Tuulahtelee, autot menevät reittiänsä päin. Olen alkanut tulla siihen pisteeseen ja siitä pois. Legotalojen välissä luonto jatkuvassa liikkeessä. Tuijertaa, myllertää, irroittaa kaikki lehdet. Taittaa oksia, narisuttaa kattopeltiä. Ikkunoiden hely. Piiskaa vettä, verryttelee vielä palkeittensa kanssa. Yläilmoissa, linnut ottavat tuulen voimaa siipiensä alle. Aukkaissut roskakorin kannen. Roskat tekevät taidetta, pursuava jätskitötterö toffee kuorrutuksella. Nomparellit lentävät naapurin puolelle, josta ei tiedetä, onko taiteen ystävä. Tutustuttu ollaan, taiten hänet tehty.
Auki kiinni, auki kiinni, auki kiinni. Päivän toistuva tarjous. Miten olla auki ja mistä kohden kiinni? Rivassa ihmiskäsi, elämän leipäjono, joka etenee käsi kerrallaan. Ansion mukaisuus Herran kansioissa tai suuri puhallus 60 sekunttiin.
Myrskyisenä päivänä, yhdessä keittiökellon. Aika pysähtyy, toinen meistä. Olemme käyneet ja patteria vaihtamalla pidempään. Takuutyötä; ei jätetty, muttei myöskään edetty. Tik tak, tik tak, tik tak, sekuntti ja päivä kerrallaan mitattua matkaa.
Varastan itseeni hetkiä, joissa hiljaisuutta. Alkuun, sen on oltava varkautta. Hiljaisuutta, jossa värit, kaiken liike. En pidä kaikesta mitä näen, muttei pidäkkään.
Sardiinipurkki, joka pruuvataan auki
maanantai 27. lokakuuta 2014
torstai 23. lokakuuta 2014
lauantai 18. lokakuuta 2014
Kylvö & siemenet
Rakkautta
yltäkyllä
suurimman talon säädyt
valopäädyt
uskoni horjumaton
korvamato mainosmiehen
kaikilla tekniikka tai vermeet
pintasukellus, korallit kuolevat
otan selffien, rantaa reunalle
ei muita mahdu
salilla musta
tulee barbaari, barbidurette
mahdollisuus saada yksi piste
olen ohjelma hah hah haan
aasi Ihaan hihaan laitetaan häntä
dna velho yhdistää paikan päälle
laajakulma, terävin terä
niittäjä horjuu
tai tyhjäntoimittajan käsi
muhkea varjo jäätelön barissa
Syön hitaasti, etten kulu
yltäkyllä
suurimman talon säädyt
valopäädyt
uskoni horjumaton
korvamato mainosmiehen
kaikilla tekniikka tai vermeet
pintasukellus, korallit kuolevat
otan selffien, rantaa reunalle
ei muita mahdu
salilla musta
tulee barbaari, barbidurette
mahdollisuus saada yksi piste
olen ohjelma hah hah haan
aasi Ihaan hihaan laitetaan häntä
dna velho yhdistää paikan päälle
laajakulma, terävin terä
niittäjä horjuu
tai tyhjäntoimittajan käsi
muhkea varjo jäätelön barissa
Syön hitaasti, etten kulu
Liian kaunis
Pyörtää meidän keskuuden
kauniimpi kaunein
liioitellaan totuutta vai vääryyttäkö puidaan
kaunis kaunis
ei sovi nurkkaan
lakkaa pintaan, kuin lintu
laskeutuu keskuuteen
hetki pien, joka suuri
emme osaa olla kanssa sen, joka enemmän
tapettava, täytettävä joka sorkan
laitetaan nurkkaan, kaikille katseille
meidän kylän tyttö, meidän patsas
kauniimpi kaunein
liioitellaan totuutta vai vääryyttäkö puidaan
kaunis kaunis
ei sovi nurkkaan
lakkaa pintaan, kuin lintu
laskeutuu keskuuteen
hetki pien, joka suuri
emme osaa olla kanssa sen, joka enemmän
tapettava, täytettävä joka sorkan
laitetaan nurkkaan, kaikille katseille
meidän kylän tyttö, meidän patsas
torstai 16. lokakuuta 2014
Satu (bonus träkki edelliseen)
Tämän tarinan kuulin kantapaikassani, jota ei ole. Tarina meni näin tai ainakin näin muistan, jos se olisi kerrottu: Aasi ja merikettu (Laphia lynx lynx) olivat saapuneet äärelleen. Tarvottu oli
mannut, vehmaat ja notkelmat. Saavuttiin laidalle, jossa virtaava veden oma kuohusi. Silmäysten, kysymysten tulvaa. Miten joen toiselle puolelle pääsee? Ovatko kivet joessa kiviä, vai krokotiilin päitä? Voisiko hypellä toiselta toiselle kastumatta tai joutumatta pataan?
Merikettu päätti kokeilla, koska äären jälkeen voisi tulla äärettömyys. Hyppeli, pääsi toisen puolten tanhuille. Tanssahteli, viittoili sieltä sitten aasille. Hyvin kävi, voitko tulla? Aasi sanoi, nyt kun tiedän äären, niin voin olla täällä eri tavoin. Tarpeeksi on riittävästi.
Jää hyvätysten ystäväin. Tulen mökkisi lämpöön käyskentelemään jossain vaiheissani, merikettu hihkautti. Vilautti häntäänsä ja lähti aaltoillen eteenpäin. Aasi käännähtyi kans, tunsi reittinsä entistä paremmin kotia kohden.
Turvallista matkaa
Turvallisuudentunne. Jäin miettimään, mitä tämä oikein loppupeleissä on ja mihin koostuva? Miksi tunne. Missä tämä tunne tuntuu? Tiedän rakkauden tunteen tuntuman. Perhosia vatsassa, ilmava, kevyt olo & pää puhuu höperöä ja naurattaa kaikella ajalla. Pinkit lasit päällä samoamassa rakkaudella kohdatun kanssa. Kaikki vahvaa ainutkertaisessa h-hetkessä.
On rauhallinen olo, jotenkin vakaa, luottavainen mieli. Voisiko olla jotain näin. En menetä yöunia. Tietosuus siitä, ettei aamulla Suomea ole vallattu tai auto edelleen pihassa varastamatta?
Ei tarvitse pelätä? Pelkoon kytkennäinen? Pelothan ovat meidän lapsuuden jousipyssy, johon yhteiskunta virittää oman pelkonuolensa. Ostamalla tämän vakuutuksen, ei haittaa vaikka autosi lähtee pihasta ilman avaimia. Saisiko muuten sellaista vakuutusta, joka kattaisi Idän hyökkäyksen. Jos kerran hirmumyrskytkin voi vakuuttaa, niin miksei jonkin lyhyesti kestävän sodan? Ei haittaa edelleenkään, vaikka talosi on vallattu/ ammuttu/ puu päälle kaadettu/ tahi puupäillä ladattu; joustoturvalla takaamme.
Hallitse halusi, hillitse kalusi, eikö, mites äiti aikoinaan sanoikaan. Ainaskin äiti sanoi, muista katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Aja varovasti. Tämän päivän äiti hatuttaisi pääni vielä pyöräilykypärällä. Kaikelta varalta, kaikella varalla. Hyvä ohje muuten noin isommassa mittakaavassakin. Katella ensin hieman ympärillensä, eikä suoraan polkaista kohden.
Pelko, aisapari turvallisuuden tunteelle. Pelkoa pyrimme hallitsemaan, vaikkei valinta ole välttämättä tietoista. Saamme siitä tunnetta, jota kutsutaan turvallisuudeksi. Mitä tarvitsee ylipäätänsä hallita, joku valveutunut kysyisi tässä kohden? Asia litteröityy helposti: Itseämme, kehoamme, suoritteitamme, sosiaalista statustamme, käytöstämme ja talouttamme. Pelätä omaa kehoa? Kuulostaa vähän oudolta, mutta niin. Milloin rupsahdan, mikä tuo on? Olla nuoruuden virtaviivaisessa junaradassa. Kuolematon, ikuisessa keski-iässä.
Elämä meni putkeen.Yhteiskunta tarjoaa putken, jonka sisällä käyskennellään. Emme juurikaan poikkea kasvatusbroilereista. Noudatamme nokkkimisjärjestystä. Kellon kilkatessa myös meillä alkaa sylki valua poskipielestä juuri tässä kohden. Kuulumme joukkoon, huokaisu. Olemme läpäisseet suuremman yhteiskuntaopin. Joustavat hiilihydraatit.
Kuulostaa kauhean tylsältä, pelkistetyltä. Ihminenhän on yksilö, joka omaa oman valinnan ja ajattelun vapauden.
Turvallisuus lisääntyy, kun on rakkautta ja saapi olla rakastettava. Ei jääty yksin, on käsiä ja kädestä pideltäviä, joilla sydän sinua varten ja joihin voit sijoittaa jotakin tuntemuksistasi.
Arvomittarilla mitattuna turvallisuus / oma vapaa- aika ovat nyt 2014 kärkisijoilla. Hyvä asia mainosmiehille. Yhteiskunta joutuu pohtimaan, mitä tuolle lisääntyvän vapaa-ajan arvolle oikein tekisi?
Usko & hengellisyys. Uskon alle mahtuu kaikki Jeesuksesta - Ferrariin. Uskooko uuteen punaiseen vai risuparran sanomaan. Palkitsevaa on kohdata (ei tavata) ihminen, joka säilyttänyt henkisyytensä omasta sisäisyydestään käsin. Rauhaisa olija, joka ei julista mitään. Edes itseään. Kysymys, joka toimii samalla selvennyksenä; mikä on tyypillinen itäsuomalainen ihminen, joka ei ilmaise itsestään mitään? Vastaus, pöly. Onhan Afrikassakin heimoja, jotka eivät anna itseänsä valokuvata, koska sielu jää filmirullaan kiinni. Sulkeutunut hansikas. No, edestäpäin puhumisessa on tietty riskinsä myös täällä idän suunnassa.
Kun kysyn itseltäni mistä turvallisuudentunteeni saan, niin vastaus on, etten tiedä. Joukkiosta X en sitä saa, tai koe tarvitsevani. Tarkoittaneeko, että asiani ovat niin hyvin, etten tiedä ? Jos olisin vereslihaa, niin pystyisinkö sanomaan, mitnkälaista paistoa vaille olen? Jaa a, ehkä syöpä vetäisi hiljaiseksi ja horjuttaisi turvallisuudentunnettani. Väkivallan kohteeksi joutuminen myös. Läheisteni kuolemat menisivät suruosastolle, joka sijaitsee sydämmen alaosiossa ja ylävatsaontelossa, sekä nielussa ja kyynelten kanavissa.
Olenko päästänyt irti, vaihtoehdolla myös? Kun päästää irti narusta, jonka toisessa päässä sidos, nimeltä turvallisuudentunne. Vapaus tarkoittaa, ettei turvallisuudentunnetta tarvitse mitenkään määrittää. Se vain on tai ei ole. Jos tämä olisi näin, niin hyvä. Pilvien vapautta. Liikkua paikasta toiseen höyhenen lailla, päästää kaiken lävitseen. Tulla ja mennä, mieli vapaana. Vanhemmiten kun tuppaa unohtamaan, että elämä, tuo veijari, on vaijeri, jota pitkin kipitellä ain.
Äitini sanoin; Turvallista matkaa itse kullekkin säädylle. Saamme tästä lopun paradoksin;
matka on ihmiselle tärkein, mutta turvallisesti.
On rauhallinen olo, jotenkin vakaa, luottavainen mieli. Voisiko olla jotain näin. En menetä yöunia. Tietosuus siitä, ettei aamulla Suomea ole vallattu tai auto edelleen pihassa varastamatta?
Ei tarvitse pelätä? Pelkoon kytkennäinen? Pelothan ovat meidän lapsuuden jousipyssy, johon yhteiskunta virittää oman pelkonuolensa. Ostamalla tämän vakuutuksen, ei haittaa vaikka autosi lähtee pihasta ilman avaimia. Saisiko muuten sellaista vakuutusta, joka kattaisi Idän hyökkäyksen. Jos kerran hirmumyrskytkin voi vakuuttaa, niin miksei jonkin lyhyesti kestävän sodan? Ei haittaa edelleenkään, vaikka talosi on vallattu/ ammuttu/ puu päälle kaadettu/ tahi puupäillä ladattu; joustoturvalla takaamme.
Hallitse halusi, hillitse kalusi, eikö, mites äiti aikoinaan sanoikaan. Ainaskin äiti sanoi, muista katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Aja varovasti. Tämän päivän äiti hatuttaisi pääni vielä pyöräilykypärällä. Kaikelta varalta, kaikella varalla. Hyvä ohje muuten noin isommassa mittakaavassakin. Katella ensin hieman ympärillensä, eikä suoraan polkaista kohden.
Pelko, aisapari turvallisuuden tunteelle. Pelkoa pyrimme hallitsemaan, vaikkei valinta ole välttämättä tietoista. Saamme siitä tunnetta, jota kutsutaan turvallisuudeksi. Mitä tarvitsee ylipäätänsä hallita, joku valveutunut kysyisi tässä kohden? Asia litteröityy helposti: Itseämme, kehoamme, suoritteitamme, sosiaalista statustamme, käytöstämme ja talouttamme. Pelätä omaa kehoa? Kuulostaa vähän oudolta, mutta niin. Milloin rupsahdan, mikä tuo on? Olla nuoruuden virtaviivaisessa junaradassa. Kuolematon, ikuisessa keski-iässä.
Elämä meni putkeen.Yhteiskunta tarjoaa putken, jonka sisällä käyskennellään. Emme juurikaan poikkea kasvatusbroilereista. Noudatamme nokkkimisjärjestystä. Kellon kilkatessa myös meillä alkaa sylki valua poskipielestä juuri tässä kohden. Kuulumme joukkoon, huokaisu. Olemme läpäisseet suuremman yhteiskuntaopin. Joustavat hiilihydraatit.
Kuulostaa kauhean tylsältä, pelkistetyltä. Ihminenhän on yksilö, joka omaa oman valinnan ja ajattelun vapauden.
Turvallisuus lisääntyy, kun on rakkautta ja saapi olla rakastettava. Ei jääty yksin, on käsiä ja kädestä pideltäviä, joilla sydän sinua varten ja joihin voit sijoittaa jotakin tuntemuksistasi.
Arvomittarilla mitattuna turvallisuus / oma vapaa- aika ovat nyt 2014 kärkisijoilla. Hyvä asia mainosmiehille. Yhteiskunta joutuu pohtimaan, mitä tuolle lisääntyvän vapaa-ajan arvolle oikein tekisi?
Usko & hengellisyys. Uskon alle mahtuu kaikki Jeesuksesta - Ferrariin. Uskooko uuteen punaiseen vai risuparran sanomaan. Palkitsevaa on kohdata (ei tavata) ihminen, joka säilyttänyt henkisyytensä omasta sisäisyydestään käsin. Rauhaisa olija, joka ei julista mitään. Edes itseään. Kysymys, joka toimii samalla selvennyksenä; mikä on tyypillinen itäsuomalainen ihminen, joka ei ilmaise itsestään mitään? Vastaus, pöly. Onhan Afrikassakin heimoja, jotka eivät anna itseänsä valokuvata, koska sielu jää filmirullaan kiinni. Sulkeutunut hansikas. No, edestäpäin puhumisessa on tietty riskinsä myös täällä idän suunnassa.
Kun kysyn itseltäni mistä turvallisuudentunteeni saan, niin vastaus on, etten tiedä. Joukkiosta X en sitä saa, tai koe tarvitsevani. Tarkoittaneeko, että asiani ovat niin hyvin, etten tiedä ? Jos olisin vereslihaa, niin pystyisinkö sanomaan, mitnkälaista paistoa vaille olen? Jaa a, ehkä syöpä vetäisi hiljaiseksi ja horjuttaisi turvallisuudentunnettani. Väkivallan kohteeksi joutuminen myös. Läheisteni kuolemat menisivät suruosastolle, joka sijaitsee sydämmen alaosiossa ja ylävatsaontelossa, sekä nielussa ja kyynelten kanavissa.
Olenko päästänyt irti, vaihtoehdolla myös? Kun päästää irti narusta, jonka toisessa päässä sidos, nimeltä turvallisuudentunne. Vapaus tarkoittaa, ettei turvallisuudentunnetta tarvitse mitenkään määrittää. Se vain on tai ei ole. Jos tämä olisi näin, niin hyvä. Pilvien vapautta. Liikkua paikasta toiseen höyhenen lailla, päästää kaiken lävitseen. Tulla ja mennä, mieli vapaana. Vanhemmiten kun tuppaa unohtamaan, että elämä, tuo veijari, on vaijeri, jota pitkin kipitellä ain.
Äitini sanoin; Turvallista matkaa itse kullekkin säädylle. Saamme tästä lopun paradoksin;
matka on ihmiselle tärkein, mutta turvallisesti.
perjantai 10. lokakuuta 2014
Minä, osalla 1. (jatkuu jos jatkan)
Minussa on kolmenlaisia pisteitä. Ensimmäiset sain parkaisusta, väristä ja riiputuksesta. En muista tuliko 10 / 10. Toisesta tulin tietoiseksi varhaisemmassa keski-iässä. Tämä vekkuli piste sijaitsee alahuljittimien välimaastossa. Kolmas on minulle kuitenkin mielenkiintoisin, Piste on sokea. Antaisin sille puhe- /kirjoitusoikeutta vaikka miten paljon. Voisin jututtaa parasta kaveriani naapurin Teroa. Juotan kännipäähän ja saunan jälkeen avautuminen pisteestäni. Tero puhuu aina totta kännipäissään. Tero ei ole pahansuopanen, vaikka joutuukin paljon tappeluihin.
Jalkani ovat lätät. Olen kokenut sen hyvänä asiana, vaikkakin lapsena pesutuvan puuralliin jäi aina lättäjalan kuva ja tunsin häpeää. Jalkojani ei ole särkenyt, eikä matala holvikaari valita paljoa. Jotain sen alta mahtuu vieläkin menemään, paperiliuska esim. Tilanteissa, joihin liittyy eri voimakkuuksinen horjahtamisen mahdollisuus puolelta toiselle; Lättäjalkani ovat tarjonneet enemmän tartunta pinta-alaa pysyä paikallaan ja mahdollistaneet hyvät lähtökohdat kamppailun tuoksintaan. Olkoonkin kamppailu leikkimielinen tai ei.
Selkä on notko. Notko siitä tuli, kun teinipojan henkistä epävarmuutta poistettiin vääntämällä puntteja talonmiehen kellarissa. Ei kukaan neuvonut, että pitäkääs pojat selkä suorassa. Lihakset kasvoivat pannuhuoneen kelmeässä valossa. Niitä puristeltiin finnien ohessa. Isommat lihakset tarjosivat henkisen koskemattomuuden 70-luvun kerrostaloyhteisössä. T-paitaa käytettiin huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Rovaniemellä oli varhainen kevät, pitkät kesät ja lauhkea syksy.
Silmäni ovat siniharmaavihreät. Rakeiset jännällä tapaa. Kohdatessa valon, moni nainen on nähnyt niissä minun Afrikka - tarinan. Seikkailut savanneja pitkin. Olen pukenut khakin väriset vaatteet mielelläni näille retkille. Nuoruutta saa tuhlata, jos kokemusten kerryttämistä nimitetään tuhlaamiseksi. Jos ei, niin sitten nuoruutta, ( kirjallisuudessa maininnat tuhlaajapojan paluusta,suom. huom.)
Hengitys ja rintakehä. Henki kulkee pihinöittä. Tupakan veto loppui yhteen hyvään selkäsaunaan. Sen jälkeen ison roolia haettiin muilla avuin. Lainasin isän korkokengiä ja eksyin itseäni vanhempien seuraan. Olin se pätkä, jolla oli terävä kieli ja isoin paras kaveri.
Rintake laajentui vuosien saatossa pitkällisen treenamisen myötä. Nuoruudessani keho oli temppeli, joka ei pettänyt koskaan. Jos naisia ei ymmärretty tahi omaa mieltä, niin kehoon ja kehollisuuteen pystyi aina luottamaan. Tiesi miten harhauttaa jalkapallosssa ja päästä pakoon kiusanteon jälkeen. Miten pitkälle jaksoi juosta ja missä kohden kääntyä takaisin. Takana juokseva uhka sippasi aikaisemmin.
Ystävyyssuhteet solmittiin kakarana hiekkalaatikolla. Tässä on mun raja ja hiekkalinna. Jos ylitti, niin tuli hiekkaa tai kintasta. Äidit jatkoivat keskusteluaan. Oikeus oli tapahtunut. Rajoja ei rikota. Nykyäänkin niitä muodostuu, ystävyyssuhteita. Johtavat vääjäämättömästi pettymykseen, jonka jälkeen kaivamalla aikuisuus esiin, päästään niiden ylitse. Elämä jatkuu hiustenkasvusta tai kasvamattomuudesta huolimatta.
Mieli on avara ja suppea. Näen ja koen paljon, vaihtelevalla ymmärryksellä. Olen käännännäinen. Suutun, kun muut eivät suutu ja en suutu, kun muut suuttuvat. Vastavirran lohi, joka on aina löytänyt koskensa. Massan laki puristaa keuhkoni. Liput & läpyt nostan yksilön vapaudelle?
Paikkani olen löytänyt mansikkamaan kulmilta, jolta käyskentely tapahtuu. En ole äärivaihtoehto vaan reuna, jossa lempeä suudelma tanssii.
Jalkani ovat lätät. Olen kokenut sen hyvänä asiana, vaikkakin lapsena pesutuvan puuralliin jäi aina lättäjalan kuva ja tunsin häpeää. Jalkojani ei ole särkenyt, eikä matala holvikaari valita paljoa. Jotain sen alta mahtuu vieläkin menemään, paperiliuska esim. Tilanteissa, joihin liittyy eri voimakkuuksinen horjahtamisen mahdollisuus puolelta toiselle; Lättäjalkani ovat tarjonneet enemmän tartunta pinta-alaa pysyä paikallaan ja mahdollistaneet hyvät lähtökohdat kamppailun tuoksintaan. Olkoonkin kamppailu leikkimielinen tai ei.
Selkä on notko. Notko siitä tuli, kun teinipojan henkistä epävarmuutta poistettiin vääntämällä puntteja talonmiehen kellarissa. Ei kukaan neuvonut, että pitäkääs pojat selkä suorassa. Lihakset kasvoivat pannuhuoneen kelmeässä valossa. Niitä puristeltiin finnien ohessa. Isommat lihakset tarjosivat henkisen koskemattomuuden 70-luvun kerrostaloyhteisössä. T-paitaa käytettiin huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Rovaniemellä oli varhainen kevät, pitkät kesät ja lauhkea syksy.
Silmäni ovat siniharmaavihreät. Rakeiset jännällä tapaa. Kohdatessa valon, moni nainen on nähnyt niissä minun Afrikka - tarinan. Seikkailut savanneja pitkin. Olen pukenut khakin väriset vaatteet mielelläni näille retkille. Nuoruutta saa tuhlata, jos kokemusten kerryttämistä nimitetään tuhlaamiseksi. Jos ei, niin sitten nuoruutta, ( kirjallisuudessa maininnat tuhlaajapojan paluusta,suom. huom.)
Hengitys ja rintakehä. Henki kulkee pihinöittä. Tupakan veto loppui yhteen hyvään selkäsaunaan. Sen jälkeen ison roolia haettiin muilla avuin. Lainasin isän korkokengiä ja eksyin itseäni vanhempien seuraan. Olin se pätkä, jolla oli terävä kieli ja isoin paras kaveri.
Rintake laajentui vuosien saatossa pitkällisen treenamisen myötä. Nuoruudessani keho oli temppeli, joka ei pettänyt koskaan. Jos naisia ei ymmärretty tahi omaa mieltä, niin kehoon ja kehollisuuteen pystyi aina luottamaan. Tiesi miten harhauttaa jalkapallosssa ja päästä pakoon kiusanteon jälkeen. Miten pitkälle jaksoi juosta ja missä kohden kääntyä takaisin. Takana juokseva uhka sippasi aikaisemmin.
Ystävyyssuhteet solmittiin kakarana hiekkalaatikolla. Tässä on mun raja ja hiekkalinna. Jos ylitti, niin tuli hiekkaa tai kintasta. Äidit jatkoivat keskusteluaan. Oikeus oli tapahtunut. Rajoja ei rikota. Nykyäänkin niitä muodostuu, ystävyyssuhteita. Johtavat vääjäämättömästi pettymykseen, jonka jälkeen kaivamalla aikuisuus esiin, päästään niiden ylitse. Elämä jatkuu hiustenkasvusta tai kasvamattomuudesta huolimatta.
Mieli on avara ja suppea. Näen ja koen paljon, vaihtelevalla ymmärryksellä. Olen käännännäinen. Suutun, kun muut eivät suutu ja en suutu, kun muut suuttuvat. Vastavirran lohi, joka on aina löytänyt koskensa. Massan laki puristaa keuhkoni. Liput & läpyt nostan yksilön vapaudelle?
Paikkani olen löytänyt mansikkamaan kulmilta, jolta käyskentely tapahtuu. En ole äärivaihtoehto vaan reuna, jossa lempeä suudelma tanssii.
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Mies liittyy tähän, kassissa mitään tärkeää
Subway
alle alemmas
ovet kulkeutuvat ihmisvilinässä
aurinko heittää
varjoja vasten
kello neljän ylösnousemus
tulee pintaan kuin poika
mies kantaa kassia
kassissa mitään tärkeää
ostaa kotiin iltaa
ollakseen
syö
juo
puhuu
käy maaten
yö siunaa
sammuttaa
valon
pieneltä kulkijalta
alle alemmas
ovet kulkeutuvat ihmisvilinässä
aurinko heittää
varjoja vasten
kello neljän ylösnousemus
tulee pintaan kuin poika
mies kantaa kassia
kassissa mitään tärkeää
ostaa kotiin iltaa
ollakseen
syö
juo
puhuu
käy maaten
yö siunaa
sammuttaa
valon
pieneltä kulkijalta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)