keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Savolainen rakkaus
kerro minulle rakkaani
olen simpukka, kuurosatteesa
kerro minulle simpukka
olet rakkaani, kuurosatteesa
Elä nytten
Elämä ol rankkaa, meni rankamettään elantonsa perässä. Parkkikäsi, känsiänsä taskuun pisti. Osasi vapaapäivänä yhtenä, olla rento läsnäoleva kaikille ihmisille. Ranka suorana makasi, ilman poikkipuuta.
Elä kerro minulle miehistä, tiedän oikeat
Lähtö
mitä lähtijälle sanotaan?
Pidä huolta itsestäsi - tekee nii jo
jäämme kaipaamaan sinua
onnea uusiin haasteisiin, haasteitako ovat
jätät meidät, me jätämme sinut
elämänmittainen matka, rinnalla kuljettu omalla tavalla
Olemme yhdessä / erikseen
kiitos yhteisestä
peace & love, ain elämää
hiljaisuudessa, katseet kohtaavat
siinäpä se
oli.
omistettu Kirstille ja Johannalle
lauantai 19. marraskuuta 2016
Discoteekki
Joku pyöriy``ttää lättyä, vapaata now hauta
äänimerkkitaidetta kehon koteloon
pit
kä
kie
li
pyy
tää
tans
siin
tras
siin
Sputnik
Vauhditon pituushyppy, isän sanoin; on hyvä laji. Siinä käyttää kaikkia lihaksia juurevasti, tuntee tömähdyksen santaan moni tavoin. On tuntumassa. Pitäisikö maailmanpyörästä ottaa vähän vauhtia pois? Onko siitä alkanut tulla väkipyörä tai helmasynti? Ollaan kuin kilparadalla, jossa ovaalin reunat jyrkkenee päivä päivältä. Kammettava uusiin aaltoihin, muutoksen tuulet puhaltaa niskavilloihin.
Jos ottaisin hitaammin +++, ees kolmen plussan verran. Ei oikein myyvää, saati mediaseksikästä. Työhönotossa; hidastun päiväpäivältä, tulen umpimielisemmäksi, asioita pohtivammaksi. Kyseenalaistan kaikkea uutta, jos sen mitattavuutta ei ole testattu ennen käyttöönottoa riittävän hyvin. Olen luova laiska. Ottaisin muuten töihin. Toki voisi ajatella, että meneppä ensitöiksesi Puuhamaan kautta etsimään kadonnutta aktiivisuutta. Sinne jalanjäljen jättämään.
Yksi elämä. Tähän lähtökohtaan ei ole vielä keksitty muutosta. Meillä on käytössä vain tämä hetki, joka loppuu sovittuna aikana. Useimmiten yllättäen. Käytänkö jarruttimia, jotka ovat jalkain alla. Kaikkia ei voi tietenkään jarrutella. Voi myös pohtia minkälaisissa kohden kiihdyttelee ja miksi? Muistan lapsuudesta, kun isä pikku - Fiat 600:lla heitti vapaalle alamäessä ja painoi leikkimielisesti vähä kaasua siihen päälle ja sanoi: Nyt sitä poika mennään vauhdilla, eikä kulu bensa! Juju oli siinä, että missä vaiheessa huomaan jekun. Hyvissä alamäissä päästiin Fiatilla uusiin kattonopeuksiin too. Minkälaiset ovat nykypäivän hyvät alamäet, jossa voi höntsäillä?
Olen ylikansoitetussa tilassa, yhteiskunnan sopeutumisprosessin osanen. Palapelin palikka, kiukutteleva penikka. Kokemasta seuraa hokema, lojaaliteettiristiriita lähinnä itseä kohtaan. Haluan pysähtyä, mennä taas takaisin sisäiseen paikkaani, joka eheyttää minut. Kuoriutua omaksi itsekseni. Olla oma. Heittää kaiken turhan hartioille, päähän kertyneen pois. Huokasta kerran tai pari. Ottaa rähmät silmiltä.
Huomata jekku
Jos ottaisin hitaammin +++, ees kolmen plussan verran. Ei oikein myyvää, saati mediaseksikästä. Työhönotossa; hidastun päiväpäivältä, tulen umpimielisemmäksi, asioita pohtivammaksi. Kyseenalaistan kaikkea uutta, jos sen mitattavuutta ei ole testattu ennen käyttöönottoa riittävän hyvin. Olen luova laiska. Ottaisin muuten töihin. Toki voisi ajatella, että meneppä ensitöiksesi Puuhamaan kautta etsimään kadonnutta aktiivisuutta. Sinne jalanjäljen jättämään.
Yksi elämä. Tähän lähtökohtaan ei ole vielä keksitty muutosta. Meillä on käytössä vain tämä hetki, joka loppuu sovittuna aikana. Useimmiten yllättäen. Käytänkö jarruttimia, jotka ovat jalkain alla. Kaikkia ei voi tietenkään jarrutella. Voi myös pohtia minkälaisissa kohden kiihdyttelee ja miksi? Muistan lapsuudesta, kun isä pikku - Fiat 600:lla heitti vapaalle alamäessä ja painoi leikkimielisesti vähä kaasua siihen päälle ja sanoi: Nyt sitä poika mennään vauhdilla, eikä kulu bensa! Juju oli siinä, että missä vaiheessa huomaan jekun. Hyvissä alamäissä päästiin Fiatilla uusiin kattonopeuksiin too. Minkälaiset ovat nykypäivän hyvät alamäet, jossa voi höntsäillä?
Olen ylikansoitetussa tilassa, yhteiskunnan sopeutumisprosessin osanen. Palapelin palikka, kiukutteleva penikka. Kokemasta seuraa hokema, lojaaliteettiristiriita lähinnä itseä kohtaan. Haluan pysähtyä, mennä taas takaisin sisäiseen paikkaani, joka eheyttää minut. Kuoriutua omaksi itsekseni. Olla oma. Heittää kaiken turhan hartioille, päähän kertyneen pois. Huokasta kerran tai pari. Ottaa rähmät silmiltä.
Huomata jekku
perjantai 11. marraskuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)