Emme ole kateellista kansaa, emme. Meidän kateus, siis mikä meidän? Isä meidänkö? Onko kateutta ja jos on, niin mihin se on häivitetty ja miten? Monilla mittareilla suomalaisuutta on uutteerasti tutkittu. Onko kateutta, miten pärjäisimme maailmanlaajuisesti, neva heard. Jos ihmisiltä kysytään, oletko kateellinen ja miten se näkyy käytännössä? Vastaus on pääsääntöisesti niin, että en ole, mutta tuo naapuri on helevetin kateellinen tahi jos kyseinen ihminen on johonkin harrasteseuraan kelpuutettu, niin sieltä löytyy pikkusieluinen tai pikkusieluisten joukkio. Kysyttävälle eniten hämmästystä tuottaa oma laajakatseisuus.
Jos kansakunnan jaloja tunteita raaputtaa, niin mitä jää kuponkiin? Tunnemme puhdasta aitoa vihaa, joko puukolla tai ilman. Vitutus edustaa lievempää sivuhaaraketta. Edellämainittuun voi Suomessa kuolla, sydänlihaksessa havaitaan muutokset hyvinkin pian. Melankolia tulee number twoona. Laulunluritukset ja itsensä vähättely, eipä tässä mitään, matalalla profiililla mennään, ettei tyhjät tynnyrit kolise. Kehuminen on vääränlaista ylypeyttä, jalustalle ei nosteta kuin erilaisia taakkoja. Räkänokkakin niistää tyhjännaurajalta nenän. Pessimistisyys; toivoakkin saa, mutta pahimman kautta.
Epäily & epäluuloisuus. Ettei minua vain nyt huijata? Ainutkertaisuus, taasen, tässä huijauksen H-hetkessä. Onko kaikki näin, kuin annettu ymmärtää. Täytyy ymmärtää myös sitä, josta ei puhuta. Pikkuinen epäily luo turvallisuudentunnetta. Kannattee olla aina hieman varovainen, myöhemmällä iällä vanhainkodissa vainoharhainen, joka ei ole enää valinnanvapautta. Kirkassilmäisenä ja otsaisena olet hölmö. Samaten innostuneena ja liian riehakkaana. Älähän nyt, istuttaas vähän ja tuumataan. Punainen ei välttämättä ole punaista. Rehellisyys; lompakko palautetaan edelleenkin poliisiasemalle. Tunnollisuus; Euroopan nopeimmin EU-direktiivin säännökset jalkautuvat käytäntöön. Reagoidutaan liikenteessä ja sillalla, jos joku pässi ajaa pyörällä väärään suuntaan. Tunnollisuuden aisapari kiltteys; emme lähde traktorimarssille Helsinkiä kohti, heinäpaalia polttamaan. Näin kait se pitää tehdä, huokaus kaksoisviestillä. Iltasella hiihdetään tai juostaan raskas taakka selästä pois.(Voidaan riksauttaa myös alkon korkki auki, jos kysymyksessä on orastavan vkonlopun alku.)
Ilo pukeutuu toisinaan humalaan tahi veneen alle. Sama koskee onnellisuutta. Onnellisuus on hiljaista. Onnellisia osaamme olla, helposti. Onnellisuus tulee perusasioista, ollaan vähään tyytyväisiä. Onnellisuus on oma sisäpiha, joka sijaitsee onnellisuusmuurien sisäpuolella. Siellä käyskentelee omat rakkaamme. Kuistilla saa istua 1-2 hiekkalaatikkoystävää tai poikkeusellisesti yksi muu ystävä, joka on syntynyt 1000:en yhteisten hiihtokilometrien seurauksena tai työpaikalta poikineiden yhteisten asiayhteyksien ja illanviettojen kautta. On uskaltauduttu avautua, eikä siipeen ole saatu. Tasaisuus ja tasapäistäminen; urheilusankarit saavat loistaa ja munia, sillä edellytyksellä, etteivät ole kermapyllyjä / Elvistelijöitä. Tiedämme, että Elvistelijöille käy loppujen lopuksi huonosti. Kun vielä muistaa senkin, että Elviskin lihavana kuoli, niihin niitten huoneisiin, huumeisiin. Nöyryys ja rikkaus eivät mahdu samaan veneeseen.
Sosiaalisuus on normitettua. Tiedämme koodit, joissa käyskennellään. Taiteilijat ja näyttelijät saavat erivapaudet. Hullut sijoitetaan laitoksiin edelleenkin. Uteliaisuus on hyvä täyteaine. Toimii myöskin peilinä ja tieto & mitattavuus keskusteluiden käynnistäjänä. Small talkkia emme osaa, eikä sitä pidä koskaan opetella / opettaa. Sama koskee poskisuudelmia ja ylenpalttista Jenkki positiivisuutta. Olemme tummien väreiden kansaa, emmekä mitään aurinkomarinoituja.
Vuodenajat; olemmeko onnellisimmillamme kesällä ja rottakokeissakin todennettu; kun heitetään huppua silmille, rotat alkavat vaihtoehtoisesti juomaan viereisestä astiasta alkoholia. Kesällä ja ulkomaanmatkalla riehaannutaan. Pikkujoulut tarjoavat talven lyhyen riehaantumispiikin, johon ladattu, pitkä kostea syksy ja talven paatos purkautuu. Jouluna voi harjoittaa katumusta ja uutenavuotena lupauksia.
Kateus on salakavala ystävä. Ei tämä ole minussa, eikä minussa asu. (naapurin värkeissä). On se siellä sokeassa täpässä, jota ihminen ei itsessään näe. Kanssaihmiset kylläkin. Koska kysymyksesä torjuttu tunne, olotila, täytyy sitä projisoida johonkin, muuttaa valepukuun ja saada sitäkautta ymmärrettäväksi ja ulkoistetuksi. En minä, mutta nuo toiset -periaatteella. Ajatelkaapa, miten helpompaa olisi, jos ihminen voisi sanoa; joo, kyllä olen kateellinen sille ja sille, siitä ja siitä. Ei olisi itseltä pois, saattaisi jotakin antaakkin, tehdä avarammaksi. Kateus voittaa kiiman. Itsetunto ja häpeä lymyilevät kateuden varjoissa, heittelevät ravinnon suupaloja. Mustasukkaisuuskin on sellainen inhottava vieralainen, jota emme mielellämme ota liepeisiin. Onneksi sen potemisessa on harvempi seula. (Kirjoittajan oletus.)
Olkaamme siis avoimesti, onnellisesti kateellisia. Julistetaan kateellisuuspäivä, annetaan julkisuuden kasvot. Nimetään jokin kaupunki, esim. Riihimäki, vuoden kateellisuuskaupungiksi. Valitaan vuoden kade. Tehdään kateellisuudesta tuttu ja turvallinen, Hei, sinäkin voit olla kateellinen -mainoskampanjalla.
Nukuin yöni hyvin (taasen). Kato kato, naapuri ostanut uuden auton. Paholaisenhillon värinen, keulasta päätellen, ettei olisi uusi Audi rxccA7 turbo. Agressiivisen ja hyökkäävän näköinen metallimuna. Pittääpä Googlettaa, mitä siitä kerrotaan ? Eiku, taidanpa keittää aamukaffit, viedä ne naapurille ja mennä onnittelemaan hyvästä ostoksesta. Olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Vaikka firmalla ei mene hyvin, on varaa ostaa noin hieno auto. Edelliselläkin oli ajettu jo 80 000 kilometriä täyteen...työsuhdeauto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti