kk:tta ei ole pitkä aika olla kotoa pois, mutta mieli voi muuttua
En tappanut aikaa, joutenoloa
Hanasta juomisen autuutta
Poika saanut elottomiksi puolet kukista, lopputulosta voidaan pitää hyvänä
Kahvi, aromiton & paahteeton; Pitkän kehittelyn tulos
Talvi, lyhyen luomisen tukos

Vatsa antaa lähtökäskyjä. Aasian / Suomen vatsahapot hakevat konsensusta
Ilman tietodata vermeitä, luomu vuorovaikutuksessa
Kaipasin soittolistaani enemmän kuin useampia ihmisiä
Alan siivoamaan kotia ennenkuin kerrannaisvaikutus lakkaa
Olen niin väsynyt, jotta täällä näyttää hyvältä
Avaan asidofiluksen, mittaamattoman makutestin voittajan
Erotan kolmesta marjasta kaksi, lusikan

Kaihtimet alas, lämpötila nousee
Ihmiset heräävät likaisia ikkunaruutuja vasten
Kaikki on, niinkuin ei olisikaan
Ymmärrän, samalla lailla

Thaimaa

Karkaus vuoteni

Viikonpäivässä, jota ei enää ole
Kaikki yhtä valkeaa viivaa, jota Suomen lumeksi kutsutaan

Täälläkin hikoillaan
kullakin syynsä

En muuttaisi tänne
lähteä voisin pysyvästi

Paikalliset käyttävät vaalentavaa ihovoidetta
farangit pienentävät kertoimia
Ihonvärikysymys

Rahani loppuvat tai jatkuvat
mista sen tietää

Aika käy,  pysähtyy

Aurinko tulipunainen
      meri haukkaa syötin

Lähdön edellä

Shampanja sunnuntai
joku juttu laukkkuun laitettu
toinenkin

kynttilät, nouseva pakkanen
lähtö lähenee, lämpimässä
luita ei rikota, kolotusta tunneta

maataan nahat vastakkain
eilisen teeren poijat, tyttökin sorja korento

Mäenpään Pentti,näkijä

Tarinalla on toden pohja, niinkuin Amerikanmaan liikkuvissa elokuvissa. Kertomuksessa mainitut nimet ovat muutettu, vaikka mahdollisesti ovatkin oikeita hahmoja. Lordi esiintyy kädenjälkenä.

Pentti Mäenpää, paljasjalkainen Rovaniemeläinen. Syntynyt ajallaan keskussairaalan saliin. Ei ennen, eikä jälkeen lasketun ajan, vaan juuri sopivasti. Tanakka parkasu, täydet pisteet, kympin poika. Huuhtelu ja äidin syliin, isän liikuttuneiden silmien alle. Vuosiluku 65 ja ajankohta 11.11. Lapsuudesta ei muuta erityistä mainintaa, kuin hammasraudat, jotka sai poikkeuksellisen nuorena (5.v) ja niiden hukkaaminen kolmesti, vuosien 1970 - 1975 välillä. Ei omaa kiusaamiskokemuksia edellämainituista. Vanhemmat tottelivat nimiä Hannu ja Liisa. Hannu, joka sai kuulla pituudestaan aina paljon kuittia, kukkakeppi ja hongankolistaja, sen aikaisilla herjasanoilla. Kieltämättä, huvittuneisuudella ei ollut määrää, ennenkuin siihen tottui ja toisaalta tilannekomiikka oli aina tarjolla sen verran, ettei siihen tottunut koskaan. Hannulla oli auto, Fiat 1600, punainen pikkusärrä. Oli pohtinut pitkään värivaihtoehtoa, ottaako punaisen vai sinappipurkin värisen. Valikoi punaisen, koska siinä oli jotain Ferrarin vivahteisuutta. Kun sisään ahtautuu 194 cm, ruoto ylväs ja suora uros, ajaen pää kallellaan, eipä haittaa ajamista ollenkaan asenteella, kokee jokainen asiaan liittyvä jonkinsortin komiikkaa.

Vapaa-ajalla Lappiseuran maalivahti. Omasi hyvän pelisilmän ja hevosenpotkun. Oli käynyt kerran Rovaniemen Reippaan testeissä, se oli mennyt puihin ja siitä oli alkanut mahoton vittuilu. Kostoksi sitten meni Lappi seuraan. Insinöörikoulutus, salkku aamulla oikeaan käteen ja teknistävirastoa kohden. ( Kuittailu takaisin tuli myös statuksen kautta. Insinööri ei pelaa Lappi seurassa, periaatteessa ei Reippaassakaan vaan Ropsissa olla pitäisi. Taidot eivät riittäneet sinne asti. Eikä Hannulla ollut niin suurta kunnanhimoa treenaamiseen. Kunnianhimo pukeentui työrintaman suuntaan.)

Liisa, varakkaan maatilan tyttö Kemistä.(on niitä siellä). Ota pitkä, komea mies, jolla on ylväs katse. Älä mitään persjalkasta marjojenkerääjää = isän evästysleipä maailmalle. Hannussa nämä ominaisuudet todentuivat, bonuksena vielä tummuus. Tanssisalissa pisti silmään päätä pisin, ei voinut olla näkemättä. Tutustui ja rakastui. Hannu oli hyvä viemään (tanssilattia). Liisan korva, Hannun rintaa vasten, sydämmen kohdalla. Kuuli pampatuksen, taitaa olla mies tosissaan, ajatellen. Oli tosissaan, kahden vuoden päästä syntyi Pentti Henrik Mäenpää.

Pentti näki asioita ennakkoon. Ei kuitenkaan lottonumeroita vaan tapahtumia. Lapsena ei siitä sen enempää ymmärtänyt. Piti itsestään selvyytenä. Varmaan kaikki muutkin naapurissa näkevät, kuuluu ihmisluonteeseen. Näkeminen on vähän väärä sana, sanotaan näin, että tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Tiesi ala-asteella ollessaan, että Ismolta, koulukaverilta, lähtee iltaan mennessä rivi etuhampaita pois. No, Ismo kokeili koulupäivän jälkeen osaako ajaa pyörällä ilman käsiä. Tapahtumapaikka: Lapinaukean hiekkainen jalkopallokenttä. Ajettu matka ilman käsiä 10 metriä. Muuta: Verilammikko / 3 etuhammasta / Vino tanko /  2 vkon kotiaresti / Suru ja murhe vanhemmille, koska kysymyksessä leipähampaat .

Tai tiesi, että Manne, ala-asteen ainut Romaani, joka pysyi koulunpenkillä iltapäivään asti, ottaa tänään kuokkaan. Niin kävi, liikennekoulun pitäjän poika, Ari pieksi lumivalleilla, eikä opettajat menneet väliin. Kaikki saa osansa, elämänkatsomuksella. Tai että liikuntatunnilla, jalkapallossa tekee monta maalia. Niin sitten kävi, pääpuskumaali oli vielä erityisen hieno. Isälle saattoi sanoa, kävele tänhään varovasti töihin, on liukasta. Hannu tuli linkaten kotia. Oli liukastunut rappukäytävässä, lunta jäänyt kengänpohjiin.

Pentin äidillä, Liisalla oli aina ollut hieman noidan vikaa. Kun oikeaa kättä oikein kutitti keittiöpöydän ympärillä, tiesi se sitä, että vieraita on tulossa ja ryhtyi kahvinkeittoon. Hetken päästä ovikello soi ja kahvit oli valmiiksi keitetty. Kuppeja aina oikea määrä pöydässä. Unessa jos näki kuolemaa, tarkoitti se pääsääntöisesti sitä, että lankapuhelimesta kahden päivän sisällä tulee suruviestiä. Tiesi myös aina ennakkoon, milloin kelit vaihtuu.Tunsi luissaan, vaikka nuori olikin.

  Vanhetessaan Pentti osasi kuulostolla tuntemuksia ja toimia niiden mukaisesti. Ymmärrystä oli myöskin kasvanut finnien ohessa, ettei kaikilla ole tämmöistä juttua kuin hänellä. Oli pihapiirissä jonkinsortin pomo ja pikkukingi. Haistoi aina hyvät jutut ja ilkeydet, mitä kannattaa tehdä. Siihen aikaan ilkeyden tekeminen oli taidetta, johon piti panostaa. Hyvä suuvärkki myös niitti mainetta. Makein pimu, jonka oli myös haistellut etukäteen. Tänään jätkät lähdetään kulmille pyöriin, lauseen seurauksena. Uimahalliin kahvioon, kun tehtiin murto intiaanikesänä v.81. Kalikalla oli salvattu ovi ulkopuolelta kiinni ja kahvilanpitäjä luuli oven olevan jo lukossa. Tupakkaa, limppaa ja karkkia lähti varkaiden mukaan. Kassakonetta ei oltu yritetty murtaa mitenkenkään. Siitä olisi voinut joku Rovaniemen teräväpäisempi poliisi päätellä hieman tekijöiden ikäisyyttä. Laitoksella ei valitettavasti ollut paikalla sellaista henkilöä mainittuna ajankohtana.

Pentti tiesi tekijät, pikkuilkeilyjä viljelevän kaksikon. Marssi seuraavana päivänä kyseisten pikkuherrojen luo ja ilmaisi vaateensa: Puolikoria limppaa, kolme askia Marlboroa (miesten merkki) ja merkkareita 5 markalla, enempi mustia. Niin en känäytä teitä. Piti olla suljettu keikka, kumpi on rotta polemiikki, kirkassilmäisyyttä & vannottelua puolin ja toisin. Ei auttanut kuin maksaa, kohtuu vaade kuitenkin.

Isä kun kävi Tornion raveissa v .82, ( Sen jälkeen tuli tallimääräys kotoa, että perheen rahoja ei siellä enää pelata ) oli Pentti veitsellä ulosmitannut postipankin possusta kolikko ja kääröpuolet. Laitat nää kaikki sille ja sille ja pistä myös mun ensiviikon viikkorahat kanssa. Hannu katsoi nuortansa. Totinen ja vakava. Ei auttanut kuin uskoa. Se oli ainut ja samalla viimeinen kerta, kun oli saanut niin vahvan etiäisen voittajasta. Rahaa Pentti sai 400 markkaa, jotka menivät Bacardi colaan ja uusiin Titan merkkisiin muoviluistimiin, joita oli alkanut ilmestyä Rovaniemen ulkojäille.

19-vuotiaana Pentti osti ensimmäisen oman auton. Juuri tämän tietyn Corollan. Sinoperin värisen, vähän niinkuin sontakärpäsen takalistot. Leuhkaili sillä; Tää on Steve McQuinistä; Bullitt, niinku Lappilainen versio. Kesti hyvin, ei mitään, vaikka osti auton Pulkkiselta, jonka maine rehtiydestä oli kyseenalainen. Ajoi elämäsä parhaimmat kilometrit, läpi nuoruuden huolettomat vuodet. Wunderbaumit ja jarrupalat vaihdettiin, muuta autoon ei tarvinnut tehdä. Poljettiin kaasua ja testattiin takapenkkien jousitusta.

Sitten tapahtui jotakin. Kyky, kaikkine etiäisineen hävisi Pentiltä. Ei tullut enää mitään. Ajansaatto? Jahas, tähänkö minun selvinnäkijä urani sitten lopui? Jotain vuosien varrella aina sattui, mutta luonnollisella selityksellä. Olinko tullut aikuiseksi, liian vakavaksi. Kadottanut jotakin, menettänyt lapsen uskoni, mieleni, mitä? Kaikki tyssäsi puhalletun Joulukynttilän tavoin. No, elämä kuitenkin oli ollut antopuolella, vain harkiten, oli jotakin pois ottanut. Vuodet olivat olleet täytteiset, hyvän makuiset. Kaunis koti Jyväskylän suunnalla.Vaimo, lapset, lapsenlapset, nippu tulppaaneja, joiksi heitä kutsui. Viisas vaimo, maanjuurakko. Kestänyt kaikki vuodet siinä vierellä, lähinnä hänen jutut, jotka vanhemmiten alkioivat hiipumaan. Joo o, taitaa olla kuudes kerta kun tuon kuulen, vaimo Marjukka sanoi. Olivat niin sopineet, että jos hän kyläpaikassa samaa juttua kertoo jo kolmannen kerran, niin potkaisee pöydän alla jalkaan. Kerran Järvisillä tajusi neljännen potkaisun jälkeen, mistä oli kysymys. Meni pyhien jälkeen lääkäriin.

Rovaniemellä olisi Karhunkaatajantiellä asunto myytävänä, Pentti hihkaisee! Lapsuudenkodissa, rappu vain olisi eri nurkassa. Otetaanko? Mikäs tässä, eläkeläiset. Marjukka oli aina tykännyt Lapista, sen ruskasta, Kiilopäästä. Lappalaiset ovat Suomen Italiaisia. Jos niiltä kysyy jotakin; vastaavat kyllä / ei / en osaa sanoa vielä ja selitys, miksi ei osaa sanoa, tulee saman päivän kuluessa, jonka jälkeen valinta on kahden ensimmäisen kauppa. Lähdemme tai emme, Pöykkölään Alakulpin autolla kalaan. Niin eloisia pikisilmiä. Siihen kait Pentissä aikoinaan rakastui. Mutkattomuuteen, silmiin ja siihen sähikäis Corollaan.

Ollaan pihalla, kirkaalla ilmalla, pakkasta 19 astetta. Kaikki tavarat tuotu kolmanteen kerrokseen. Hissi olisi pitänyt olla, tuumi itsekseen. Marjukan katseesta huomaa, ajatellut saman. Muistelee menneitä, vanhempiaan Hannua ja Liisaa, oi niitä aikoja...Palotikkaat johtavat piipun viertä katolle. Laskee mielessään 20 tikkaanväliä, tulee kolmannen kerroksen ikkunan lämpämittarin kohdalle. Noin korkealtako mie aikoinaan hyppäsin lumikasaan? Hyhm. Silmäilee etupihan suunnan. Kuuset, jotka seisovat kahden pihan välissä, ulottuvat katonharjalle asti. Muistan, kun nuo istutettiin, hypittiin aina niiden yli haarahypyillä ja talkkari huusi. Haluaa käydä vielä yksin keskustassa, lapparin ohi tepustaa. Laahaa vähän vasenta jalkaa, muuten kaikki hyvin. Pysähtyy Sampokeskuksen aukiolla. Mittailee painettua kädenjälkeä, hänellä isompi. Tietenkin. Kaikki niin kauppakeskusta. Menee Sampon kauppakeskukseen sisälle. Kaffilan pöydässä tutttuja. Nikkilä ja muualta tullut Koskenkorva. Tämän pöydän nimi on muuten pehmeiden mulkkujen pöytä, noin niinku jatkon kannalta. Ei haittaa, hyvä pöytä, saako istua?

Iltasella, nuuhkivat uuden asunnon tuoksut, kuuntelevat äänet ääneti. Asettuvat lakonoihin, niiden kahinoihin. Suukko Marjukan poimuiselle poskelle. Nytkö se tulee, ehtoopuolella takaisin; huomenna pakkanen laskee, tulee lentokeli, pyryttää, tunnen luissani, näen sen. Ei olisi tarvinnut, tärkeämpää lie aamutee Marjukan kanssa...

Tarina omistettu kaikille Rollolaisille; erityisesti Karhunkaatajantien Bosse komissiolle: Mukelle, Markulle, Hannekselle, Raipelle, Rekelle, Jyskylle, Möllille, Paklulle, Eskolle, Penalle, Hihille, Pekalle, Hykille, Pokelle, Löprelle, Hiskille, Saitsulle, Hanelle, Tuomolle, Teemulle,Ymälle, Ellulle, Ulille Hiibolle, Kiljuselle, Snoopille, Nykylle, Kimmolle, Rikelle, Jaskalle,Tiinalle Ullalle Tuulille, Sarille & Sarille, Ellulle, Junelle, Julelle, Annelle, Pirjolle,Kaisalle, Monalle ja niille, joita ei tässä mainittu. Paljon meitä siellä kasvoi...