perjantai 21. joulukuuta 2018
lauantai 15. joulukuuta 2018
lyhyttä määrittelyä
olen saanut osani, en ole osaton
kaikki ovat ollakseen, ajan renki
matkantekoa matkantekoa, huutaa nenätön Pinoccio
eksynyt väärään oopperaan
torstai 13. joulukuuta 2018
Oheistuotanto
naapurin Pentti kertoo / mitä tekee loppuelämälle / jatkaa sitten lumitöiden kekoa
mietin siinä / mitä teen alkueläimelle / joka sisälläni mellastaa
olen makurasvan ympäröimä / ruskea rasvakudoksinen / jolla kuivat jutut
kopistan lumen / portinpielen / tulen sisälle kuin sveitsiläinen kello
iltapäivä tee / tee vee
otan alkueläintä kädestä / vielä ei ole aika
tekisi mieli pyöriä lumessa / teerenpeli
mutta minkäs teet
lauantai 8. joulukuuta 2018
pyyntö
avaatko porttisi, vahingoitan sinua tietämättömyytesi tähden tai suojelen kaikelta luomaltasi pahalta
perjantai 7. joulukuuta 2018
tapahtuu eräänä yönä
haamu rikkoo heijastuksen sitä valokuvataan kuin mallia en lähde kotiin
haluan olla myös
kuvassa vangittuna
paperikyyhky
minä
ei ole seitsemää henkeä, mutta useita henkireikiä. Olemassaoloa kyselen itseyden pediltä, ymmärryksen suppeassa valossa. Haukottelen, otan laiskuudesta huikopalan. Koluan tarkoitusperiä, heilun kuin villi cabernet cauvignon. Olen tänne asti tullut, pois osaan äksyä. Elämäni ei ole koskaan ollut tylsä puukko, tuppi tosin ollut katoavainen. Viisaus asettaa erinlaisia kieltolakeja, joita kanistereissa rahtaan ymmärtämättömyyteni puolelle. Osaan paistaa pekonin, kääntää kylkeä. Kiertää lammen tai parikin, jos niin sovittiin. Aikamatkailussa jokapäiväinen, elämän kiertokulkulainen. Olipa kerran, minun kohdalla useasti. Aina tässä hetkessä, siten ei tarvitse huokaista. Olen oppinut ja pois oppinut paremmin. Kaunetta palvon, kera immen & verkkokalvon. Pure sydän aukaisee kaikki pankit, siirtää tankit. Jätän jälkeni, aina. Sen pituinen minä.
torstai 6. joulukuuta 2018
lauantai 1. joulukuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)