Marjatta oli nähnyt suht paljon ikäänsä nähden. 42 oli mittarissa, huoliteltu painos. Peili ja pikkulapset, totuudentorvet, naureskeli, kohentaen kulmat (kasvoista ja vartalosta), laittaen punan. Ja elukat, erityisesti Suomen hevoset, niin aitoja. Oli tullut nähtyä pari konkurssia, jotka ajottuivat 2000 luvun vaihteeseen. Äitiyden mittaripyykki.. Hautaan oli saateltu jo omat vanhemmat, jotka ennenaikaisesti lähtivät Keuruun suunnalta. Lehtijuttu aikoinaan. Väsyny bussikuski varmaan päässyt jo kaltereiden paremmalle puolelle. Tämän asian Marjatta oli työntänyt osastolle; en palaa tähän koskaan - laatikkoon.
Oli alkamassa kampanja, Sipoon suunnalla. Mitenkähän niille pitäisi puhua? Edellisviikon oli reissannut Pohjois- Suomessa; ronski ja reipas lähestymistapa oli ollut suksee. Kittilässä oli myyntipiikki, kaikki tavara lähti käsistä. Kun on tarpeeksi valoisa, niin kaamoksen aikaan niille voi myydä mitä vain, Marjatta pähkäili. Mutta miten nämä Sipoolaiset? Marjatta yleensä perehtyi kulloiseenkin paikkakuntaan ja poimi sieltä aina joitain knoppeja, yllättäen paikkakuntalaisetkin. Nyt reissuja oli taitettu liikaa aamuyöntunteina ja perehtyminen oli jäänyt. Aavalla merellä, ei heikossa aalloissa, toisteli itselleen.
Ryhti suora, siniset silmät, kropassa ei juurikaan ylimääräistä. Tarvitaanko sitä mitään muuta, kun mennään puhumaan Suomen kansalle? Itsevarmuutta ja tietenkin rehellisyyttä, sitä ne minulta ostaa. Samaistuminen minuun, kokemuksellista tunneviestintää ja sitten asiapaketti. Tällä konseptilla mennään Sipoossa. Katsotaan koukut, lämpenevätkö? Tarvittaessa jokeripakka esiin. ( edellisen kerran joutui käyttämään jokeripakkaa Ahvenanmaalla v.-09.)
Sipoolainen voimistelusali, kansakoulu. Salin vetoisuus n.400 henkeä, nyt puoltäynnä. Vanhat voimistelurenkaat roikkuivat vielä katosta ylösvedettyinä. Piuvausköydet kahta puolta salia, niputettuina keskellä . 80- luvulla salissa vuodatettiin käsipallohenkeä, nyt aikuisvoimistelijoiden puhdeporukkaa. Takaseinällä paksut, siniset laskostuvat verhot, niiden takana seinäpeili. Käynti sivuovesta, varauloskäytävä; vastakkainen sivuovi. Kuurot ja puolisokeat istuivat eturivissä. En ole varma tästä - tyypit takarivissä. Keskellä istuu porukka, joka tarttuu parhaiten haaviin, tulleet viimeisemmäksi. Onneksi laitoin ilmaisen keksi ja pullanurkkauksen, silmäilyn tuottama ajatus. Äitykät ja lapsoset pääsevät herkuttelemaan. Mehussa liikaa sokeria, tarttuvaa, siten eivät pääse lähtemään minnekkään. Paperia niukalti, vessojen puolella.
Suomalainen, tunnetko itsesi? Oletko varma itsestäsi? Tiedätkö kuka olet, mitä haluat ja minne olet menossa? ( tätä lausetta Marjatta arvosti, iskevä. Vähän niinkuin tulin,näin ja voitin, mutta käänteisessä mielessä.) Saa ne hämilleen. Silloin kun iskuri iskee päässä tyhjää, on tarjolla 7 sekunnin momenttumi. Sen jälkeen pää alkaa tuottamaan omaa ruutia & kipinää uudelleen ja hetki on ohitse. Kuula ja kohde on jälleen valittu, suunnattu eikä väliin pääse. Marjatta muisti lukion psykologian tunneilta kaksi viisautta. Ensimmäiset 15 sekunttia ovat tärkeimmät ihmisten kohtamisessa. Toinen vielä tärkeämpi opetus, tulee sen jälkeen; Se minkä mielipiteen ihminen ehtii sinusta muodostaa, ei muutu koskaan. Tätä ei opetettu lukiossa, vaan Kuopiossa, mikä meni pieleen paluumatkan seurauksena. Maslowin tarvehierarkkia oli se toinen opetus. Ihmisellä on aina tarve johonkin.
Wellness, body & mind konseptilla tietoisuutesi omasta itseydestäsi lisääntyy. Mitä tietoisemmaksi itsestäsi tulet, sitä enemmän alat kiinnitämään huomiotasi...( ole vahvasti läsnä, juurtuva puu, aavikkomuurahainen ei eksy koskaan, kärpänen saa lämpöhalvauksen)... Marjatan omat mantrat, joilla hän saa itseään vauhtiin, kiihdyttää. Pääsee flouw´`hun. (viimeaikoina yhä helpommin ) Aika ja paikka katoaa, lähtee jonnekkin ylöspäin, kelluvaan cosmoksen esitilaan.
...osoitat itsellesi, mitenkä arvokkaana pidät itseyttäsi.....taputukset, laskeutuminen liikuntasalin pinnalle.
Kaikki meni, jäljellä salissa ovat vielä jääkaappimagneetit. Ihmiset, jotka haluavat palasen hänen gloriastaan, haukata pienen osasen, tulla osaksi häntä. Ovat kaikkein tärkeimmät. Nämä ihmiset todistavat elävän ihmeen, kuinka heidän elämänsä muuttui Wellnessin jälkeen. Rumputorvet. Tyhjiöpakkaukset, hän kaatoi uuden sisällön, nyt voi koskettaa. Henkilökohtainen kontaktoituminen, sana sanasta, paluu paikkakunnalle 2kk päästä. Mainostaa ei tartte, hoitui juuri.
Pääsee Inkeröisten rautaportista sisälle, yön aikana tuprutellut lunta. Ajaa kaivinkoneiden välistä, joiden siirtloleuat lepäävät lumessa. Perällä, pitkä tumma rekka nukkuu talviuntansa. Kaksi on näemmä ajossa. Toivottavasti ajoissa, naurahtaen omallensa. Lastenhuoneessa valo kajastaa Bambi- verhojen lävitse. Tulee hiljaa sisään kuin varas, jota ei pidätetä. Sulkee makuuhuoneen oven. Pullantuoksu, ovat leiponeet illalla. Siellä, keittiön käärinliinoissa 2 pullaa odottaa häntä. Menee lastenhuoneeseen. Valo jäänyt pöytälampusta päälle. Onneksi nää ledit ei ylikuumene. Pöydällä piirros, jossa isä, äiti ja Linda keskellä. Lentokone taivaalla, taustalla pari mökkiä vielä. Siellä on Miitran ja Lissun talot, varmaankin. Käsi hipaisee vaistomaisesti alavatsaa, menetettyä. Äidillä pitkä keltainen tukka, paksulti punaistakin punaisempaa huulipunaa. Kaulassa vihreät puuhelmet. Miten se tyttö nuokin muisti, en ole pitänyt vuosiin. Sepolla päällä haalarit ja ilmeisesti jakoavain. Senverran on tyttö jo rasvamontussa ollut, jotta jakarin tuntee. Oikeassa alalaidassa; Äidille, d- kirjain väärinpäin. Kohentaa täkin kulman, nuuhkaisee pellavapäätä, suukottaa poskelle.
Käy vielä hiukan ylikierroksilla ajamisesta. Syö pullaa, lukee iltalehdestä, miten julkkiskokin pastaresepti sai aikaan tyhjät hyllyt kaupoissa. Tuohon se hänenkin menestys perustuu... Aukaisee varovasti makkarin oven, hyppää paituliin ja katsoo aamuyön hämärässä Seppoa, miestänsä.
Lempeä pikku jylinä, ei liikaa, juuri sopiva, jos sopivaa voi ollakkaan. Pylly pitkällä, vallannut elintilaa hänen puolelta. Täkki puoliksi makkaralla jalkojen välissä. Tulee Sepon taakse, ihan liki. Nuuhkaisee, oikea tuoksu. Kutittaa vielä viiksistä, Seppo alkaa nykimään ylähuultansa kuin pikkuinen hamsteri. No mitä sie nyt, näinkö pitkään meni? Ottaa Marjatan kädestä kiinni, vie rinnan päälle. Tämä on sitä minun Wellnessiä, sulkee silmänsä ja nukahtaa sunnuntaiaamua kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti