perjantai 26. kesäkuuta 2015
10. läksyä
Poikuettani vaivaa perhosefekti
korvalle buusti vai tuubi rullaa
Useammat kertaantuvat
harva kohoaa ain
Päivien iloa
viillä avohaavaan
Jääkaapissa lapsuuden kokoelma
apropoon vieressä
Sateenkaari, koti, työpaikka
jumppaa pakarasi ylös
Kuusi jalkaa syvältä
tulla töihin
Odottamatta tulee vanhuuden hahmo
takertuu saunan peiliin
Facebook ottaa selfien
miellyttäjä kutoo seitin
Alan saatella
asioita, ihmisiä
Rakkaus, pienelläkin alkukirjaimella
* Mikä on
kun mikään ei ole?
* boonusroina
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Juhannus Nils (nimi muutettu)
Nils lähetettiin kiertomatkalle. Tähdet olivat päättäneet, vähän kait Jumalatkin. Mätkähti Suomen, tarkennettuna Joensuun kohdalle. Mitään ilmakehän palamisjuttua ei tapahtunut. Nämä ovat semmoisia tarinoita, joissa ohitetaan paljon, mutta kerrotaan tarvittaessa erittäin yksityiskohtaisesti. Pyyhki pölyt, hälyt, jotka kolahduksesta asfalttiin oli tullut. Ei ihottumaa. Näläkä moisesta matkailusta.
Tehtävänä tarkata kyseisen kylän miljöö. Pari silmäystä ympärille, en voi mitenkään erottua joukosta. On Juhannus, nimettiin tapahtumaketju ylhäältä käsin. Tyrkkäys holeen ja täällä ollaan. Olipa kerran, muttei toiste aloituksella. Noooh, Nils oli suhteellisen innorvertti ja utelias uusien talluksien kartoitus puuhissa. Katsotaan nyt tämänkin telluksen tallustelijat.
Saapuu niemenkärkeen, jossa oletettavia asumuksia & oleskelutiloja. Ääniaaltoja, jotka saavat aikaan rytmiliiketta, muttei näissä kaksijalkaisissa. Jokiasema, rotevammat edustajat portinpielessä nimikyltein. Toisella apinannäköä, toinen osaa tervehtiä. Tästä siis sisälle. Hiljaista on, ääni tulee siitä kun liikutetaan suuta. Näin hänelle perehdytyksessä kerrottiin. Yksi on kuitenkin erinlainen. Hän, joka tuottaa niitä liikeääniaaltoja. Aukoo suutaan ja päästään päästää jotakin monotoonista. Liike-energiaa hyväksikäyttäen saa aikaan pauhua, joka ei tunnu tepsivän. Ihmispopula kertyy pieniin ryppäisiin majakatoksien alle. Virvoittavat juomat poreillen laseissa.
Sateen olisi pitänyt tulla jo aikaa sitten. Sitäkö lie vartotaan, mietteissään itse kukainenkin. Valoja, tuoksujakin, jotka jälkeen päin selviintyvät b - makkaraksi ( niillä on luokat ) ja extra ranskalaisiksi. Ettei vaan aidot suuttuisi. Metri lakua, jota saa kilohintaan.
Niemen kärjessä vanhat venhot, kasaset syttyvät. Joukkio kerääntyy ääreeen. Tiivistyvät ilman nippusiteitä. Lumo, Nils muistaa Tove Janssonin hattivatit. Hiljaisuuden hartaus. Nämä ihmiset ovat jotakin, mitä ei ymmärretä ääremmissä fääreissä. Vaarallisia yhtenäisyydessään.
Loitontuu syrjemmäs, pusikoiden ja virtsanhajun suuntaan. Painaa nappia, aukaisee madonreijän. Sarjakuvien ZUP ja poissa on hän, jota Nilssiksi kutsuttiin....
Tehtävänä tarkata kyseisen kylän miljöö. Pari silmäystä ympärille, en voi mitenkään erottua joukosta. On Juhannus, nimettiin tapahtumaketju ylhäältä käsin. Tyrkkäys holeen ja täällä ollaan. Olipa kerran, muttei toiste aloituksella. Noooh, Nils oli suhteellisen innorvertti ja utelias uusien talluksien kartoitus puuhissa. Katsotaan nyt tämänkin telluksen tallustelijat.
Saapuu niemenkärkeen, jossa oletettavia asumuksia & oleskelutiloja. Ääniaaltoja, jotka saavat aikaan rytmiliiketta, muttei näissä kaksijalkaisissa. Jokiasema, rotevammat edustajat portinpielessä nimikyltein. Toisella apinannäköä, toinen osaa tervehtiä. Tästä siis sisälle. Hiljaista on, ääni tulee siitä kun liikutetaan suuta. Näin hänelle perehdytyksessä kerrottiin. Yksi on kuitenkin erinlainen. Hän, joka tuottaa niitä liikeääniaaltoja. Aukoo suutaan ja päästään päästää jotakin monotoonista. Liike-energiaa hyväksikäyttäen saa aikaan pauhua, joka ei tunnu tepsivän. Ihmispopula kertyy pieniin ryppäisiin majakatoksien alle. Virvoittavat juomat poreillen laseissa.
Sateen olisi pitänyt tulla jo aikaa sitten. Sitäkö lie vartotaan, mietteissään itse kukainenkin. Valoja, tuoksujakin, jotka jälkeen päin selviintyvät b - makkaraksi ( niillä on luokat ) ja extra ranskalaisiksi. Ettei vaan aidot suuttuisi. Metri lakua, jota saa kilohintaan.
Niemen kärjessä vanhat venhot, kasaset syttyvät. Joukkio kerääntyy ääreeen. Tiivistyvät ilman nippusiteitä. Lumo, Nils muistaa Tove Janssonin hattivatit. Hiljaisuuden hartaus. Nämä ihmiset ovat jotakin, mitä ei ymmärretä ääremmissä fääreissä. Vaarallisia yhtenäisyydessään.
Loitontuu syrjemmäs, pusikoiden ja virtsanhajun suuntaan. Painaa nappia, aukaisee madonreijän. Sarjakuvien ZUP ja poissa on hän, jota Nilssiksi kutsuttiin....
torstai 11. kesäkuuta 2015
Sade
Peltiin ropisee ikävää
olen kesän lapsi
mielen kanssa pitää leikkiä
heittää palloa
kopittaa
ilmavaivainen
lätäköt kiemurtelevat
eksynyt sateen varjo
pyydän naapuria facebook kaveriksi
tulkaamme tutummaksi
Aurinko tekee petosta pilviin
laskeudun kuin vanhus
kamaran pinnalle
tirkistelen
ikkuna ei valehtele
Puen itseni alasti asti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)