Vanhat ja valveutuneet muistavat / tietävät; Lilleri Lallerin, jonka Kirsi Kunnas suomensi 1954 Hanhiemon iloiseen lippaaseen. On aika päivittää tämä munakennos 2014- luvulle ja tehdä siitä aikuistensatu. Vaihtaa Lillerin tilalle Lauri:
Lauri tipahti puusta, kops ja ryskis! Tippui alas, niinkuin keväinen lumi räystään nokalta, äänettä, lupaa kysymättä. Oli ollut niin pitkään, että jalkoihin tuli kohmeloiset. Päätti puuhun kavuta, avartumaan. Töissä, konsultti oli puhunut uusista näkökulmista, pitäisi osata tarkastella maailmaa jotenkin eri tavalla. Pihalla, parkkipaikan vieressä kasvoi hieno mänty. Alin oksa, 1,5 metrin korkeudella riiputti käsiään. Sinne kapusi helposti. Katseli, tuumaili, jäätyi sitten lopuksi. Nyt varmaan saa nuhan. Totta se oli, puusta katsottuna kaikki näytti niin erinlaiselta. Lintuperspektiivi. Ei niin hullu ollut, että kuvitteli lentävänsä. Ajatus kuitenkin vaelteli, haki paikkaansa.
Tippuessaan, koko elämä vilahtaa ohi murto-osan sekunneissa. Taisipa nähdä samalla hieman tulevaisuuttakin. Maassa, tarkisti luut, silmämääräisesti mittaili tiputtua matkaa. Katsoo ympärilleen, näkikö kukaan? Suoristi lakin, pyyhki päältä, poimi maasta toisen hansikkaan. Kaivoi takintaskusta mynthon mintin, sinisen karkin. Hengitteli voimakkaasti, keuhkot toimivat, huokaisi helpottuneena. Muistaa siinä, miten 2.luokalla oli solisluu napsahtanut poikki, kukkulan herrassa. Teppoko se tönäsi koulun pihamaalla? Missähän se nykyään on? Kaikenlaista.
Kääntyy. On tullut nähtyä yhdeksi kerraksi. Astelee b-rapun kelmeään valoon. Keittää teen, sitruunasellaisen. Laittaa pari kamomillatippaa, äidin reseptin mukaisesti. Kääriytyy shaaliin, mittaa vielä kuumeen, varmuuden vuoksi.
Pohtii, liekkö se tulevaisuuden näky olisi totta ? Ihan että, a-rapun Auli? Pannut merkille tapauksen, rehevä ja verevä. Askeltaa kauniisti. Mistä ottaa kiinni ja hymykuopat, joita piti suuresti arvossa. Huomenna orvokkeja vien, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ollaan jo tuttuja. Eihän sitä koskaan tiedä. Nukahtaa, näkee unta lumipyrystä, lapsuuden tapahtumista. Kello haukkaa tunnit, herättää miehen.
Töissä työkaverit panevat merkille muutoksen, linkuttaakin. Ruokatauollakin nauroi työkavereiden jutuille, otti kantaa. Katseessa jotain Afrikkaa, merkillepantavaa. Mainitsevat tästä Laurille ääneen. Uusia näkökulmia, uusia näkökulmia, muuttunut mies vastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti