Mäenpään Pentti,näkijä

Tarinalla on toden pohja, niinkuin Amerikanmaan liikkuvissa elokuvissa. Kertomuksessa mainitut nimet ovat muutettu, vaikka mahdollisesti ovatkin oikeita hahmoja. Lordi esiintyy kädenjälkenä.

Pentti Mäenpää, paljasjalkainen Rovaniemeläinen. Syntynyt ajallaan keskussairaalan saliin. Ei ennen, eikä jälkeen lasketun ajan, vaan juuri sopivasti. Tanakka parkasu, täydet pisteet, kympin poika. Huuhtelu ja äidin syliin, isän liikuttuneiden silmien alle. Vuosiluku 65 ja ajankohta 11.11. Lapsuudesta ei muuta erityistä mainintaa, kuin hammasraudat, jotka sai poikkeuksellisen nuorena (5.v) ja niiden hukkaaminen kolmesti, vuosien 1970 - 1975 välillä. Ei omaa kiusaamiskokemuksia edellämainituista. Vanhemmat tottelivat nimiä Hannu ja Liisa. Hannu, joka sai kuulla pituudestaan aina paljon kuittia, kukkakeppi ja hongankolistaja, sen aikaisilla herjasanoilla. Kieltämättä, huvittuneisuudella ei ollut määrää, ennenkuin siihen tottui ja toisaalta tilannekomiikka oli aina tarjolla sen verran, ettei siihen tottunut koskaan. Hannulla oli auto, Fiat 1600, punainen pikkusärrä. Oli pohtinut pitkään värivaihtoehtoa, ottaako punaisen vai sinappipurkin värisen. Valikoi punaisen, koska siinä oli jotain Ferrarin vivahteisuutta. Kun sisään ahtautuu 194 cm, ruoto ylväs ja suora uros, ajaen pää kallellaan, eipä haittaa ajamista ollenkaan asenteella, kokee jokainen asiaan liittyvä jonkinsortin komiikkaa.

Vapaa-ajalla Lappiseuran maalivahti. Omasi hyvän pelisilmän ja hevosenpotkun. Oli käynyt kerran Rovaniemen Reippaan testeissä, se oli mennyt puihin ja siitä oli alkanut mahoton vittuilu. Kostoksi sitten meni Lappi seuraan. Insinöörikoulutus, salkku aamulla oikeaan käteen ja teknistävirastoa kohden. ( Kuittailu takaisin tuli myös statuksen kautta. Insinööri ei pelaa Lappi seurassa, periaatteessa ei Reippaassakaan vaan Ropsissa olla pitäisi. Taidot eivät riittäneet sinne asti. Eikä Hannulla ollut niin suurta kunnanhimoa treenaamiseen. Kunnianhimo pukeentui työrintaman suuntaan.)

Liisa, varakkaan maatilan tyttö Kemistä.(on niitä siellä). Ota pitkä, komea mies, jolla on ylväs katse. Älä mitään persjalkasta marjojenkerääjää = isän evästysleipä maailmalle. Hannussa nämä ominaisuudet todentuivat, bonuksena vielä tummuus. Tanssisalissa pisti silmään päätä pisin, ei voinut olla näkemättä. Tutustui ja rakastui. Hannu oli hyvä viemään (tanssilattia). Liisan korva, Hannun rintaa vasten, sydämmen kohdalla. Kuuli pampatuksen, taitaa olla mies tosissaan, ajatellen. Oli tosissaan, kahden vuoden päästä syntyi Pentti Henrik Mäenpää.

Pentti näki asioita ennakkoon. Ei kuitenkaan lottonumeroita vaan tapahtumia. Lapsena ei siitä sen enempää ymmärtänyt. Piti itsestään selvyytenä. Varmaan kaikki muutkin naapurissa näkevät, kuuluu ihmisluonteeseen. Näkeminen on vähän väärä sana, sanotaan näin, että tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Tiesi ala-asteella ollessaan, että Ismolta, koulukaverilta, lähtee iltaan mennessä rivi etuhampaita pois. No, Ismo kokeili koulupäivän jälkeen osaako ajaa pyörällä ilman käsiä. Tapahtumapaikka: Lapinaukean hiekkainen jalkopallokenttä. Ajettu matka ilman käsiä 10 metriä. Muuta: Verilammikko / 3 etuhammasta / Vino tanko /  2 vkon kotiaresti / Suru ja murhe vanhemmille, koska kysymyksessä leipähampaat .

Tai tiesi, että Manne, ala-asteen ainut Romaani, joka pysyi koulunpenkillä iltapäivään asti, ottaa tänään kuokkaan. Niin kävi, liikennekoulun pitäjän poika, Ari pieksi lumivalleilla, eikä opettajat menneet väliin. Kaikki saa osansa, elämänkatsomuksella. Tai että liikuntatunnilla, jalkapallossa tekee monta maalia. Niin sitten kävi, pääpuskumaali oli vielä erityisen hieno. Isälle saattoi sanoa, kävele tänhään varovasti töihin, on liukasta. Hannu tuli linkaten kotia. Oli liukastunut rappukäytävässä, lunta jäänyt kengänpohjiin.

Pentin äidillä, Liisalla oli aina ollut hieman noidan vikaa. Kun oikeaa kättä oikein kutitti keittiöpöydän ympärillä, tiesi se sitä, että vieraita on tulossa ja ryhtyi kahvinkeittoon. Hetken päästä ovikello soi ja kahvit oli valmiiksi keitetty. Kuppeja aina oikea määrä pöydässä. Unessa jos näki kuolemaa, tarkoitti se pääsääntöisesti sitä, että lankapuhelimesta kahden päivän sisällä tulee suruviestiä. Tiesi myös aina ennakkoon, milloin kelit vaihtuu.Tunsi luissaan, vaikka nuori olikin.

  Vanhetessaan Pentti osasi kuulostolla tuntemuksia ja toimia niiden mukaisesti. Ymmärrystä oli myöskin kasvanut finnien ohessa, ettei kaikilla ole tämmöistä juttua kuin hänellä. Oli pihapiirissä jonkinsortin pomo ja pikkukingi. Haistoi aina hyvät jutut ja ilkeydet, mitä kannattaa tehdä. Siihen aikaan ilkeyden tekeminen oli taidetta, johon piti panostaa. Hyvä suuvärkki myös niitti mainetta. Makein pimu, jonka oli myös haistellut etukäteen. Tänään jätkät lähdetään kulmille pyöriin, lauseen seurauksena. Uimahalliin kahvioon, kun tehtiin murto intiaanikesänä v.81. Kalikalla oli salvattu ovi ulkopuolelta kiinni ja kahvilanpitäjä luuli oven olevan jo lukossa. Tupakkaa, limppaa ja karkkia lähti varkaiden mukaan. Kassakonetta ei oltu yritetty murtaa mitenkenkään. Siitä olisi voinut joku Rovaniemen teräväpäisempi poliisi päätellä hieman tekijöiden ikäisyyttä. Laitoksella ei valitettavasti ollut paikalla sellaista henkilöä mainittuna ajankohtana.

Pentti tiesi tekijät, pikkuilkeilyjä viljelevän kaksikon. Marssi seuraavana päivänä kyseisten pikkuherrojen luo ja ilmaisi vaateensa: Puolikoria limppaa, kolme askia Marlboroa (miesten merkki) ja merkkareita 5 markalla, enempi mustia. Niin en känäytä teitä. Piti olla suljettu keikka, kumpi on rotta polemiikki, kirkassilmäisyyttä & vannottelua puolin ja toisin. Ei auttanut kuin maksaa, kohtuu vaade kuitenkin.

Isä kun kävi Tornion raveissa v .82, ( Sen jälkeen tuli tallimääräys kotoa, että perheen rahoja ei siellä enää pelata ) oli Pentti veitsellä ulosmitannut postipankin possusta kolikko ja kääröpuolet. Laitat nää kaikki sille ja sille ja pistä myös mun ensiviikon viikkorahat kanssa. Hannu katsoi nuortansa. Totinen ja vakava. Ei auttanut kuin uskoa. Se oli ainut ja samalla viimeinen kerta, kun oli saanut niin vahvan etiäisen voittajasta. Rahaa Pentti sai 400 markkaa, jotka menivät Bacardi colaan ja uusiin Titan merkkisiin muoviluistimiin, joita oli alkanut ilmestyä Rovaniemen ulkojäille.

19-vuotiaana Pentti osti ensimmäisen oman auton. Juuri tämän tietyn Corollan. Sinoperin värisen, vähän niinkuin sontakärpäsen takalistot. Leuhkaili sillä; Tää on Steve McQuinistä; Bullitt, niinku Lappilainen versio. Kesti hyvin, ei mitään, vaikka osti auton Pulkkiselta, jonka maine rehtiydestä oli kyseenalainen. Ajoi elämäsä parhaimmat kilometrit, läpi nuoruuden huolettomat vuodet. Wunderbaumit ja jarrupalat vaihdettiin, muuta autoon ei tarvinnut tehdä. Poljettiin kaasua ja testattiin takapenkkien jousitusta.

Sitten tapahtui jotakin. Kyky, kaikkine etiäisineen hävisi Pentiltä. Ei tullut enää mitään. Ajansaatto? Jahas, tähänkö minun selvinnäkijä urani sitten lopui? Jotain vuosien varrella aina sattui, mutta luonnollisella selityksellä. Olinko tullut aikuiseksi, liian vakavaksi. Kadottanut jotakin, menettänyt lapsen uskoni, mieleni, mitä? Kaikki tyssäsi puhalletun Joulukynttilän tavoin. No, elämä kuitenkin oli ollut antopuolella, vain harkiten, oli jotakin pois ottanut. Vuodet olivat olleet täytteiset, hyvän makuiset. Kaunis koti Jyväskylän suunnalla.Vaimo, lapset, lapsenlapset, nippu tulppaaneja, joiksi heitä kutsui. Viisas vaimo, maanjuurakko. Kestänyt kaikki vuodet siinä vierellä, lähinnä hänen jutut, jotka vanhemmiten alkioivat hiipumaan. Joo o, taitaa olla kuudes kerta kun tuon kuulen, vaimo Marjukka sanoi. Olivat niin sopineet, että jos hän kyläpaikassa samaa juttua kertoo jo kolmannen kerran, niin potkaisee pöydän alla jalkaan. Kerran Järvisillä tajusi neljännen potkaisun jälkeen, mistä oli kysymys. Meni pyhien jälkeen lääkäriin.

Rovaniemellä olisi Karhunkaatajantiellä asunto myytävänä, Pentti hihkaisee! Lapsuudenkodissa, rappu vain olisi eri nurkassa. Otetaanko? Mikäs tässä, eläkeläiset. Marjukka oli aina tykännyt Lapista, sen ruskasta, Kiilopäästä. Lappalaiset ovat Suomen Italiaisia. Jos niiltä kysyy jotakin; vastaavat kyllä / ei / en osaa sanoa vielä ja selitys, miksi ei osaa sanoa, tulee saman päivän kuluessa, jonka jälkeen valinta on kahden ensimmäisen kauppa. Lähdemme tai emme, Pöykkölään Alakulpin autolla kalaan. Niin eloisia pikisilmiä. Siihen kait Pentissä aikoinaan rakastui. Mutkattomuuteen, silmiin ja siihen sähikäis Corollaan.

Ollaan pihalla, kirkaalla ilmalla, pakkasta 19 astetta. Kaikki tavarat tuotu kolmanteen kerrokseen. Hissi olisi pitänyt olla, tuumi itsekseen. Marjukan katseesta huomaa, ajatellut saman. Muistelee menneitä, vanhempiaan Hannua ja Liisaa, oi niitä aikoja...Palotikkaat johtavat piipun viertä katolle. Laskee mielessään 20 tikkaanväliä, tulee kolmannen kerroksen ikkunan lämpämittarin kohdalle. Noin korkealtako mie aikoinaan hyppäsin lumikasaan? Hyhm. Silmäilee etupihan suunnan. Kuuset, jotka seisovat kahden pihan välissä, ulottuvat katonharjalle asti. Muistan, kun nuo istutettiin, hypittiin aina niiden yli haarahypyillä ja talkkari huusi. Haluaa käydä vielä yksin keskustassa, lapparin ohi tepustaa. Laahaa vähän vasenta jalkaa, muuten kaikki hyvin. Pysähtyy Sampokeskuksen aukiolla. Mittailee painettua kädenjälkeä, hänellä isompi. Tietenkin. Kaikki niin kauppakeskusta. Menee Sampon kauppakeskukseen sisälle. Kaffilan pöydässä tutttuja. Nikkilä ja muualta tullut Koskenkorva. Tämän pöydän nimi on muuten pehmeiden mulkkujen pöytä, noin niinku jatkon kannalta. Ei haittaa, hyvä pöytä, saako istua?

Iltasella, nuuhkivat uuden asunnon tuoksut, kuuntelevat äänet ääneti. Asettuvat lakonoihin, niiden kahinoihin. Suukko Marjukan poimuiselle poskelle. Nytkö se tulee, ehtoopuolella takaisin; huomenna pakkanen laskee, tulee lentokeli, pyryttää, tunnen luissani, näen sen. Ei olisi tarvinnut, tärkeämpää lie aamutee Marjukan kanssa...

Tarina omistettu kaikille Rollolaisille; erityisesti Karhunkaatajantien Bosse komissiolle: Mukelle, Markulle, Hannekselle, Raipelle, Rekelle, Jyskylle, Möllille, Paklulle, Eskolle, Penalle, Hihille, Pekalle, Hykille, Pokelle, Löprelle, Hiskille, Saitsulle, Hanelle, Tuomolle, Teemulle,Ymälle, Ellulle, Ulille Hiibolle, Kiljuselle, Snoopille, Nykylle, Kimmolle, Rikelle, Jaskalle,Tiinalle Ullalle Tuulille, Sarille & Sarille, Ellulle, Junelle, Julelle, Annelle, Pirjolle,Kaisalle, Monalle ja niille, joita ei tässä mainittu. Paljon meitä siellä kasvoi...