maanantai 30. joulukuuta 2013

vanheneminen

Mikä vanhenemisessa on parasta? Olla riippumaton? Riippua hiljaisen tiedon varassa, omien ajatusten kantimissa. Kuka sen hiljaisen tiedon on keksinyt ja meille, suomalaisille? Onkohan afrikkalaisilla tai italialaisilla omaa hiljaista tietovarantopankkia?  Ei ole, impossible. Suomalaisen kuuluu itse kokea, mikä on oikeaa ja väärää. Ei sitä kuules kysytä; Pertti hei, miten toi juttu oikein tehdään, olen tässä huomannut, että olet poikkeuksellisen osaava ja näppärä tässäkin asiassa, voisitko vähän avittaa?

Meidän juttu, on tunkkijuttu. Annetaan suomalaiselle tunkki, katotaan mitä sillä tekee, osaako, ei osaako, meneekö sormi suuhun, onko neuvokkuutta, kestääkö epätietoisuutta, hermostuttaako, alkaako selittelmään. Mennään sitten ilman sitä yhtä kahville ja arvotetaan. Pikkujoulussa palataan sitten kossun jälkeen asiaan; niin siitä tunkista vielä.

Vanhenemisesta; parasta ennen päiväys, sekä gabernet sauvignon. Sauvignon, jota munkkiviiniksi myös kutsutaan. Jättää keskelle makureijän, jota useimmiten merlotilla täytetään. Tarviiko sen olla enää parasta sikanautaa, eikö riitä, että on toiseksi parasta?

Nii, se tunkkijäbä tulee sitten pikkujoulujen jälkeen kahvihuoneeseen ja sanoo: Ostin muuten tunkin, on helevetin hyvä...

Aloha my frents

Day to. Ei näitä jaksa joka päivä kirjoittaa . (hän siis kyllästyi jo koko ajatukseen). Pienen pienet nakkisormi käpälät haahuilevat näppäimistön yllä kuin haukka konsanaan, vaaniten saalistaan. Iskevät sitten kahden etusormen voimalla kirjainrivistöön. Kuljettavat saaliin ylös kirjaintekstuuriin, nälkäisille lukijoille.

Tapasin tänään Marjatan, pieni pyöreä,taskulämmin. Siunattu hyvällä hymyllä,suvulla ja kasvatuksella.Josta ensiksimainittu on viimeisen tuotos. Olin siis frisbeegolf radalla, hett aamutuimassa. Marjatta kyseli heittotekniikasta, oli ostanut uudet läpykät. Hienot oli,pinkkii ja pari lilaa. Koetin siinä sitten jotakin opettaa, sen hetkisen vallitsevan ymmärrykseni mukaan. Kuunteli, parilla tarkentavalla.

Täytyy hypätä bussiin, vaikkei se mitään hyppäämistä ole,kävelemistä. Tosin, on niissä edelleen korkee kynnys, vaikka niiavatkin nätisti nykyään. Tiiätkö, sillee, tsyyyy ja sitt on kenollaan koko haitari. 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Day one

Havahdus Hawannassa. Ensimmäiset kuukautiseni alkoivat. En tarkoita naittentauteja, enkä vaivoja, vaan sitä, että vuorotteluvapaani alkoi. Tänään on ensimmäinen päivä. Vuoden päästä on kaikki sitten ohi ja kysymys ; voiko vitutukseen kuolla, on aiheellinen ( sitten joskus hamassa.)
En ole paljoa tästä huudellut. Naamakirjassa kuulun hiljaisten seuraajien joukkoon. Mietin ,miksi tuokin on ystävissäni ja miten sen voisi poistaa?

Tein nyt poikkeuksen ja julkaisin plääniä jonkin verran. Ei sieltä liian paljoa mitään kommentoitu. On itseltä pois. Kansakunnan kirous, meiltä on otettu aina liikaa pois.  Otettu on valo, lämpö.  Sisämaata ja metsää, jossa persjalkaiset juoksevat varvikkoa pitkin pakoon,väistellen naapurin nuolia. Turkkulaisia ei lasketa, pitkäkoipisia veneeseen nousijoita, jotka edelleenkin puhuvat jotain kaupankäynti murretta.  Historia luotu kahden iso egosen naapurin alla, joista ei vieläkään  kovin paljon hyvää sanoa voi.

Annettukkin on, etupäässä luoteja ja juonittelua.

Seuraavat muutokset tapahtuneet minussa aikavälillä 20.12 - 29.12.2013 (aloitin aluksi joululomilla):  Yöuni lisääntynyt 1 tunnilla ja weskissä ramppautuminen jäänyt kertaaseen. Leposyke tippunut 72een.  Joulukuun alussa pomppi viel jatkuvasti över 80:tä.  Helpotuksen tunne, henkinen huohahtuminen.  Ei tarvitse hypätä suorite pyörään ,alepan kassien hakatessa kylkiin. Jatkossa huojuu eri kassit alapeltiin.  Olen aina osannut oleentua, vain olla, tekemättä mitään. Humanbeing = ihmisenä oleminen, ei humandoing, vaikka se nykyään unohtuukin tässä suoritteiden keskellä. Nii, uutisia en oo välittäny enää seurata. Tein aikoinaan testin; nauhotin vhs kasetille uutisia vuodelta 85 ja digiboxille vuodelta 05. Totesin samankaltaisuuden; jossain joku rättipää räjäytti pommin, ampu toista ja tähtäsi kolmatta. Kohta tulee lama tai sen on jo tai kolkuttaa ovelle. Politiitikko vakavailmeinen kertoo ennusteista ja säästön vajeista. Oletusarvoni on, että 2015 ei mikään ole paljolti muuttunut. Mihin minä tarvitsen tätä negatiivistä dataa?

Mites pärjäät, mistä gäspä & massit ?  Kysyy se, joka tästä kuulee. Kysymys, joka tulee kaikkien mieleen ekaksi.  On huulilla. Ei ihmetellä, pakahdutko onneen? Käveletkö paljain jaloin aamukasteessa. Tai , mitä teet?  Teen teen puolilta päivin, tekemättä, liputan sitä ja nautin silmät kiinni.