Niinivaaran tie

Et ehkä asu Argentiinassa
olet juuttunut tänne, Niinivaaran bussiin.
Puhut englantia, jota kus-
kikin ymmärtää..

Painat nappia, ostat itsesi ulos, vapaut-
taa keuhkot. Alepan kassi hakkaa kylkeen,
synnyttää perhosefektin.

Olet Argentiinassa, Buenos Airesissa,
Niinivaaran tornitaloilla. Pakkashuuru, lähiöihmisiä.
Kaadut hankeen, pyörit hiekassa.

Silmät kostuvat tähtitaivaalle, lumeen. Heräät
Nietostat polkua, pujopartaa.

Painat kelloa, nappisilmät katsovat, kolme pientä kumartajaa
Ihana, joka kaiken takana. Ottaa sinut vastaan.

Äiti

soittolista  kynttilät
 näitä ihmisiä rakastan iäti
   voi äiti

 Äiti pien
   hento valkoinen
     kuoleman sarastus

Juna

Luotiin juna ihmisille, kypärä pähään
Asemalta asemalle, yhdellä tupakilla. Voi luoja
Toinen ei kasva, silloinkaan. Kalastelee & rauhanpolitiikkaa
Kuorii potut hiljaisuudessa, lempeällä kädellä

viskon vaateita, entä jos lauseita
rakkauden perkkausjätettä

pyytää pöytään, jalkoja sovitellaan
hyväksi tullaan kattilan alla

My fatheri

Vanhenen viisaasti
  kärsin hitaasti
 avoimet ovet, vetoiset
  kolotus joka sopen

askel tuttuun paikkaan
 pehmeiden mulkkujen pöytä, sanovat

eipä väliä, aamukahvi
 päivän lehti & päivän jutut

pyöräilen oikaisten
 tööttäävät liian hidasta

ruokalassa nautin alennuksen kera
 laittavat liikaa suolaa
 siitä sanoman, pitävät jonain

kotona kaikki tutut tavarat
 kirjoituslehtiö
 kännykkä kovemmalla

viisi askelta vessaan, vaipoissa
 päivän viihde, dosetti, joka kusetti

Rakas

Hiljaa rakastavaiset
     liikkuvat lemmestä
            kuiskivat salat
              solat kurkistavat
                   reitit piirtävät iholle,

                                   hengityksellä kuumalla

Tiedän

Tiedän
sormeilin sinua
laitoin pääsi ruutupaperille

piirsi myrskyn, toisenkin

ymmärrys piirtää pienet havupuut
rakkaus pauhaa kosket, joet

Kaipaus tuo värit, sillat, auringon
sanailusta pieni punos jää, joka
silmäniskulla kulkee

Rita Hayworth

                     
Lasi kylmää vettä
                   pien pikkels
                        lupaus sulle,
                                       suulle

Perhoset

jos perhoset kuolevat, kenelle
olemme velkaa & mihin menemme?

voinko elämässäni enämpi olla
ettei näitä tarvitse puida, saati niittää?

vai niinkö tehtävä, mihin kutsuttu on?

mentävä, kuljettava paljain jaloin
avomielin, avosyliin?

Ville

Poika, olet matkamiehen lapsi
   ajele ylt`ympäriinsä

 Rakasta vain
            yhtenä
             kahtena
               kolmena,
                 radaltaan pois
                        kaikki

                          vastaantulevat kiertotähdet

Nauru

Parasta mitä tiedän, nauraa itselle
toiseksi parasta, nauraa tosikoille
kolmanneksi, nauru hölmöille. Nauru nauretaan hiljaa itselle

koskaan ei naureta tietämättömille, vaivasille ja vilpittömille
hölmön ja tietämätömän raja on selvä
elämälle voi aina nauraa, pitääkin

Rakastavaiset

                               Rannalla
                                    hiekan
                                               keskellä

                                         tamppaavat
                                                   aallokkoa
                                                     yhteistä
                                                                 polkua

                                         Pieni kotilo, piikki
                                              jommankumman
                                                          kantapäähän
                                                                            tai ei

Itse

 Olen oikeassa useammin
    kuin väärässä

              sateisen, väärän
                             tien
                                 poskessa
                            

                           

Löyttääppä

Löytääppä kirjoittava kynä
oikeanlainen paperi, värinenkin
Käsi & pää yhteistyönä
palvelevat ajatusta, juoksevat pitkospuita

Sanat, kyllä kotiin tulevat...

Asioita 50 - ikävuoteen tultua

Ikänäkö testattu
ylipäätänsä lauseita
palautua palautumisesta
sietää asioita, joita ei tarvitse sanoittaa
Miettiä, kenen kanssa opittua voisi jakaa

väistää totuuksia, olla oletuksien kaveri
olla niinkuin ei olisikaan
huomata tulleensa joksikin
havahtua yksinkertaisuudesta, kavahtaa moninkertaisuutta
käydä pesukoneen edessä kolme kertaa, tekemättä mitään

Olla jokseenkin siinä
tietää vähemmän kuin luuleekaan
harrastaa toteamuksia
kopasta keulaa ulko-ovella
laittaa kengät solmiten

todeten itselle, millane sää ja mää
tutustuttu rauhasiin edestä & takaa
mukautuvat vaivat
olla hyvässä seurassa

Olla onnellinen, että juuri nyt on.

me

Aika kelloa varastaa
kaksi piittaamatonta
pientä suuremmassa

vesipisarassa

Meillä mietteissä

Tuulahtelee, sisälle puimaan. Nostan olkapäät, porttikongin. Whiskistä juodaan puitteet, yli virran eepos:

 Leipä ei katoa / perinnemaalarit / haukata pala isommasta, tulla potraksi / viipyillä pidempään / näillä eväillä soudettu kaukaa / näihin eväisiin tultu lähelle / ystävänpäivä, lyhyt oppimäärä läheisyyttä

Rakastan sitä, joka eniten nauraa pellelle / virtaviivaiset ratsastavat aamun koissa / diivat pienet Gagat / keinohedelmöittyneet kaupalliset kulutus vaateet / testamenttaan teitä teille päin / lehtivihreään sidotut pienet jalat / päiväkodin aamu

Hiljaisuuden ripustamia  / meitä on moneksi, minua yhdeksi / ou nou, Paris Hiltonin näköiseltä pojalta / navat pullistuvat / ihmiset likimäärin toisistansa pitäen / muurahaisia, sukellus kaapelin rakoon / sininen marmoritee, aamu kuuden varietee / 4:s huhtikuuta lihat aloittavat tanssinsa / palelen kädestä pitäen

Mykiö tanssii auringonpilkuissa / ampuvat meitä suurennuslasilla / tarttua ei pidä saatavilla olevaan kaikkeen / siirtoleuat, veto eteenpäin / sinä kysyt miksi, minä vastaan sillä / olet kaunis, puusta pudonnut jatkumo / mieli vyöryy lähellä lähiössä / eksyä väärään taskuun, kapteeni Koukun olohuoneeseen / moraalituetut vanhemmat / kietaisu, kaunis tarina kesäyön hulppeeseen / näyttöpääte hauiksessa Litmanen / lokin näköinen tyttö / Don Juan metron puraisussa

Alkanut satamaan tihkua, värikyllästettä. Arjen kiitosta.

     

Voitto

voi voi, voiko toiseksi tulla
sulla hymysuu rusoposket
voitto vain voitto
minut puhtaaksi tekeepi

Jälkituumassa ystäväin
joka ei ymmärrä
leikkiähän tämä

minulle ain...

Emme puhu

Emme puhu paljo  a.
Tiedämme lähes kaiken tarpeellisen, mitä haluammekin tietää. Ääneenkin voi harkitulla sanoa, faktisesta arkusta.
Tulemme keskuuteen katsomaan, hiljaa olemaan kanssa sen, joka osaa olla hiljaa. Kerrytämme näin tiedon, tapahtumien kulun. Osallisuutta välttääksemme. Menemme kotia, puhumme, mitä todella tapahtui ja syntyy oletus, joka saa todenperäisyyden väreet viikossa. Kasvava totuuden siemen varpaiden väli multiin. Miltä minusta tuntui, ei kerronnan yhteyttä, koska ei tiedetä miltä minusta tuntui. Yksin jos oltu liikenteeseessä, kotona oltava sielunkumppani tahi henkilö, jolle kuuntelemista varten tilatut korvat.

Small talkkia osaamme, turha siitä muuta veistää. Nyanssi vain edustaa toisensorttisuutta versus Jenkkien jeestely. Puhumme itsestäänselvyyksistä, tv ohjelmasta ja säästä. Vaihdamme puolin ja toisin, kunnes toinen jatkaa matkaa. Tässä kohden kerrotaan usein syy, miksi matkanteko jatkuu.
Katselemme paljon tv:tä. Eriasteiset kilpailut ovat mieluisia. Unohtamatta juonitteluun perustuvaa tuotantoa. Kuka tippu ja kenen sopan hillo ei rokkaa. Urheilukilpailussa saa korottaa ääntä ja päästellä höyryjä. Live- tapahtumissa, paikan päällä suotavaa olla äänekkäämpi. Myös jotain saa olla kädessä tai oikean heilurin ulottuvilla.

Puheemme virtaa hiljaa, jota osattava kuunnella. Kollektiivisuus jää nurkan taakse avoimuuden kanssa. Osatekijöiden summa, vihjaisujen viidakkoon tai rivien välistä lukemiseen.Valitamme mielellään, joka itsenäisesti tai työ- tai vapaa-ajalla kohdatun ystävän kera. Tässä kohden sielunkumppanuus syntyy helposti.
Keitetäänkös kaffit? ( kun ennen sitä hiljaa katseltu liplattavaa lainetta ja aurinkopalloa), suht suurin romanttinen ilmaus, mitä la päivänä suustaan voi päästää. Yhteinen kokema huipentuu kaffi hetkeen, jolla hiljainen luonne. Kuppi kolahtaa lautasen reunaan rikkoutumatta, onnellinen päätös. Ompa kaunista. Taas selvittiin.

Koskenkorva & viikonlopun onni. Sosiaalinen paine helpottuu ainakin aluksi. Avoimuus, puheripuli ja iloisuus alkaa vaivaamaan. Emme pistä pahaksi. Huippupiikki ajoittuu ennen saunaa. Lopullisen arvion sosiaalisen paineen helpottumisesta tehdään seuraavana päivänä. Tuliko ryssittyä vai olinko kivasti. Miten ilta meni? Itse joutuu muistelemaan ja soittelemaan.Toiset eivät juurikaan kerro. Ellei joukossa ollut parasta kaveria tai juorukello. Tosimies käy pyytelemässä selvinpäin mahdollisimman pikaisesti anteeksi.

Työpaikan tärkein henkilö löytyy laiskan tunarin alta. Toiset tuntevat olonsa jälleen paremmaksi, osaavammaksi, syntyy hedelmätöntä keskustelua, kun kyseinen munija ei ole paikan peittona. Ärsyttää, saadaan pukki tehtyä, jonne jokainen voi syytää syntinsä omista tarkoitusperistä lähtien. Liikenteessä ajamme italiaano tyylillä, tosin yllätymme tästä itsekkin. Torvet tuuttaa ja auton sisätilan täyttää raikava ilmaisu. Saatamme tehdä lähempääkin tuttavuutta tai ajaa toisen auton peräpellissä kotvan aikaa, asiaa puiden.

Ääneen emme kehu ketään, samaten tunnustusten antaminen haalarista-esimieheen, edelleen opettelun alla. Emme halua sitä todellisuudessa kovin paljon oppiakkaan. Turku saattaa olla poikkeus. Myös Lapissa elää sanonta; tee hyvä mies jotakin.

Kahvi / ruokataukojen taidehetket. Keräännytään ahtaan työpaikkaruokalan pöydän ympärille, niputtaudutaan polviemme kanssa yhteen, taitetaan kyynärpäät alas. Käynnistellään puhetta toisillemme. Ruokatauot hoituvat n.20 minuuttiin, poikkeuksena puhelias, paljoa syövä johtaja. Mennään vessan kautta työpisteelle odottamaan seuraavaa taukoa. Auktoriteetillä ja rahalla puhutaan mitä puhutaan. Näihin uskotaan edelleenkin peltohermanni silmillä. Uskalleta ei kiistää, saati esittää eriäviä mielipiteitä, joita rakentaviksi kutsutaan. Olemme vallan armoilla, mitä puheoikeuteen tulee.

Vanhuuden hahmossa saapuu armo. Tajuamme kaiken, iso kolahdus eteisessä 70-v. päivänä. Tännekkö asti piti oottaa, jotta ymmärsi kaiken. Kiitos päivien rajallisuuden. Ihminen lakkaa olemasta oman elämänsä vanki. Kaikki joutava karsiutuu. Arvostamme tapahtunutta, uudenlaista vapautta. Enää rajottavat tekijät liittyvät kolotuksiin & vaivoihin, joista puhumme tai emme. Jokeltava lapsenlapsi vie jalat alta, rollaattoriin tukeutuen. Valkea rystynen, sininen suoni, liikutuksen kyynel huomaamaton. Tai tajuamatta mistään mitään, Pieksämäki, törkkäys junasta 50 vuotta sitten. Saapui mielestää perille.

On helpottavaa olla hiljaa. Saa tuumata, sotata päiviä pääksytysten. Ei tarvi osallistua kenenkään tunnevelliin, omaankaan. Mitattavuuskeskustelut käynnistyvät ja noudattavat tuttuja turvallisia latuja. Aivan, katoin katoin (innostuneesti), tästähän me puhuimme viime viikollakin. Tulee katottua paljon hyviä ohjelmia. Sarjoja, joissa liikkuu ihmisiä...