Myyrät ovat vittumaisia otuksia. Yleensä, karkeistaen, minulla ei ole kyseisiä luontokappaleita vastaan mitään. Tiedän ainoastaan yhden, vielä harmillisemman otuksen, kontioisen. Harmillisuushan liittyy siihen,omistatko takapihaa ja jos omistat, niin minkäverran ja mikä tärkeintä, ovatko edellämainitut sinun vai naapurin puolella.
Myyrä esiintyy myös sotakirjoissa. Ymmärtääkseni, ei kovin hyvissä merkitys yhteyksissä. Kontiolahdella on laulukuoro Kontioiset, osaavat kuulumma laulaa. Itse en ole sitä todennut. Kylälaulanta, yhdessä kirkkokuoron kanssa, ei kuulu siihen kategoriaan, josta elämyksiä otan.
Myyrän saa paremmin hengiltä, kun omaat kärsivällisyyttä, jaksat oottaa ja pitää pistolapioa ylhäällä. Oletusarvona on, että nurmikkosi on ennen sitä leikattu stigan matalimmalla levelillä sileeksi. Jos kysymyksessä on lauantai, jolloin liktivoimis urakkaan ryhtyy, mukana oltava myös kossua ja turvakengät. Ensiksimainittu, auttaa odottamiseen ja kirvaamiseen ja jälkimmäinen turvallisuuteen. Näät siten sen pienen, mutta säännöllisen kohouman, jolla se pikku veijari puskee nurmesi alla käytävää. Kohouma kun on kohdallasi, alat pistolapion & nurmikon kanssa pelaamaan ristinollaa. 5-8 lyöntiä on potentiaalinen tcäänssi, saada se pikkuveijari hengiltä. Pakittaa se ei osaa. Skalppeerat nurmikon ja katsot. Kossu toimii hyvänä voitonjuomana tai pettymyksen pihlajanmarjana.
Mutta tuo perkele,kontioinen. Puskee pintaan helevetinmoisia multakasoja. Pistolapiolla siirtelet multaa vieressä olevaan kottikärryyn. Jo pelkkä reikä,kolo, herättää kunnioitusta. Työmiehen nyrkin kokoinen, ammottava reikä maassasi. Jos satut kusemaan sinne, et omaa niin isoa ja paineellistettua rakkoa, että saat sen piripintaan, ei tule vaahtokukkaa, ei.(muista kossu). Kun tiedään, että rotta, hiiri, kärppä,hilleri,päästäinen yms. pikkumönkijät menevät reilusti alle 1/3 kokoonsa nähden pienemmästä raosta sisuksiin, joutuu pohtimaan, miten iso otus on kysymyksessä. Hyvin syötetty pystykorva, maatiaiskissan kokoluokkaa?
Projektista voi muodostua kesän kestävä elämäntehtävä. Syksyllä sitten toivoo, että tulisipa lumi jo pian ja peittäisi kaiken valkoiseksi. Itse tein kontioiselle kiusaa, istuttamalla käpälämäki valkosipuli pillereitä maahan. Yhden pussin sisältö 100 kpletta. Niitä meni 6 pussia. Loppusyksystä, kaikki oli ostettu pois Joensuun seudun kaupoista. Pussi lupasi vaikuttavuuden 4-6 viikkoa. Oikeassa oli. Menivät naapurin puolelle. Naapuri kyseli sitten, miten olin saanut kontioiset kartoitettua. Hölmö, kerroin. Naapuri teki saman projektin ja kun pillereitteni vaikutus loppui, naapurin lisääntynyt kontioiskanta tuli takaisin minun puolelleni. Ostin lisäksi vielä pari piipparia, jotka noin 10 sekunnin välein, sanoivat monotoonisesti piip. Kontioinen veti tästä herneet nenään. Teki helevetinmoista kasaa sen alle ja ympärille, yrittäen puskea piipparin ulos maasta. Tarkka nenänen, mutta kuuloinenkin.
Katson takapihaani, muhkeat keot törröttävät, taasen. Oman mielenrauhani vuoksi, lähden tekemään sille kiusaa. Pistolapiolla survon osan multaa takaisin onkaloihin. Pistän piippareihin uudet patterit. Toivon pakkasta, sitä kautta routaista maata ja äkkiä lunta. Ostan kossun.
ps ps: Kontioinen on rauhoitettu eläin. Jos listit sen, joudut maksamaan 15 euroa zipaleelta. Voi saatana, kenen älypään keksintöä? Ainakin koko Kontiolahti on täynnä kasoja. Ei se kovin uhanalaiselta kannalta vaikuta. Kontiolahti vajoaa kohta yhteen isoon myyräkuoppaan, jos ei tule pakkasta.
Niistä sykemittareista tuonnenpana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti