Shampanja sunnuntai
joku juttu laukkkuun laitettu
toinenkin
kynttilät, nouseva pakkanen
lähtö lähenee, lämpimässä
luita ei rikota, kolotusta tunneta
maataan nahat vastakkain
eilisen teeren poijat, tyttökin sorja korento
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
perjantai 24. tammikuuta 2014
Mäenpään Pentti,näkijä
Tarinalla on toden pohja, niinkuin Amerikanmaan liikkuvissa elokuvissa. Kertomuksessa mainitut nimet ovat muutettu, vaikka mahdollisesti ovatkin oikeita hahmoja. Lordi esiintyy kädenjälkenä.
Pentti Mäenpää, paljasjalkainen Rovaniemeläinen. Syntynyt ajallaan keskussairaalan saliin. Ei ennen, eikä jälkeen lasketun ajan, vaan juuri sopivasti. Tanakka parkasu, täydet pisteet, kympin poika. Huuhtelu ja äidin syliin, isän liikuttuneiden silmien alle. Vuosiluku 65 ja ajankohta 11.11. Lapsuudesta ei muuta erityistä mainintaa, kuin hammasraudat, jotka sai poikkeuksellisen nuorena (5.v) ja niiden hukkaaminen kolmesti, vuosien 1970 - 1975 välillä. Ei omaa kiusaamiskokemuksia edellämainituista. Vanhemmat tottelivat nimiä Hannu ja Liisa. Hannu, joka sai kuulla pituudestaan aina paljon kuittia, kukkakeppi ja hongankolistaja, sen aikaisilla herjasanoilla. Kieltämättä, huvittuneisuudella ei ollut määrää, ennenkuin siihen tottui ja toisaalta tilannekomiikka oli aina tarjolla sen verran, ettei siihen tottunut koskaan. Hannulla oli auto, Fiat 1600, punainen pikkusärrä. Oli pohtinut pitkään värivaihtoehtoa, ottaako punaisen vai sinappipurkin värisen. Valikoi punaisen, koska siinä oli jotain Ferrarin vivahteisuutta. Kun sisään ahtautuu 194 cm, ruoto ylväs ja suora uros, ajaen pää kallellaan, eipä haittaa ajamista ollenkaan asenteella, kokee jokainen asiaan liittyvä jonkinsortin komiikkaa.
Vapaa-ajalla Lappiseuran maalivahti. Omasi hyvän pelisilmän ja hevosenpotkun. Oli käynyt kerran Rovaniemen Reippaan testeissä, se oli mennyt puihin ja siitä oli alkanut mahoton vittuilu. Kostoksi sitten meni Lappi seuraan. Insinöörikoulutus, salkku aamulla oikeaan käteen ja teknistävirastoa kohden. ( Kuittailu takaisin tuli myös statuksen kautta. Insinööri ei pelaa Lappi seurassa, periaatteessa ei Reippaassakaan vaan Ropsissa olla pitäisi. Taidot eivät riittäneet sinne asti. Eikä Hannulla ollut niin suurta kunnanhimoa treenaamiseen. Kunnianhimo pukeentui työrintaman suuntaan.)
Liisa, varakkaan maatilan tyttö Kemistä.(on niitä siellä). Ota pitkä, komea mies, jolla on ylväs katse. Älä mitään persjalkasta marjojenkerääjää = isän evästysleipä maailmalle. Hannussa nämä ominaisuudet todentuivat, bonuksena vielä tummuus. Tanssisalissa pisti silmään päätä pisin, ei voinut olla näkemättä. Tutustui ja rakastui. Hannu oli hyvä viemään (tanssilattia). Liisan korva, Hannun rintaa vasten, sydämmen kohdalla. Kuuli pampatuksen, taitaa olla mies tosissaan, ajatellen. Oli tosissaan, kahden vuoden päästä syntyi Pentti Henrik Mäenpää.
Pentti näki asioita ennakkoon. Ei kuitenkaan lottonumeroita vaan tapahtumia. Lapsena ei siitä sen enempää ymmärtänyt. Piti itsestään selvyytenä. Varmaan kaikki muutkin naapurissa näkevät, kuuluu ihmisluonteeseen. Näkeminen on vähän väärä sana, sanotaan näin, että tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Tiesi ala-asteella ollessaan, että Ismolta, koulukaverilta, lähtee iltaan mennessä rivi etuhampaita pois. No, Ismo kokeili koulupäivän jälkeen osaako ajaa pyörällä ilman käsiä. Tapahtumapaikka: Lapinaukean hiekkainen jalkopallokenttä. Ajettu matka ilman käsiä 10 metriä. Muuta: Verilammikko / 3 etuhammasta / Vino tanko / 2 vkon kotiaresti / Suru ja murhe vanhemmille, koska kysymyksessä leipähampaat .
Tai tiesi, että Manne, ala-asteen ainut Romaani, joka pysyi koulunpenkillä iltapäivään asti, ottaa tänään kuokkaan. Niin kävi, liikennekoulun pitäjän poika, Ari pieksi lumivalleilla, eikä opettajat menneet väliin. Kaikki saa osansa, elämänkatsomuksella. Tai että liikuntatunnilla, jalkapallossa tekee monta maalia. Niin sitten kävi, pääpuskumaali oli vielä erityisen hieno. Isälle saattoi sanoa, kävele tänhään varovasti töihin, on liukasta. Hannu tuli linkaten kotia. Oli liukastunut rappukäytävässä, lunta jäänyt kengänpohjiin.
Pentin äidillä, Liisalla oli aina ollut hieman noidan vikaa. Kun oikeaa kättä oikein kutitti keittiöpöydän ympärillä, tiesi se sitä, että vieraita on tulossa ja ryhtyi kahvinkeittoon. Hetken päästä ovikello soi ja kahvit oli valmiiksi keitetty. Kuppeja aina oikea määrä pöydässä. Unessa jos näki kuolemaa, tarkoitti se pääsääntöisesti sitä, että lankapuhelimesta kahden päivän sisällä tulee suruviestiä. Tiesi myös aina ennakkoon, milloin kelit vaihtuu.Tunsi luissaan, vaikka nuori olikin.
Vanhetessaan Pentti osasi kuulostolla tuntemuksia ja toimia niiden mukaisesti. Ymmärrystä oli myöskin kasvanut finnien ohessa, ettei kaikilla ole tämmöistä juttua kuin hänellä. Oli pihapiirissä jonkinsortin pomo ja pikkukingi. Haistoi aina hyvät jutut ja ilkeydet, mitä kannattaa tehdä. Siihen aikaan ilkeyden tekeminen oli taidetta, johon piti panostaa. Hyvä suuvärkki myös niitti mainetta. Makein pimu, jonka oli myös haistellut etukäteen. Tänään jätkät lähdetään kulmille pyöriin, lauseen seurauksena. Uimahalliin kahvioon, kun tehtiin murto intiaanikesänä v.81. Kalikalla oli salvattu ovi ulkopuolelta kiinni ja kahvilanpitäjä luuli oven olevan jo lukossa. Tupakkaa, limppaa ja karkkia lähti varkaiden mukaan. Kassakonetta ei oltu yritetty murtaa mitenkenkään. Siitä olisi voinut joku Rovaniemen teräväpäisempi poliisi päätellä hieman tekijöiden ikäisyyttä. Laitoksella ei valitettavasti ollut paikalla sellaista henkilöä mainittuna ajankohtana.
Pentti tiesi tekijät, pikkuilkeilyjä viljelevän kaksikon. Marssi seuraavana päivänä kyseisten pikkuherrojen luo ja ilmaisi vaateensa: Puolikoria limppaa, kolme askia Marlboroa (miesten merkki) ja merkkareita 5 markalla, enempi mustia. Niin en känäytä teitä. Piti olla suljettu keikka, kumpi on rotta polemiikki, kirkassilmäisyyttä & vannottelua puolin ja toisin. Ei auttanut kuin maksaa, kohtuu vaade kuitenkin.
Isä kun kävi Tornion raveissa v .82, ( Sen jälkeen tuli tallimääräys kotoa, että perheen rahoja ei siellä enää pelata ) oli Pentti veitsellä ulosmitannut postipankin possusta kolikko ja kääröpuolet. Laitat nää kaikki sille ja sille ja pistä myös mun ensiviikon viikkorahat kanssa. Hannu katsoi nuortansa. Totinen ja vakava. Ei auttanut kuin uskoa. Se oli ainut ja samalla viimeinen kerta, kun oli saanut niin vahvan etiäisen voittajasta. Rahaa Pentti sai 400 markkaa, jotka menivät Bacardi colaan ja uusiin Titan merkkisiin muoviluistimiin, joita oli alkanut ilmestyä Rovaniemen ulkojäille.
19-vuotiaana Pentti osti ensimmäisen oman auton. Juuri tämän tietyn Corollan. Sinoperin värisen, vähän niinkuin sontakärpäsen takalistot. Leuhkaili sillä; Tää on Steve McQuinistä; Bullitt, niinku Lappilainen versio. Kesti hyvin, ei mitään, vaikka osti auton Pulkkiselta, jonka maine rehtiydestä oli kyseenalainen. Ajoi elämäsä parhaimmat kilometrit, läpi nuoruuden huolettomat vuodet. Wunderbaumit ja jarrupalat vaihdettiin, muuta autoon ei tarvinnut tehdä. Poljettiin kaasua ja testattiin takapenkkien jousitusta.
Sitten tapahtui jotakin. Kyky, kaikkine etiäisineen hävisi Pentiltä. Ei tullut enää mitään. Ajansaatto? Jahas, tähänkö minun selvinnäkijä urani sitten lopui? Jotain vuosien varrella aina sattui, mutta luonnollisella selityksellä. Olinko tullut aikuiseksi, liian vakavaksi. Kadottanut jotakin, menettänyt lapsen uskoni, mieleni, mitä? Kaikki tyssäsi puhalletun Joulukynttilän tavoin. No, elämä kuitenkin oli ollut antopuolella, vain harkiten, oli jotakin pois ottanut. Vuodet olivat olleet täytteiset, hyvän makuiset. Kaunis koti Jyväskylän suunnalla.Vaimo, lapset, lapsenlapset, nippu tulppaaneja, joiksi heitä kutsui. Viisas vaimo, maanjuurakko. Kestänyt kaikki vuodet siinä vierellä, lähinnä hänen jutut, jotka vanhemmiten alkioivat hiipumaan. Joo o, taitaa olla kuudes kerta kun tuon kuulen, vaimo Marjukka sanoi. Olivat niin sopineet, että jos hän kyläpaikassa samaa juttua kertoo jo kolmannen kerran, niin potkaisee pöydän alla jalkaan. Kerran Järvisillä tajusi neljännen potkaisun jälkeen, mistä oli kysymys. Meni pyhien jälkeen lääkäriin.
Rovaniemellä olisi Karhunkaatajantiellä asunto myytävänä, Pentti hihkaisee! Lapsuudenkodissa, rappu vain olisi eri nurkassa. Otetaanko? Mikäs tässä, eläkeläiset. Marjukka oli aina tykännyt Lapista, sen ruskasta, Kiilopäästä. Lappalaiset ovat Suomen Italiaisia. Jos niiltä kysyy jotakin; vastaavat kyllä / ei / en osaa sanoa vielä ja selitys, miksi ei osaa sanoa, tulee saman päivän kuluessa, jonka jälkeen valinta on kahden ensimmäisen kauppa. Lähdemme tai emme, Pöykkölään Alakulpin autolla kalaan. Niin eloisia pikisilmiä. Siihen kait Pentissä aikoinaan rakastui. Mutkattomuuteen, silmiin ja siihen sähikäis Corollaan.
Ollaan pihalla, kirkaalla ilmalla, pakkasta 19 astetta. Kaikki tavarat tuotu kolmanteen kerrokseen. Hissi olisi pitänyt olla, tuumi itsekseen. Marjukan katseesta huomaa, ajatellut saman. Muistelee menneitä, vanhempiaan Hannua ja Liisaa, oi niitä aikoja...Palotikkaat johtavat piipun viertä katolle. Laskee mielessään 20 tikkaanväliä, tulee kolmannen kerroksen ikkunan lämpämittarin kohdalle. Noin korkealtako mie aikoinaan hyppäsin lumikasaan? Hyhm. Silmäilee etupihan suunnan. Kuuset, jotka seisovat kahden pihan välissä, ulottuvat katonharjalle asti. Muistan, kun nuo istutettiin, hypittiin aina niiden yli haarahypyillä ja talkkari huusi. Haluaa käydä vielä yksin keskustassa, lapparin ohi tepustaa. Laahaa vähän vasenta jalkaa, muuten kaikki hyvin. Pysähtyy Sampokeskuksen aukiolla. Mittailee painettua kädenjälkeä, hänellä isompi. Tietenkin. Kaikki niin kauppakeskusta. Menee Sampon kauppakeskukseen sisälle. Kaffilan pöydässä tutttuja. Nikkilä ja muualta tullut Koskenkorva. Tämän pöydän nimi on muuten pehmeiden mulkkujen pöytä, noin niinku jatkon kannalta. Ei haittaa, hyvä pöytä, saako istua?
Iltasella, nuuhkivat uuden asunnon tuoksut, kuuntelevat äänet ääneti. Asettuvat lakonoihin, niiden kahinoihin. Suukko Marjukan poimuiselle poskelle. Nytkö se tulee, ehtoopuolella takaisin; huomenna pakkanen laskee, tulee lentokeli, pyryttää, tunnen luissani, näen sen. Ei olisi tarvinnut, tärkeämpää lie aamutee Marjukan kanssa...
Tarina omistettu kaikille Rollolaisille; erityisesti Karhunkaatajantien Bosse komissiolle: Mukelle, Markulle, Hannekselle, Raipelle, Rekelle, Jyskylle, Möllille, Paklulle, Eskolle, Penalle, Hihille, Pekalle, Hykille, Pokelle, Löprelle, Hiskille, Saitsulle, Hanelle, Tuomolle, Teemulle,Ymälle, Ellulle, Ulille Hiibolle, Kiljuselle, Snoopille, Nykylle, Kimmolle, Rikelle, Jaskalle,Tiinalle Ullalle Tuulille, Sarille & Sarille, Ellulle, Junelle, Julelle, Annelle, Pirjolle,Kaisalle, Monalle ja niille, joita ei tässä mainittu. Paljon meitä siellä kasvoi...
Pentti Mäenpää, paljasjalkainen Rovaniemeläinen. Syntynyt ajallaan keskussairaalan saliin. Ei ennen, eikä jälkeen lasketun ajan, vaan juuri sopivasti. Tanakka parkasu, täydet pisteet, kympin poika. Huuhtelu ja äidin syliin, isän liikuttuneiden silmien alle. Vuosiluku 65 ja ajankohta 11.11. Lapsuudesta ei muuta erityistä mainintaa, kuin hammasraudat, jotka sai poikkeuksellisen nuorena (5.v) ja niiden hukkaaminen kolmesti, vuosien 1970 - 1975 välillä. Ei omaa kiusaamiskokemuksia edellämainituista. Vanhemmat tottelivat nimiä Hannu ja Liisa. Hannu, joka sai kuulla pituudestaan aina paljon kuittia, kukkakeppi ja hongankolistaja, sen aikaisilla herjasanoilla. Kieltämättä, huvittuneisuudella ei ollut määrää, ennenkuin siihen tottui ja toisaalta tilannekomiikka oli aina tarjolla sen verran, ettei siihen tottunut koskaan. Hannulla oli auto, Fiat 1600, punainen pikkusärrä. Oli pohtinut pitkään värivaihtoehtoa, ottaako punaisen vai sinappipurkin värisen. Valikoi punaisen, koska siinä oli jotain Ferrarin vivahteisuutta. Kun sisään ahtautuu 194 cm, ruoto ylväs ja suora uros, ajaen pää kallellaan, eipä haittaa ajamista ollenkaan asenteella, kokee jokainen asiaan liittyvä jonkinsortin komiikkaa.
Vapaa-ajalla Lappiseuran maalivahti. Omasi hyvän pelisilmän ja hevosenpotkun. Oli käynyt kerran Rovaniemen Reippaan testeissä, se oli mennyt puihin ja siitä oli alkanut mahoton vittuilu. Kostoksi sitten meni Lappi seuraan. Insinöörikoulutus, salkku aamulla oikeaan käteen ja teknistävirastoa kohden. ( Kuittailu takaisin tuli myös statuksen kautta. Insinööri ei pelaa Lappi seurassa, periaatteessa ei Reippaassakaan vaan Ropsissa olla pitäisi. Taidot eivät riittäneet sinne asti. Eikä Hannulla ollut niin suurta kunnanhimoa treenaamiseen. Kunnianhimo pukeentui työrintaman suuntaan.)
Liisa, varakkaan maatilan tyttö Kemistä.(on niitä siellä). Ota pitkä, komea mies, jolla on ylväs katse. Älä mitään persjalkasta marjojenkerääjää = isän evästysleipä maailmalle. Hannussa nämä ominaisuudet todentuivat, bonuksena vielä tummuus. Tanssisalissa pisti silmään päätä pisin, ei voinut olla näkemättä. Tutustui ja rakastui. Hannu oli hyvä viemään (tanssilattia). Liisan korva, Hannun rintaa vasten, sydämmen kohdalla. Kuuli pampatuksen, taitaa olla mies tosissaan, ajatellen. Oli tosissaan, kahden vuoden päästä syntyi Pentti Henrik Mäenpää.
Pentti näki asioita ennakkoon. Ei kuitenkaan lottonumeroita vaan tapahtumia. Lapsena ei siitä sen enempää ymmärtänyt. Piti itsestään selvyytenä. Varmaan kaikki muutkin naapurissa näkevät, kuuluu ihmisluonteeseen. Näkeminen on vähän väärä sana, sanotaan näin, että tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Tiesi ala-asteella ollessaan, että Ismolta, koulukaverilta, lähtee iltaan mennessä rivi etuhampaita pois. No, Ismo kokeili koulupäivän jälkeen osaako ajaa pyörällä ilman käsiä. Tapahtumapaikka: Lapinaukean hiekkainen jalkopallokenttä. Ajettu matka ilman käsiä 10 metriä. Muuta: Verilammikko / 3 etuhammasta / Vino tanko / 2 vkon kotiaresti / Suru ja murhe vanhemmille, koska kysymyksessä leipähampaat .
Tai tiesi, että Manne, ala-asteen ainut Romaani, joka pysyi koulunpenkillä iltapäivään asti, ottaa tänään kuokkaan. Niin kävi, liikennekoulun pitäjän poika, Ari pieksi lumivalleilla, eikä opettajat menneet väliin. Kaikki saa osansa, elämänkatsomuksella. Tai että liikuntatunnilla, jalkapallossa tekee monta maalia. Niin sitten kävi, pääpuskumaali oli vielä erityisen hieno. Isälle saattoi sanoa, kävele tänhään varovasti töihin, on liukasta. Hannu tuli linkaten kotia. Oli liukastunut rappukäytävässä, lunta jäänyt kengänpohjiin.
Pentin äidillä, Liisalla oli aina ollut hieman noidan vikaa. Kun oikeaa kättä oikein kutitti keittiöpöydän ympärillä, tiesi se sitä, että vieraita on tulossa ja ryhtyi kahvinkeittoon. Hetken päästä ovikello soi ja kahvit oli valmiiksi keitetty. Kuppeja aina oikea määrä pöydässä. Unessa jos näki kuolemaa, tarkoitti se pääsääntöisesti sitä, että lankapuhelimesta kahden päivän sisällä tulee suruviestiä. Tiesi myös aina ennakkoon, milloin kelit vaihtuu.Tunsi luissaan, vaikka nuori olikin.
Vanhetessaan Pentti osasi kuulostolla tuntemuksia ja toimia niiden mukaisesti. Ymmärrystä oli myöskin kasvanut finnien ohessa, ettei kaikilla ole tämmöistä juttua kuin hänellä. Oli pihapiirissä jonkinsortin pomo ja pikkukingi. Haistoi aina hyvät jutut ja ilkeydet, mitä kannattaa tehdä. Siihen aikaan ilkeyden tekeminen oli taidetta, johon piti panostaa. Hyvä suuvärkki myös niitti mainetta. Makein pimu, jonka oli myös haistellut etukäteen. Tänään jätkät lähdetään kulmille pyöriin, lauseen seurauksena. Uimahalliin kahvioon, kun tehtiin murto intiaanikesänä v.81. Kalikalla oli salvattu ovi ulkopuolelta kiinni ja kahvilanpitäjä luuli oven olevan jo lukossa. Tupakkaa, limppaa ja karkkia lähti varkaiden mukaan. Kassakonetta ei oltu yritetty murtaa mitenkenkään. Siitä olisi voinut joku Rovaniemen teräväpäisempi poliisi päätellä hieman tekijöiden ikäisyyttä. Laitoksella ei valitettavasti ollut paikalla sellaista henkilöä mainittuna ajankohtana.
Pentti tiesi tekijät, pikkuilkeilyjä viljelevän kaksikon. Marssi seuraavana päivänä kyseisten pikkuherrojen luo ja ilmaisi vaateensa: Puolikoria limppaa, kolme askia Marlboroa (miesten merkki) ja merkkareita 5 markalla, enempi mustia. Niin en känäytä teitä. Piti olla suljettu keikka, kumpi on rotta polemiikki, kirkassilmäisyyttä & vannottelua puolin ja toisin. Ei auttanut kuin maksaa, kohtuu vaade kuitenkin.
Isä kun kävi Tornion raveissa v .82, ( Sen jälkeen tuli tallimääräys kotoa, että perheen rahoja ei siellä enää pelata ) oli Pentti veitsellä ulosmitannut postipankin possusta kolikko ja kääröpuolet. Laitat nää kaikki sille ja sille ja pistä myös mun ensiviikon viikkorahat kanssa. Hannu katsoi nuortansa. Totinen ja vakava. Ei auttanut kuin uskoa. Se oli ainut ja samalla viimeinen kerta, kun oli saanut niin vahvan etiäisen voittajasta. Rahaa Pentti sai 400 markkaa, jotka menivät Bacardi colaan ja uusiin Titan merkkisiin muoviluistimiin, joita oli alkanut ilmestyä Rovaniemen ulkojäille.
19-vuotiaana Pentti osti ensimmäisen oman auton. Juuri tämän tietyn Corollan. Sinoperin värisen, vähän niinkuin sontakärpäsen takalistot. Leuhkaili sillä; Tää on Steve McQuinistä; Bullitt, niinku Lappilainen versio. Kesti hyvin, ei mitään, vaikka osti auton Pulkkiselta, jonka maine rehtiydestä oli kyseenalainen. Ajoi elämäsä parhaimmat kilometrit, läpi nuoruuden huolettomat vuodet. Wunderbaumit ja jarrupalat vaihdettiin, muuta autoon ei tarvinnut tehdä. Poljettiin kaasua ja testattiin takapenkkien jousitusta.
Sitten tapahtui jotakin. Kyky, kaikkine etiäisineen hävisi Pentiltä. Ei tullut enää mitään. Ajansaatto? Jahas, tähänkö minun selvinnäkijä urani sitten lopui? Jotain vuosien varrella aina sattui, mutta luonnollisella selityksellä. Olinko tullut aikuiseksi, liian vakavaksi. Kadottanut jotakin, menettänyt lapsen uskoni, mieleni, mitä? Kaikki tyssäsi puhalletun Joulukynttilän tavoin. No, elämä kuitenkin oli ollut antopuolella, vain harkiten, oli jotakin pois ottanut. Vuodet olivat olleet täytteiset, hyvän makuiset. Kaunis koti Jyväskylän suunnalla.Vaimo, lapset, lapsenlapset, nippu tulppaaneja, joiksi heitä kutsui. Viisas vaimo, maanjuurakko. Kestänyt kaikki vuodet siinä vierellä, lähinnä hänen jutut, jotka vanhemmiten alkioivat hiipumaan. Joo o, taitaa olla kuudes kerta kun tuon kuulen, vaimo Marjukka sanoi. Olivat niin sopineet, että jos hän kyläpaikassa samaa juttua kertoo jo kolmannen kerran, niin potkaisee pöydän alla jalkaan. Kerran Järvisillä tajusi neljännen potkaisun jälkeen, mistä oli kysymys. Meni pyhien jälkeen lääkäriin.
Rovaniemellä olisi Karhunkaatajantiellä asunto myytävänä, Pentti hihkaisee! Lapsuudenkodissa, rappu vain olisi eri nurkassa. Otetaanko? Mikäs tässä, eläkeläiset. Marjukka oli aina tykännyt Lapista, sen ruskasta, Kiilopäästä. Lappalaiset ovat Suomen Italiaisia. Jos niiltä kysyy jotakin; vastaavat kyllä / ei / en osaa sanoa vielä ja selitys, miksi ei osaa sanoa, tulee saman päivän kuluessa, jonka jälkeen valinta on kahden ensimmäisen kauppa. Lähdemme tai emme, Pöykkölään Alakulpin autolla kalaan. Niin eloisia pikisilmiä. Siihen kait Pentissä aikoinaan rakastui. Mutkattomuuteen, silmiin ja siihen sähikäis Corollaan.
Ollaan pihalla, kirkaalla ilmalla, pakkasta 19 astetta. Kaikki tavarat tuotu kolmanteen kerrokseen. Hissi olisi pitänyt olla, tuumi itsekseen. Marjukan katseesta huomaa, ajatellut saman. Muistelee menneitä, vanhempiaan Hannua ja Liisaa, oi niitä aikoja...Palotikkaat johtavat piipun viertä katolle. Laskee mielessään 20 tikkaanväliä, tulee kolmannen kerroksen ikkunan lämpämittarin kohdalle. Noin korkealtako mie aikoinaan hyppäsin lumikasaan? Hyhm. Silmäilee etupihan suunnan. Kuuset, jotka seisovat kahden pihan välissä, ulottuvat katonharjalle asti. Muistan, kun nuo istutettiin, hypittiin aina niiden yli haarahypyillä ja talkkari huusi. Haluaa käydä vielä yksin keskustassa, lapparin ohi tepustaa. Laahaa vähän vasenta jalkaa, muuten kaikki hyvin. Pysähtyy Sampokeskuksen aukiolla. Mittailee painettua kädenjälkeä, hänellä isompi. Tietenkin. Kaikki niin kauppakeskusta. Menee Sampon kauppakeskukseen sisälle. Kaffilan pöydässä tutttuja. Nikkilä ja muualta tullut Koskenkorva. Tämän pöydän nimi on muuten pehmeiden mulkkujen pöytä, noin niinku jatkon kannalta. Ei haittaa, hyvä pöytä, saako istua?
Iltasella, nuuhkivat uuden asunnon tuoksut, kuuntelevat äänet ääneti. Asettuvat lakonoihin, niiden kahinoihin. Suukko Marjukan poimuiselle poskelle. Nytkö se tulee, ehtoopuolella takaisin; huomenna pakkanen laskee, tulee lentokeli, pyryttää, tunnen luissani, näen sen. Ei olisi tarvinnut, tärkeämpää lie aamutee Marjukan kanssa...
Tarina omistettu kaikille Rollolaisille; erityisesti Karhunkaatajantien Bosse komissiolle: Mukelle, Markulle, Hannekselle, Raipelle, Rekelle, Jyskylle, Möllille, Paklulle, Eskolle, Penalle, Hihille, Pekalle, Hykille, Pokelle, Löprelle, Hiskille, Saitsulle, Hanelle, Tuomolle, Teemulle,Ymälle, Ellulle, Ulille Hiibolle, Kiljuselle, Snoopille, Nykylle, Kimmolle, Rikelle, Jaskalle,Tiinalle Ullalle Tuulille, Sarille & Sarille, Ellulle, Junelle, Julelle, Annelle, Pirjolle,Kaisalle, Monalle ja niille, joita ei tässä mainittu. Paljon meitä siellä kasvoi...
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Thaimaa
Tätä kirjoittaessani, olen epävarmalla pohjukaissuolella Bangkokin tilanteen kehkeytymisestä. Meillä on lento 29.1 Bangokin Suvarnabhumiin ja ja siitä 1h 50 min päästä suora jatkolento, samalta kentältä Air Asian koneella Krabiin. No, sitä tietoa ootellessa, laitan tähän omat päräyttävimmät yberit. Itse tykkään lungata & chillata, niin sitä osastoa:
Prachuap Khiri Khan: Miellyttävin / kaunein merenrantakaupunki. Bangkokista lähtö, Victory sotamuistomerkin juurelta, 285 km/ 45 bahtia per napa minivänissä / 2h.15min ajoaika / keskinopeus 140km / h / kaksi taukoa. Kaupunki lepää laiskasti pitkän lahukan rantaviivassa. Molemmissa päissä upeat korkeat vuoret ja sivustoilla karstivuoria istutettu yksittäisesti mereen lepäämään. Turismi tuli noin 4 vuotta sitten. Vieläkin farangia katsotaan pitkään ihmetellen. Majoitus rantaviivassa noin 1000 bahtia yöltä. Keskemmällä kaupunkia 250 - 400 bahtia per yö. Thaimaan halvin olut? Iso Chang 0.68 l vetoisuudella raflassa 40 batia ja kaupassa 35 batia. Jos jossain olet juonut halvemmalla, niin kerro minulle. Oluen hinta toimii myös hyvänä turisti - indeksi mittarina. Jos maksat em. tuotteesta 100 bahtia - olet kohtalaisessa turistirysässä. Jos maksat 200 bahtia - olet mahottomassa turistirysändeelissä (aukaise merta). Mukavaa oleilua, hyvien ruokapaikkojen metsästystä. Kiireetön rytmisyys, kaikki puoliunessa lungailee hymysuin.
Karkea laskuri: 1000 b = 20 e
100 b = 2e , nyt euron kurssi poikkeuksellisen hyvä.
Krabi: Jotain peri idyllistä, impakti kokoisuus. Elää omaa elämäänsä, vaikka kivenheiton päässä Ao Nang. Thaimaan halvin majoitus samalla; Chaofa kadulta saat 1 eurolla yöpaikan, joka läpäisee tarkan naisen silmämunatestin. Perussiisti huone, jossa ei ötökän ötökkää, ja ainut haju lähtee miespuolisista sukista, jos kyseinen Hän, on erehtynyt ne aamulla jalkaansa laittamaan. Parasta ruokaa, mitä olen ikuna syönyt. Toki, nämä ovat niitä makuasioita. Vogue - tavaratalon takana ke ja la iltatori ( Krabin kartasta löytyy). Keräsin annoksia ja erinlaisa dippejä isolle tarjoilualustalle. Hämmentäväksi teki se kokemus, etten tiennyt mitä söin? Oliko se lihaa, kalaa, kanaa vai mitä? Same same dipeissä. Suomen kielestä ei löytynyt sanaa, jolla olisi pystynyt kuvantamaan, miltä ruoka maistui. Yleensähän pystyy sanomaan, että suolaista, makeaa, hapanta tai, että muistuttaa maultaan Lampisen jänistä... Muttei tässä kohden, se oli jotain isolla kädellä Umamia.
Koh Jum; joka sijaitsee Krabin ja Koh Lantan välissä. Kun pitkähäntävenho, jonka katolla lukee Season Bungalow, ilmestyy autolauttasi kylkee, hyppää kyytiin. Laiskottelua, hiljaisilla rannoilla. Saaren ystävällisin henkilökunta. Jos lähetetät perinteisen palmukuvakkeen kotio, jossa kaikki niinku kohallaan, niin täältä sen voi lähettää. Kaakon puolella saarta asustaa merimustalaisten yhteisö. Mene heidän kalaravintolaan, joka sijaitsee vedenpäällä paaluilla. Tilaat pikkuhinnalla Changin tai Singhan ja 1kg kalan red snäpperiä. Olet makuhermojen ääressä, eikä vierailusi jää ainoaksi kerraksi. Kilometri kaupalla rentoa unelmarantaa, jossa ihmisistä voidaan puhua enemmän yksilöinä, kuin käyttää joukkio määrettä.
Koh Phayam; Matkustat aluksi Ranongiin, Myamarin rajan tuntumaan. Hapetat itseäsi ensin yhden yön mantereen puolella. Aamusta satamaan ja saarta kohti. Autenttinen viidakkosaari. Sähkö tuotetaan omilla generaattoreilla. Valot sammuu klo.21. Kunnon maanteitä ei ole, vaan viidakon halkoo itsetehdyt betonilaatat, joiden kunto vaihtelee. Matkaoppaissa mainittu ykkösmesta Bamboo Bungalows on höpöhöpöä. Sen vierellä, silloin vielä nimetön (v. 2010) on paras. Isot puut katkottu 1,5 metrin korkeudelta.( Siitä pitkä miinus). Sen varaan rakennettu iso lavetti, 20 neliötä. Teltta tai huvilaviritys, todella tasokas sellainen, sen päällä sitten. Iso veranta, löhöilypatjat, sisällä sitten luxus sängyt. Meri 80 metrin päässä, toimi tuulettimina, siihen väliin vielä laitettu rafla pystyyn. Viidakko suoraan takana hengittämässä niskaan. Itse en ole ollut kalaruoan ystävä. Jos keittiössä häärii edelleen Rambo niminen kokki, syö pelkästään kalaa. Käsitykseni muuttui. Oltiin viikko, viikon lopuksi omistajat veivät meidät ilmaiseksi Khao Lakiin, koska olivat samassa ajassa ja suunnasssa. Makee ranta, aallot niin runsaat, että vatsalauta boardilla pysty surffaan aallonharjalla. Kaikki happy face, miksipä ei, paratiisisaarella. Hiljaista ja vielä hiljaisempaa seasongin jälkeen. Maaliskuun lopulta alkaen olet melkeinpä yksin kilometrien pituisilla beatseillä. Hintataso niin matala, ettei oikeuta numeraalistamiseen.
Koh Pih Pih; Long Beatch, joka sijaitsee n. 5 km keskustasta kaakkoon niemen kärjessä. Ota pitkähäntävene keskustasta. ( Toki jos haluat jäädä bilettään, niin tää on toiseksi paras mesta Koh Phanganin fullmoonien jälkeen ). Laita matkatavarat ensimmäisen respan lattialle odottamaan. Asia on ok, vaikka et majoittuisi sinne. Eri matkajärjestäjät / oppaat eivät kerro kaikkia majoitusvaihtoehtoja. Pieniä, 4-10 kpl bungaloweja ei mainita. Me oltiin sellaisessa. 800 batia /nacht . Snorklaus on se ykkösjuttu. Olen päätäni uittanut kaikilla Thaimaan ns.kohteilla,Similanit sun muut, mutta tämän nostan keulaan. Snorklauskamat roikkuu ulkona reelingillä. Ihmettelin tätä, mitä näillä tehdään? Omistaja näytti sormella rantaa kohti. Kahlasin navalleni, maski päähän ja pinnan alle. Säikähdin. Kalat meinas tulla päälle. Rannasta 8 metriä ja kaikki oli siinä. Kirkas vesi, riutat vieressä. Aamutuimaan, klo. 5 - 6 pystyi näkemään riuttahaita. Paikalle järjestettiin myös sukellus & snorklausretkiä, mutta hässäkkä ei ollut isoa. Kaikki snorklaukseen liittyvä ilmasta ja äärellä.
Bonukset: Khanom, voit harrastaa luomu - uintia rakkaasi kanssa. Täysin luonnonvaraista rantaa ja toimintaa, omalla privaattialueella, 300-500 metriä. Ei ketään, mitään. Skootterilla pörhellät päätietä pitkin, joka mukailee rantaa. Kun löydät mieluisan rantakaistaleen, niin poikkeat kinttupolkua pitkin rantaan. 9 km. pituiselta Nadan biitsiltä on mistä valita.
Ban Saphan Yai: Chumphonista vajaa 100 km ylöspäin. Noin 10 km Unelma Säleikkö rantaa, harvakseltaan Bungaloweja ja niihin kytkeytyneitä ihmisryppäitä. Olet niin harvinainen näky paikallisten kyläläisten silmissä, että sinua valokuvataan. Liikenne pysähtyy, sinun ympärille kerryttään. Kun nousin junaan, paikallinen VR:n henkilökunta otti valokuvia meikäläisestä ja jätti juna asiat taaemmalle. Hintatasosta ei viitti enää puhua.
Haluatko käydä paikassa ennen Göstaa kohteet? Ruotsalaiset, ystävämme, ovat valveutuneita veikkoja. Ruotsalaiset löysivät Khao Lakin, Koh Lantan n.15 vuotta ennen Suomalaisia. Silloin kun Suomipoika keksii, että Bossi hajuveden voi vaihtaa johonkin muuhunkin merkkiin ja tavailee Khao Lakin sanoja oikein, ruotsipoika on jo muuttamassa muualle. Lähtevät siis seuraavaksi pois Koh Lantalta. Nyt kerron kohteet, jossa ei ole yhtään em. kansallisuusryhmittymää. Siellä ei ole itseasiassa turisteja oleskaan. Don Muaeg lentokentältä, paikallinen lentokenttä Bangokissa; Hat Yaihin / 966km, ( hinta piip piip euroa, ei saanu puhua enää). Eka mesta on Yain vieressä 28 km päässä, Songkhla. Matkaoppaat 2013 valistavat, että täysin Thaimaalainen merenrantakohde. Siitä jatkat sitten ylöspäin chillailtuasi tarpeeksi. Nouset merenrantaa pitkin, minivän off course. Na Thong, Bang Chak, Hua Sal, Pan Pak Phraek ja Pak Phanang. Ei kuulostanut tutulta, ajattelet, ei pidäkkään, mutta seuraavien 20 vuoden aikana alkavat pikkuhiljaa tutuiksi tulla. Lagerfelttiä ja sinepäin kiitos. Youtubessa on aina jotakin edellämainitusta. Valitse mieluisa kohde, laita sitten Suomi lippu salkoon, olimme täällä ensimmäisinä. Samanlainen surffaus tuntemattomaan on väli Khanom - Nakhon Si Thammarat. Em. paikkojen edustat ovat vielä täynnä pieniä korkkamattomia saaria. Nyt kun kaikkien huulilla on Trangin saaristot, paikat alkaa olla jo menetetyt, ehtymättömän turistivirran vuoksi. Koh Lipet ymssit. Saa niistä vielä nauttia muutaman vuoden.
Jo/han pärähti.
Prachuap Khiri Khan: Miellyttävin / kaunein merenrantakaupunki. Bangkokista lähtö, Victory sotamuistomerkin juurelta, 285 km/ 45 bahtia per napa minivänissä / 2h.15min ajoaika / keskinopeus 140km / h / kaksi taukoa. Kaupunki lepää laiskasti pitkän lahukan rantaviivassa. Molemmissa päissä upeat korkeat vuoret ja sivustoilla karstivuoria istutettu yksittäisesti mereen lepäämään. Turismi tuli noin 4 vuotta sitten. Vieläkin farangia katsotaan pitkään ihmetellen. Majoitus rantaviivassa noin 1000 bahtia yöltä. Keskemmällä kaupunkia 250 - 400 bahtia per yö. Thaimaan halvin olut? Iso Chang 0.68 l vetoisuudella raflassa 40 batia ja kaupassa 35 batia. Jos jossain olet juonut halvemmalla, niin kerro minulle. Oluen hinta toimii myös hyvänä turisti - indeksi mittarina. Jos maksat em. tuotteesta 100 bahtia - olet kohtalaisessa turistirysässä. Jos maksat 200 bahtia - olet mahottomassa turistirysändeelissä (aukaise merta). Mukavaa oleilua, hyvien ruokapaikkojen metsästystä. Kiireetön rytmisyys, kaikki puoliunessa lungailee hymysuin.
Karkea laskuri: 1000 b = 20 e
100 b = 2e , nyt euron kurssi poikkeuksellisen hyvä.
Krabi: Jotain peri idyllistä, impakti kokoisuus. Elää omaa elämäänsä, vaikka kivenheiton päässä Ao Nang. Thaimaan halvin majoitus samalla; Chaofa kadulta saat 1 eurolla yöpaikan, joka läpäisee tarkan naisen silmämunatestin. Perussiisti huone, jossa ei ötökän ötökkää, ja ainut haju lähtee miespuolisista sukista, jos kyseinen Hän, on erehtynyt ne aamulla jalkaansa laittamaan. Parasta ruokaa, mitä olen ikuna syönyt. Toki, nämä ovat niitä makuasioita. Vogue - tavaratalon takana ke ja la iltatori ( Krabin kartasta löytyy). Keräsin annoksia ja erinlaisa dippejä isolle tarjoilualustalle. Hämmentäväksi teki se kokemus, etten tiennyt mitä söin? Oliko se lihaa, kalaa, kanaa vai mitä? Same same dipeissä. Suomen kielestä ei löytynyt sanaa, jolla olisi pystynyt kuvantamaan, miltä ruoka maistui. Yleensähän pystyy sanomaan, että suolaista, makeaa, hapanta tai, että muistuttaa maultaan Lampisen jänistä... Muttei tässä kohden, se oli jotain isolla kädellä Umamia.
Koh Jum; joka sijaitsee Krabin ja Koh Lantan välissä. Kun pitkähäntävenho, jonka katolla lukee Season Bungalow, ilmestyy autolauttasi kylkee, hyppää kyytiin. Laiskottelua, hiljaisilla rannoilla. Saaren ystävällisin henkilökunta. Jos lähetetät perinteisen palmukuvakkeen kotio, jossa kaikki niinku kohallaan, niin täältä sen voi lähettää. Kaakon puolella saarta asustaa merimustalaisten yhteisö. Mene heidän kalaravintolaan, joka sijaitsee vedenpäällä paaluilla. Tilaat pikkuhinnalla Changin tai Singhan ja 1kg kalan red snäpperiä. Olet makuhermojen ääressä, eikä vierailusi jää ainoaksi kerraksi. Kilometri kaupalla rentoa unelmarantaa, jossa ihmisistä voidaan puhua enemmän yksilöinä, kuin käyttää joukkio määrettä.
Koh Phayam; Matkustat aluksi Ranongiin, Myamarin rajan tuntumaan. Hapetat itseäsi ensin yhden yön mantereen puolella. Aamusta satamaan ja saarta kohti. Autenttinen viidakkosaari. Sähkö tuotetaan omilla generaattoreilla. Valot sammuu klo.21. Kunnon maanteitä ei ole, vaan viidakon halkoo itsetehdyt betonilaatat, joiden kunto vaihtelee. Matkaoppaissa mainittu ykkösmesta Bamboo Bungalows on höpöhöpöä. Sen vierellä, silloin vielä nimetön (v. 2010) on paras. Isot puut katkottu 1,5 metrin korkeudelta.( Siitä pitkä miinus). Sen varaan rakennettu iso lavetti, 20 neliötä. Teltta tai huvilaviritys, todella tasokas sellainen, sen päällä sitten. Iso veranta, löhöilypatjat, sisällä sitten luxus sängyt. Meri 80 metrin päässä, toimi tuulettimina, siihen väliin vielä laitettu rafla pystyyn. Viidakko suoraan takana hengittämässä niskaan. Itse en ole ollut kalaruoan ystävä. Jos keittiössä häärii edelleen Rambo niminen kokki, syö pelkästään kalaa. Käsitykseni muuttui. Oltiin viikko, viikon lopuksi omistajat veivät meidät ilmaiseksi Khao Lakiin, koska olivat samassa ajassa ja suunnasssa. Makee ranta, aallot niin runsaat, että vatsalauta boardilla pysty surffaan aallonharjalla. Kaikki happy face, miksipä ei, paratiisisaarella. Hiljaista ja vielä hiljaisempaa seasongin jälkeen. Maaliskuun lopulta alkaen olet melkeinpä yksin kilometrien pituisilla beatseillä. Hintataso niin matala, ettei oikeuta numeraalistamiseen.
Koh Pih Pih; Long Beatch, joka sijaitsee n. 5 km keskustasta kaakkoon niemen kärjessä. Ota pitkähäntävene keskustasta. ( Toki jos haluat jäädä bilettään, niin tää on toiseksi paras mesta Koh Phanganin fullmoonien jälkeen ). Laita matkatavarat ensimmäisen respan lattialle odottamaan. Asia on ok, vaikka et majoittuisi sinne. Eri matkajärjestäjät / oppaat eivät kerro kaikkia majoitusvaihtoehtoja. Pieniä, 4-10 kpl bungaloweja ei mainita. Me oltiin sellaisessa. 800 batia /nacht . Snorklaus on se ykkösjuttu. Olen päätäni uittanut kaikilla Thaimaan ns.kohteilla,Similanit sun muut, mutta tämän nostan keulaan. Snorklauskamat roikkuu ulkona reelingillä. Ihmettelin tätä, mitä näillä tehdään? Omistaja näytti sormella rantaa kohti. Kahlasin navalleni, maski päähän ja pinnan alle. Säikähdin. Kalat meinas tulla päälle. Rannasta 8 metriä ja kaikki oli siinä. Kirkas vesi, riutat vieressä. Aamutuimaan, klo. 5 - 6 pystyi näkemään riuttahaita. Paikalle järjestettiin myös sukellus & snorklausretkiä, mutta hässäkkä ei ollut isoa. Kaikki snorklaukseen liittyvä ilmasta ja äärellä.
Bonukset: Khanom, voit harrastaa luomu - uintia rakkaasi kanssa. Täysin luonnonvaraista rantaa ja toimintaa, omalla privaattialueella, 300-500 metriä. Ei ketään, mitään. Skootterilla pörhellät päätietä pitkin, joka mukailee rantaa. Kun löydät mieluisan rantakaistaleen, niin poikkeat kinttupolkua pitkin rantaan. 9 km. pituiselta Nadan biitsiltä on mistä valita.
Ban Saphan Yai: Chumphonista vajaa 100 km ylöspäin. Noin 10 km Unelma Säleikkö rantaa, harvakseltaan Bungaloweja ja niihin kytkeytyneitä ihmisryppäitä. Olet niin harvinainen näky paikallisten kyläläisten silmissä, että sinua valokuvataan. Liikenne pysähtyy, sinun ympärille kerryttään. Kun nousin junaan, paikallinen VR:n henkilökunta otti valokuvia meikäläisestä ja jätti juna asiat taaemmalle. Hintatasosta ei viitti enää puhua.
Haluatko käydä paikassa ennen Göstaa kohteet? Ruotsalaiset, ystävämme, ovat valveutuneita veikkoja. Ruotsalaiset löysivät Khao Lakin, Koh Lantan n.15 vuotta ennen Suomalaisia. Silloin kun Suomipoika keksii, että Bossi hajuveden voi vaihtaa johonkin muuhunkin merkkiin ja tavailee Khao Lakin sanoja oikein, ruotsipoika on jo muuttamassa muualle. Lähtevät siis seuraavaksi pois Koh Lantalta. Nyt kerron kohteet, jossa ei ole yhtään em. kansallisuusryhmittymää. Siellä ei ole itseasiassa turisteja oleskaan. Don Muaeg lentokentältä, paikallinen lentokenttä Bangokissa; Hat Yaihin / 966km, ( hinta piip piip euroa, ei saanu puhua enää). Eka mesta on Yain vieressä 28 km päässä, Songkhla. Matkaoppaat 2013 valistavat, että täysin Thaimaalainen merenrantakohde. Siitä jatkat sitten ylöspäin chillailtuasi tarpeeksi. Nouset merenrantaa pitkin, minivän off course. Na Thong, Bang Chak, Hua Sal, Pan Pak Phraek ja Pak Phanang. Ei kuulostanut tutulta, ajattelet, ei pidäkkään, mutta seuraavien 20 vuoden aikana alkavat pikkuhiljaa tutuiksi tulla. Lagerfelttiä ja sinepäin kiitos. Youtubessa on aina jotakin edellämainitusta. Valitse mieluisa kohde, laita sitten Suomi lippu salkoon, olimme täällä ensimmäisinä. Samanlainen surffaus tuntemattomaan on väli Khanom - Nakhon Si Thammarat. Em. paikkojen edustat ovat vielä täynnä pieniä korkkamattomia saaria. Nyt kun kaikkien huulilla on Trangin saaristot, paikat alkaa olla jo menetetyt, ehtymättömän turistivirran vuoksi. Koh Lipet ymssit. Saa niistä vielä nauttia muutaman vuoden.
Jo/han pärähti.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Inkeröisen Marjatta
Marjatta oli nähnyt suht paljon ikäänsä nähden. 42 oli mittarissa, huoliteltu painos. Peili ja pikkulapset, totuudentorvet, naureskeli, kohentaen kulmat (kasvoista ja vartalosta), laittaen punan. Ja elukat, erityisesti Suomen hevoset, niin aitoja. Oli tullut nähtyä pari konkurssia, jotka ajottuivat 2000 luvun vaihteeseen. Äitiyden mittaripyykki.. Hautaan oli saateltu jo omat vanhemmat, jotka ennenaikaisesti lähtivät Keuruun suunnalta. Lehtijuttu aikoinaan. Väsyny bussikuski varmaan päässyt jo kaltereiden paremmalle puolelle. Tämän asian Marjatta oli työntänyt osastolle; en palaa tähän koskaan - laatikkoon.
Oli alkamassa kampanja, Sipoon suunnalla. Mitenkähän niille pitäisi puhua? Edellisviikon oli reissannut Pohjois- Suomessa; ronski ja reipas lähestymistapa oli ollut suksee. Kittilässä oli myyntipiikki, kaikki tavara lähti käsistä. Kun on tarpeeksi valoisa, niin kaamoksen aikaan niille voi myydä mitä vain, Marjatta pähkäili. Mutta miten nämä Sipoolaiset? Marjatta yleensä perehtyi kulloiseenkin paikkakuntaan ja poimi sieltä aina joitain knoppeja, yllättäen paikkakuntalaisetkin. Nyt reissuja oli taitettu liikaa aamuyöntunteina ja perehtyminen oli jäänyt. Aavalla merellä, ei heikossa aalloissa, toisteli itselleen.
Ryhti suora, siniset silmät, kropassa ei juurikaan ylimääräistä. Tarvitaanko sitä mitään muuta, kun mennään puhumaan Suomen kansalle? Itsevarmuutta ja tietenkin rehellisyyttä, sitä ne minulta ostaa. Samaistuminen minuun, kokemuksellista tunneviestintää ja sitten asiapaketti. Tällä konseptilla mennään Sipoossa. Katsotaan koukut, lämpenevätkö? Tarvittaessa jokeripakka esiin. ( edellisen kerran joutui käyttämään jokeripakkaa Ahvenanmaalla v.-09.)
Sipoolainen voimistelusali, kansakoulu. Salin vetoisuus n.400 henkeä, nyt puoltäynnä. Vanhat voimistelurenkaat roikkuivat vielä katosta ylösvedettyinä. Piuvausköydet kahta puolta salia, niputettuina keskellä . 80- luvulla salissa vuodatettiin käsipallohenkeä, nyt aikuisvoimistelijoiden puhdeporukkaa. Takaseinällä paksut, siniset laskostuvat verhot, niiden takana seinäpeili. Käynti sivuovesta, varauloskäytävä; vastakkainen sivuovi. Kuurot ja puolisokeat istuivat eturivissä. En ole varma tästä - tyypit takarivissä. Keskellä istuu porukka, joka tarttuu parhaiten haaviin, tulleet viimeisemmäksi. Onneksi laitoin ilmaisen keksi ja pullanurkkauksen, silmäilyn tuottama ajatus. Äitykät ja lapsoset pääsevät herkuttelemaan. Mehussa liikaa sokeria, tarttuvaa, siten eivät pääse lähtemään minnekkään. Paperia niukalti, vessojen puolella.
Suomalainen, tunnetko itsesi? Oletko varma itsestäsi? Tiedätkö kuka olet, mitä haluat ja minne olet menossa? ( tätä lausetta Marjatta arvosti, iskevä. Vähän niinkuin tulin,näin ja voitin, mutta käänteisessä mielessä.) Saa ne hämilleen. Silloin kun iskuri iskee päässä tyhjää, on tarjolla 7 sekunnin momenttumi. Sen jälkeen pää alkaa tuottamaan omaa ruutia & kipinää uudelleen ja hetki on ohitse. Kuula ja kohde on jälleen valittu, suunnattu eikä väliin pääse. Marjatta muisti lukion psykologian tunneilta kaksi viisautta. Ensimmäiset 15 sekunttia ovat tärkeimmät ihmisten kohtamisessa. Toinen vielä tärkeämpi opetus, tulee sen jälkeen; Se minkä mielipiteen ihminen ehtii sinusta muodostaa, ei muutu koskaan. Tätä ei opetettu lukiossa, vaan Kuopiossa, mikä meni pieleen paluumatkan seurauksena. Maslowin tarvehierarkkia oli se toinen opetus. Ihmisellä on aina tarve johonkin.
Wellness, body & mind konseptilla tietoisuutesi omasta itseydestäsi lisääntyy. Mitä tietoisemmaksi itsestäsi tulet, sitä enemmän alat kiinnitämään huomiotasi...( ole vahvasti läsnä, juurtuva puu, aavikkomuurahainen ei eksy koskaan, kärpänen saa lämpöhalvauksen)... Marjatan omat mantrat, joilla hän saa itseään vauhtiin, kiihdyttää. Pääsee flouw´`hun. (viimeaikoina yhä helpommin ) Aika ja paikka katoaa, lähtee jonnekkin ylöspäin, kelluvaan cosmoksen esitilaan.
...osoitat itsellesi, mitenkä arvokkaana pidät itseyttäsi.....taputukset, laskeutuminen liikuntasalin pinnalle.
Kaikki meni, jäljellä salissa ovat vielä jääkaappimagneetit. Ihmiset, jotka haluavat palasen hänen gloriastaan, haukata pienen osasen, tulla osaksi häntä. Ovat kaikkein tärkeimmät. Nämä ihmiset todistavat elävän ihmeen, kuinka heidän elämänsä muuttui Wellnessin jälkeen. Rumputorvet. Tyhjiöpakkaukset, hän kaatoi uuden sisällön, nyt voi koskettaa. Henkilökohtainen kontaktoituminen, sana sanasta, paluu paikkakunnalle 2kk päästä. Mainostaa ei tartte, hoitui juuri.
Pääsee Inkeröisten rautaportista sisälle, yön aikana tuprutellut lunta. Ajaa kaivinkoneiden välistä, joiden siirtloleuat lepäävät lumessa. Perällä, pitkä tumma rekka nukkuu talviuntansa. Kaksi on näemmä ajossa. Toivottavasti ajoissa, naurahtaen omallensa. Lastenhuoneessa valo kajastaa Bambi- verhojen lävitse. Tulee hiljaa sisään kuin varas, jota ei pidätetä. Sulkee makuuhuoneen oven. Pullantuoksu, ovat leiponeet illalla. Siellä, keittiön käärinliinoissa 2 pullaa odottaa häntä. Menee lastenhuoneeseen. Valo jäänyt pöytälampusta päälle. Onneksi nää ledit ei ylikuumene. Pöydällä piirros, jossa isä, äiti ja Linda keskellä. Lentokone taivaalla, taustalla pari mökkiä vielä. Siellä on Miitran ja Lissun talot, varmaankin. Käsi hipaisee vaistomaisesti alavatsaa, menetettyä. Äidillä pitkä keltainen tukka, paksulti punaistakin punaisempaa huulipunaa. Kaulassa vihreät puuhelmet. Miten se tyttö nuokin muisti, en ole pitänyt vuosiin. Sepolla päällä haalarit ja ilmeisesti jakoavain. Senverran on tyttö jo rasvamontussa ollut, jotta jakarin tuntee. Oikeassa alalaidassa; Äidille, d- kirjain väärinpäin. Kohentaa täkin kulman, nuuhkaisee pellavapäätä, suukottaa poskelle.
Käy vielä hiukan ylikierroksilla ajamisesta. Syö pullaa, lukee iltalehdestä, miten julkkiskokin pastaresepti sai aikaan tyhjät hyllyt kaupoissa. Tuohon se hänenkin menestys perustuu... Aukaisee varovasti makkarin oven, hyppää paituliin ja katsoo aamuyön hämärässä Seppoa, miestänsä.
Lempeä pikku jylinä, ei liikaa, juuri sopiva, jos sopivaa voi ollakkaan. Pylly pitkällä, vallannut elintilaa hänen puolelta. Täkki puoliksi makkaralla jalkojen välissä. Tulee Sepon taakse, ihan liki. Nuuhkaisee, oikea tuoksu. Kutittaa vielä viiksistä, Seppo alkaa nykimään ylähuultansa kuin pikkuinen hamsteri. No mitä sie nyt, näinkö pitkään meni? Ottaa Marjatan kädestä kiinni, vie rinnan päälle. Tämä on sitä minun Wellnessiä, sulkee silmänsä ja nukahtaa sunnuntaiaamua kohti.
Oli alkamassa kampanja, Sipoon suunnalla. Mitenkähän niille pitäisi puhua? Edellisviikon oli reissannut Pohjois- Suomessa; ronski ja reipas lähestymistapa oli ollut suksee. Kittilässä oli myyntipiikki, kaikki tavara lähti käsistä. Kun on tarpeeksi valoisa, niin kaamoksen aikaan niille voi myydä mitä vain, Marjatta pähkäili. Mutta miten nämä Sipoolaiset? Marjatta yleensä perehtyi kulloiseenkin paikkakuntaan ja poimi sieltä aina joitain knoppeja, yllättäen paikkakuntalaisetkin. Nyt reissuja oli taitettu liikaa aamuyöntunteina ja perehtyminen oli jäänyt. Aavalla merellä, ei heikossa aalloissa, toisteli itselleen.
Ryhti suora, siniset silmät, kropassa ei juurikaan ylimääräistä. Tarvitaanko sitä mitään muuta, kun mennään puhumaan Suomen kansalle? Itsevarmuutta ja tietenkin rehellisyyttä, sitä ne minulta ostaa. Samaistuminen minuun, kokemuksellista tunneviestintää ja sitten asiapaketti. Tällä konseptilla mennään Sipoossa. Katsotaan koukut, lämpenevätkö? Tarvittaessa jokeripakka esiin. ( edellisen kerran joutui käyttämään jokeripakkaa Ahvenanmaalla v.-09.)
Sipoolainen voimistelusali, kansakoulu. Salin vetoisuus n.400 henkeä, nyt puoltäynnä. Vanhat voimistelurenkaat roikkuivat vielä katosta ylösvedettyinä. Piuvausköydet kahta puolta salia, niputettuina keskellä . 80- luvulla salissa vuodatettiin käsipallohenkeä, nyt aikuisvoimistelijoiden puhdeporukkaa. Takaseinällä paksut, siniset laskostuvat verhot, niiden takana seinäpeili. Käynti sivuovesta, varauloskäytävä; vastakkainen sivuovi. Kuurot ja puolisokeat istuivat eturivissä. En ole varma tästä - tyypit takarivissä. Keskellä istuu porukka, joka tarttuu parhaiten haaviin, tulleet viimeisemmäksi. Onneksi laitoin ilmaisen keksi ja pullanurkkauksen, silmäilyn tuottama ajatus. Äitykät ja lapsoset pääsevät herkuttelemaan. Mehussa liikaa sokeria, tarttuvaa, siten eivät pääse lähtemään minnekkään. Paperia niukalti, vessojen puolella.
Suomalainen, tunnetko itsesi? Oletko varma itsestäsi? Tiedätkö kuka olet, mitä haluat ja minne olet menossa? ( tätä lausetta Marjatta arvosti, iskevä. Vähän niinkuin tulin,näin ja voitin, mutta käänteisessä mielessä.) Saa ne hämilleen. Silloin kun iskuri iskee päässä tyhjää, on tarjolla 7 sekunnin momenttumi. Sen jälkeen pää alkaa tuottamaan omaa ruutia & kipinää uudelleen ja hetki on ohitse. Kuula ja kohde on jälleen valittu, suunnattu eikä väliin pääse. Marjatta muisti lukion psykologian tunneilta kaksi viisautta. Ensimmäiset 15 sekunttia ovat tärkeimmät ihmisten kohtamisessa. Toinen vielä tärkeämpi opetus, tulee sen jälkeen; Se minkä mielipiteen ihminen ehtii sinusta muodostaa, ei muutu koskaan. Tätä ei opetettu lukiossa, vaan Kuopiossa, mikä meni pieleen paluumatkan seurauksena. Maslowin tarvehierarkkia oli se toinen opetus. Ihmisellä on aina tarve johonkin.
Wellness, body & mind konseptilla tietoisuutesi omasta itseydestäsi lisääntyy. Mitä tietoisemmaksi itsestäsi tulet, sitä enemmän alat kiinnitämään huomiotasi...( ole vahvasti läsnä, juurtuva puu, aavikkomuurahainen ei eksy koskaan, kärpänen saa lämpöhalvauksen)... Marjatan omat mantrat, joilla hän saa itseään vauhtiin, kiihdyttää. Pääsee flouw´`hun. (viimeaikoina yhä helpommin ) Aika ja paikka katoaa, lähtee jonnekkin ylöspäin, kelluvaan cosmoksen esitilaan.
...osoitat itsellesi, mitenkä arvokkaana pidät itseyttäsi.....taputukset, laskeutuminen liikuntasalin pinnalle.
Kaikki meni, jäljellä salissa ovat vielä jääkaappimagneetit. Ihmiset, jotka haluavat palasen hänen gloriastaan, haukata pienen osasen, tulla osaksi häntä. Ovat kaikkein tärkeimmät. Nämä ihmiset todistavat elävän ihmeen, kuinka heidän elämänsä muuttui Wellnessin jälkeen. Rumputorvet. Tyhjiöpakkaukset, hän kaatoi uuden sisällön, nyt voi koskettaa. Henkilökohtainen kontaktoituminen, sana sanasta, paluu paikkakunnalle 2kk päästä. Mainostaa ei tartte, hoitui juuri.
Pääsee Inkeröisten rautaportista sisälle, yön aikana tuprutellut lunta. Ajaa kaivinkoneiden välistä, joiden siirtloleuat lepäävät lumessa. Perällä, pitkä tumma rekka nukkuu talviuntansa. Kaksi on näemmä ajossa. Toivottavasti ajoissa, naurahtaen omallensa. Lastenhuoneessa valo kajastaa Bambi- verhojen lävitse. Tulee hiljaa sisään kuin varas, jota ei pidätetä. Sulkee makuuhuoneen oven. Pullantuoksu, ovat leiponeet illalla. Siellä, keittiön käärinliinoissa 2 pullaa odottaa häntä. Menee lastenhuoneeseen. Valo jäänyt pöytälampusta päälle. Onneksi nää ledit ei ylikuumene. Pöydällä piirros, jossa isä, äiti ja Linda keskellä. Lentokone taivaalla, taustalla pari mökkiä vielä. Siellä on Miitran ja Lissun talot, varmaankin. Käsi hipaisee vaistomaisesti alavatsaa, menetettyä. Äidillä pitkä keltainen tukka, paksulti punaistakin punaisempaa huulipunaa. Kaulassa vihreät puuhelmet. Miten se tyttö nuokin muisti, en ole pitänyt vuosiin. Sepolla päällä haalarit ja ilmeisesti jakoavain. Senverran on tyttö jo rasvamontussa ollut, jotta jakarin tuntee. Oikeassa alalaidassa; Äidille, d- kirjain väärinpäin. Kohentaa täkin kulman, nuuhkaisee pellavapäätä, suukottaa poskelle.
Käy vielä hiukan ylikierroksilla ajamisesta. Syö pullaa, lukee iltalehdestä, miten julkkiskokin pastaresepti sai aikaan tyhjät hyllyt kaupoissa. Tuohon se hänenkin menestys perustuu... Aukaisee varovasti makkarin oven, hyppää paituliin ja katsoo aamuyön hämärässä Seppoa, miestänsä.
Lempeä pikku jylinä, ei liikaa, juuri sopiva, jos sopivaa voi ollakkaan. Pylly pitkällä, vallannut elintilaa hänen puolelta. Täkki puoliksi makkaralla jalkojen välissä. Tulee Sepon taakse, ihan liki. Nuuhkaisee, oikea tuoksu. Kutittaa vielä viiksistä, Seppo alkaa nykimään ylähuultansa kuin pikkuinen hamsteri. No mitä sie nyt, näinkö pitkään meni? Ottaa Marjatan kädestä kiinni, vie rinnan päälle. Tämä on sitä minun Wellnessiä, sulkee silmänsä ja nukahtaa sunnuntaiaamua kohti.
perjantai 17. tammikuuta 2014
Lilleri Lalleri vs. Lauri
Vanhat ja valveutuneet muistavat / tietävät; Lilleri Lallerin, jonka Kirsi Kunnas suomensi 1954 Hanhiemon iloiseen lippaaseen. On aika päivittää tämä munakennos 2014- luvulle ja tehdä siitä aikuistensatu. Vaihtaa Lillerin tilalle Lauri:
Lauri tipahti puusta, kops ja ryskis! Tippui alas, niinkuin keväinen lumi räystään nokalta, äänettä, lupaa kysymättä. Oli ollut niin pitkään, että jalkoihin tuli kohmeloiset. Päätti puuhun kavuta, avartumaan. Töissä, konsultti oli puhunut uusista näkökulmista, pitäisi osata tarkastella maailmaa jotenkin eri tavalla. Pihalla, parkkipaikan vieressä kasvoi hieno mänty. Alin oksa, 1,5 metrin korkeudella riiputti käsiään. Sinne kapusi helposti. Katseli, tuumaili, jäätyi sitten lopuksi. Nyt varmaan saa nuhan. Totta se oli, puusta katsottuna kaikki näytti niin erinlaiselta. Lintuperspektiivi. Ei niin hullu ollut, että kuvitteli lentävänsä. Ajatus kuitenkin vaelteli, haki paikkaansa.
Tippuessaan, koko elämä vilahtaa ohi murto-osan sekunneissa. Taisipa nähdä samalla hieman tulevaisuuttakin. Maassa, tarkisti luut, silmämääräisesti mittaili tiputtua matkaa. Katsoo ympärilleen, näkikö kukaan? Suoristi lakin, pyyhki päältä, poimi maasta toisen hansikkaan. Kaivoi takintaskusta mynthon mintin, sinisen karkin. Hengitteli voimakkaasti, keuhkot toimivat, huokaisi helpottuneena. Muistaa siinä, miten 2.luokalla oli solisluu napsahtanut poikki, kukkulan herrassa. Teppoko se tönäsi koulun pihamaalla? Missähän se nykyään on? Kaikenlaista.
Kääntyy. On tullut nähtyä yhdeksi kerraksi. Astelee b-rapun kelmeään valoon. Keittää teen, sitruunasellaisen. Laittaa pari kamomillatippaa, äidin reseptin mukaisesti. Kääriytyy shaaliin, mittaa vielä kuumeen, varmuuden vuoksi.
Pohtii, liekkö se tulevaisuuden näky olisi totta ? Ihan että, a-rapun Auli? Pannut merkille tapauksen, rehevä ja verevä. Askeltaa kauniisti. Mistä ottaa kiinni ja hymykuopat, joita piti suuresti arvossa. Huomenna orvokkeja vien, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ollaan jo tuttuja. Eihän sitä koskaan tiedä. Nukahtaa, näkee unta lumipyrystä, lapsuuden tapahtumista. Kello haukkaa tunnit, herättää miehen.
Töissä työkaverit panevat merkille muutoksen, linkuttaakin. Ruokatauollakin nauroi työkavereiden jutuille, otti kantaa. Katseessa jotain Afrikkaa, merkillepantavaa. Mainitsevat tästä Laurille ääneen. Uusia näkökulmia, uusia näkökulmia, muuttunut mies vastaa.
Lauri tipahti puusta, kops ja ryskis! Tippui alas, niinkuin keväinen lumi räystään nokalta, äänettä, lupaa kysymättä. Oli ollut niin pitkään, että jalkoihin tuli kohmeloiset. Päätti puuhun kavuta, avartumaan. Töissä, konsultti oli puhunut uusista näkökulmista, pitäisi osata tarkastella maailmaa jotenkin eri tavalla. Pihalla, parkkipaikan vieressä kasvoi hieno mänty. Alin oksa, 1,5 metrin korkeudella riiputti käsiään. Sinne kapusi helposti. Katseli, tuumaili, jäätyi sitten lopuksi. Nyt varmaan saa nuhan. Totta se oli, puusta katsottuna kaikki näytti niin erinlaiselta. Lintuperspektiivi. Ei niin hullu ollut, että kuvitteli lentävänsä. Ajatus kuitenkin vaelteli, haki paikkaansa.
Tippuessaan, koko elämä vilahtaa ohi murto-osan sekunneissa. Taisipa nähdä samalla hieman tulevaisuuttakin. Maassa, tarkisti luut, silmämääräisesti mittaili tiputtua matkaa. Katsoo ympärilleen, näkikö kukaan? Suoristi lakin, pyyhki päältä, poimi maasta toisen hansikkaan. Kaivoi takintaskusta mynthon mintin, sinisen karkin. Hengitteli voimakkaasti, keuhkot toimivat, huokaisi helpottuneena. Muistaa siinä, miten 2.luokalla oli solisluu napsahtanut poikki, kukkulan herrassa. Teppoko se tönäsi koulun pihamaalla? Missähän se nykyään on? Kaikenlaista.
Kääntyy. On tullut nähtyä yhdeksi kerraksi. Astelee b-rapun kelmeään valoon. Keittää teen, sitruunasellaisen. Laittaa pari kamomillatippaa, äidin reseptin mukaisesti. Kääriytyy shaaliin, mittaa vielä kuumeen, varmuuden vuoksi.
Pohtii, liekkö se tulevaisuuden näky olisi totta ? Ihan että, a-rapun Auli? Pannut merkille tapauksen, rehevä ja verevä. Askeltaa kauniisti. Mistä ottaa kiinni ja hymykuopat, joita piti suuresti arvossa. Huomenna orvokkeja vien, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ollaan jo tuttuja. Eihän sitä koskaan tiedä. Nukahtaa, näkee unta lumipyrystä, lapsuuden tapahtumista. Kello haukkaa tunnit, herättää miehen.
Töissä työkaverit panevat merkille muutoksen, linkuttaakin. Ruokatauollakin nauroi työkavereiden jutuille, otti kantaa. Katseessa jotain Afrikkaa, merkillepantavaa. Mainitsevat tästä Laurille ääneen. Uusia näkökulmia, uusia näkökulmia, muuttunut mies vastaa.
torstai 16. tammikuuta 2014
Elämän lyhyttä oppimäärää:
1. Laske kaikki mustat varikset, päästä kyyhky irti, eletään hetkessä
2. Silmänruoka tekee kylläiseksi, silmänruoka tekeytyy kylläiseksi
3.Väärinymmärretyt ymmärtävät toisiansa, oikeaoppineet eivät
4. Sherifillä tähti, minun rinnassani ylpeyden virkamerkki
5. Laita kolme pahaa häkkiin, saat yhden hyvän
6. Tiikeri häkissä, häkin raidoissa
7. Kaksi kultakalaa on enemmän kuin kolme
8. Onnellinen; työt odottaa, uni ei
9. Katso sävyjä, älä värejä
10. Sota tyhjenee mustaan
11. Avaa rakkauden ovi, vuodet parhaimmat
12. Pelko pitää otteesta
13. Sotaa käydessä; oltava koneisto/selkeä paha/juoni. Juonen puuttuessa, kuolevat kaikki
14. Kaipaus on toiveiden mutka
15. Rakkaus, kaiken osa
Bonus: Naiset tahtovat
parisuhdevuorovesi
2. Silmänruoka tekee kylläiseksi, silmänruoka tekeytyy kylläiseksi
3.Väärinymmärretyt ymmärtävät toisiansa, oikeaoppineet eivät
4. Sherifillä tähti, minun rinnassani ylpeyden virkamerkki
5. Laita kolme pahaa häkkiin, saat yhden hyvän
6. Tiikeri häkissä, häkin raidoissa
7. Kaksi kultakalaa on enemmän kuin kolme
8. Onnellinen; työt odottaa, uni ei
9. Katso sävyjä, älä värejä
10. Sota tyhjenee mustaan
11. Avaa rakkauden ovi, vuodet parhaimmat
12. Pelko pitää otteesta
13. Sotaa käydessä; oltava koneisto/selkeä paha/juoni. Juonen puuttuessa, kuolevat kaikki
14. Kaipaus on toiveiden mutka
15. Rakkaus, kaiken osa
Bonus: Naiset tahtovat
parisuhdevuorovesi
miehet tulevat
tiistai 14. tammikuuta 2014
pienin mies
Pienen saaren pienin mies oli ahkera
käänsi kivet kannot, vahvoilla luilla
känsät ja rustottumat kielivät ahkeruudesta
joka sopen kävi lävitte
tunsi saarensa niin hyvin
meri pauhasi ympärillä, aaltopäillä juosten rantaan
tuuli taivutti latvukset, pyyhki pitkin pyörteisiä kallioita
metsä hiippaili syvemmällä
etsi jotakin, välistä katsoi ylös, kuin anoen jotakin
oi niin tuttua, tänne oli tultu, täällä oli asuttu ja eletty
maa oli vihanta, kovan työn hedelmää
Väsyi ja taipui, murtunut ei koskaan
katsoi tarkemmin isojen kivien väliin
hiki kirvoitti prisman, pienen pieniä timantteja, kiiltopäitä joka puolla
huomasi lainehtivan viljameren, sen kullankeltaisuuden
pilvet raouttuivat, tarjosivat paisteen hetken
tuulikin tuntui hyväilevältä, märkää selkää vasten
kosketti ensikerrassa, vanhan talonsa syyt
kosketti neulasia, juoksi rantaa pitkin
rantakivet kutittivat jalkain alla
huohahtaen heittäytyi rantakalliolle, joka sileä ja lämmin
Ymmärsi, ettei elämä ole kääntämistä
se on tuntemista, sarja koskettamisia, valolaukauksia
tähtikirkkaaseen yöhön.
Omistettu hyvälle ystävälleni Jussille 14.1.2014
käänsi kivet kannot, vahvoilla luilla
känsät ja rustottumat kielivät ahkeruudesta
joka sopen kävi lävitte
tunsi saarensa niin hyvin
meri pauhasi ympärillä, aaltopäillä juosten rantaan
tuuli taivutti latvukset, pyyhki pitkin pyörteisiä kallioita
metsä hiippaili syvemmällä
etsi jotakin, välistä katsoi ylös, kuin anoen jotakin
oi niin tuttua, tänne oli tultu, täällä oli asuttu ja eletty
maa oli vihanta, kovan työn hedelmää
Väsyi ja taipui, murtunut ei koskaan
katsoi tarkemmin isojen kivien väliin
hiki kirvoitti prisman, pienen pieniä timantteja, kiiltopäitä joka puolla
huomasi lainehtivan viljameren, sen kullankeltaisuuden
pilvet raouttuivat, tarjosivat paisteen hetken
tuulikin tuntui hyväilevältä, märkää selkää vasten
kosketti ensikerrassa, vanhan talonsa syyt
kosketti neulasia, juoksi rantaa pitkin
rantakivet kutittivat jalkain alla
huohahtaen heittäytyi rantakalliolle, joka sileä ja lämmin
Ymmärsi, ettei elämä ole kääntämistä
se on tuntemista, sarja koskettamisia, valolaukauksia
tähtikirkkaaseen yöhön.
Omistettu hyvälle ystävälleni Jussille 14.1.2014
maanantai 13. tammikuuta 2014
kateudesta ja luonteestamme
Emme ole kateellista kansaa, emme. Meidän kateus, siis mikä meidän? Isä meidänkö? Onko kateutta ja jos on, niin mihin se on häivitetty ja miten? Monilla mittareilla suomalaisuutta on uutteerasti tutkittu. Onko kateutta, miten pärjäisimme maailmanlaajuisesti, neva heard. Jos ihmisiltä kysytään, oletko kateellinen ja miten se näkyy käytännössä? Vastaus on pääsääntöisesti niin, että en ole, mutta tuo naapuri on helevetin kateellinen tahi jos kyseinen ihminen on johonkin harrasteseuraan kelpuutettu, niin sieltä löytyy pikkusieluinen tai pikkusieluisten joukkio. Kysyttävälle eniten hämmästystä tuottaa oma laajakatseisuus.
Jos kansakunnan jaloja tunteita raaputtaa, niin mitä jää kuponkiin? Tunnemme puhdasta aitoa vihaa, joko puukolla tai ilman. Vitutus edustaa lievempää sivuhaaraketta. Edellämainittuun voi Suomessa kuolla, sydänlihaksessa havaitaan muutokset hyvinkin pian. Melankolia tulee number twoona. Laulunluritukset ja itsensä vähättely, eipä tässä mitään, matalalla profiililla mennään, ettei tyhjät tynnyrit kolise. Kehuminen on vääränlaista ylypeyttä, jalustalle ei nosteta kuin erilaisia taakkoja. Räkänokkakin niistää tyhjännaurajalta nenän. Pessimistisyys; toivoakkin saa, mutta pahimman kautta.
Epäily & epäluuloisuus. Ettei minua vain nyt huijata? Ainutkertaisuus, taasen, tässä huijauksen H-hetkessä. Onko kaikki näin, kuin annettu ymmärtää. Täytyy ymmärtää myös sitä, josta ei puhuta. Pikkuinen epäily luo turvallisuudentunnetta. Kannattee olla aina hieman varovainen, myöhemmällä iällä vanhainkodissa vainoharhainen, joka ei ole enää valinnanvapautta. Kirkassilmäisenä ja otsaisena olet hölmö. Samaten innostuneena ja liian riehakkaana. Älähän nyt, istuttaas vähän ja tuumataan. Punainen ei välttämättä ole punaista. Rehellisyys; lompakko palautetaan edelleenkin poliisiasemalle. Tunnollisuus; Euroopan nopeimmin EU-direktiivin säännökset jalkautuvat käytäntöön. Reagoidutaan liikenteessä ja sillalla, jos joku pässi ajaa pyörällä väärään suuntaan. Tunnollisuuden aisapari kiltteys; emme lähde traktorimarssille Helsinkiä kohti, heinäpaalia polttamaan. Näin kait se pitää tehdä, huokaus kaksoisviestillä. Iltasella hiihdetään tai juostaan raskas taakka selästä pois.(Voidaan riksauttaa myös alkon korkki auki, jos kysymyksessä on orastavan vkonlopun alku.)
Ilo pukeutuu toisinaan humalaan tahi veneen alle. Sama koskee onnellisuutta. Onnellisuus on hiljaista. Onnellisia osaamme olla, helposti. Onnellisuus tulee perusasioista, ollaan vähään tyytyväisiä. Onnellisuus on oma sisäpiha, joka sijaitsee onnellisuusmuurien sisäpuolella. Siellä käyskentelee omat rakkaamme. Kuistilla saa istua 1-2 hiekkalaatikkoystävää tai poikkeusellisesti yksi muu ystävä, joka on syntynyt 1000:en yhteisten hiihtokilometrien seurauksena tai työpaikalta poikineiden yhteisten asiayhteyksien ja illanviettojen kautta. On uskaltauduttu avautua, eikä siipeen ole saatu. Tasaisuus ja tasapäistäminen; urheilusankarit saavat loistaa ja munia, sillä edellytyksellä, etteivät ole kermapyllyjä / Elvistelijöitä. Tiedämme, että Elvistelijöille käy loppujen lopuksi huonosti. Kun vielä muistaa senkin, että Elviskin lihavana kuoli, niihin niitten huoneisiin, huumeisiin. Nöyryys ja rikkaus eivät mahdu samaan veneeseen.
Sosiaalisuus on normitettua. Tiedämme koodit, joissa käyskennellään. Taiteilijat ja näyttelijät saavat erivapaudet. Hullut sijoitetaan laitoksiin edelleenkin. Uteliaisuus on hyvä täyteaine. Toimii myöskin peilinä ja tieto & mitattavuus keskusteluiden käynnistäjänä. Small talkkia emme osaa, eikä sitä pidä koskaan opetella / opettaa. Sama koskee poskisuudelmia ja ylenpalttista Jenkki positiivisuutta. Olemme tummien väreiden kansaa, emmekä mitään aurinkomarinoituja.
Vuodenajat; olemmeko onnellisimmillamme kesällä ja rottakokeissakin todennettu; kun heitetään huppua silmille, rotat alkavat vaihtoehtoisesti juomaan viereisestä astiasta alkoholia. Kesällä ja ulkomaanmatkalla riehaannutaan. Pikkujoulut tarjoavat talven lyhyen riehaantumispiikin, johon ladattu, pitkä kostea syksy ja talven paatos purkautuu. Jouluna voi harjoittaa katumusta ja uutenavuotena lupauksia.
Kateus on salakavala ystävä. Ei tämä ole minussa, eikä minussa asu. (naapurin värkeissä). On se siellä sokeassa täpässä, jota ihminen ei itsessään näe. Kanssaihmiset kylläkin. Koska kysymyksesä torjuttu tunne, olotila, täytyy sitä projisoida johonkin, muuttaa valepukuun ja saada sitäkautta ymmärrettäväksi ja ulkoistetuksi. En minä, mutta nuo toiset -periaatteella. Ajatelkaapa, miten helpompaa olisi, jos ihminen voisi sanoa; joo, kyllä olen kateellinen sille ja sille, siitä ja siitä. Ei olisi itseltä pois, saattaisi jotakin antaakkin, tehdä avarammaksi. Kateus voittaa kiiman. Itsetunto ja häpeä lymyilevät kateuden varjoissa, heittelevät ravinnon suupaloja. Mustasukkaisuuskin on sellainen inhottava vieralainen, jota emme mielellämme ota liepeisiin. Onneksi sen potemisessa on harvempi seula. (Kirjoittajan oletus.)
Olkaamme siis avoimesti, onnellisesti kateellisia. Julistetaan kateellisuuspäivä, annetaan julkisuuden kasvot. Nimetään jokin kaupunki, esim. Riihimäki, vuoden kateellisuuskaupungiksi. Valitaan vuoden kade. Tehdään kateellisuudesta tuttu ja turvallinen, Hei, sinäkin voit olla kateellinen -mainoskampanjalla.
Nukuin yöni hyvin (taasen). Kato kato, naapuri ostanut uuden auton. Paholaisenhillon värinen, keulasta päätellen, ettei olisi uusi Audi rxccA7 turbo. Agressiivisen ja hyökkäävän näköinen metallimuna. Pittääpä Googlettaa, mitä siitä kerrotaan ? Eiku, taidanpa keittää aamukaffit, viedä ne naapurille ja mennä onnittelemaan hyvästä ostoksesta. Olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Vaikka firmalla ei mene hyvin, on varaa ostaa noin hieno auto. Edelliselläkin oli ajettu jo 80 000 kilometriä täyteen...työsuhdeauto
Jos kansakunnan jaloja tunteita raaputtaa, niin mitä jää kuponkiin? Tunnemme puhdasta aitoa vihaa, joko puukolla tai ilman. Vitutus edustaa lievempää sivuhaaraketta. Edellämainittuun voi Suomessa kuolla, sydänlihaksessa havaitaan muutokset hyvinkin pian. Melankolia tulee number twoona. Laulunluritukset ja itsensä vähättely, eipä tässä mitään, matalalla profiililla mennään, ettei tyhjät tynnyrit kolise. Kehuminen on vääränlaista ylypeyttä, jalustalle ei nosteta kuin erilaisia taakkoja. Räkänokkakin niistää tyhjännaurajalta nenän. Pessimistisyys; toivoakkin saa, mutta pahimman kautta.
Epäily & epäluuloisuus. Ettei minua vain nyt huijata? Ainutkertaisuus, taasen, tässä huijauksen H-hetkessä. Onko kaikki näin, kuin annettu ymmärtää. Täytyy ymmärtää myös sitä, josta ei puhuta. Pikkuinen epäily luo turvallisuudentunnetta. Kannattee olla aina hieman varovainen, myöhemmällä iällä vanhainkodissa vainoharhainen, joka ei ole enää valinnanvapautta. Kirkassilmäisenä ja otsaisena olet hölmö. Samaten innostuneena ja liian riehakkaana. Älähän nyt, istuttaas vähän ja tuumataan. Punainen ei välttämättä ole punaista. Rehellisyys; lompakko palautetaan edelleenkin poliisiasemalle. Tunnollisuus; Euroopan nopeimmin EU-direktiivin säännökset jalkautuvat käytäntöön. Reagoidutaan liikenteessä ja sillalla, jos joku pässi ajaa pyörällä väärään suuntaan. Tunnollisuuden aisapari kiltteys; emme lähde traktorimarssille Helsinkiä kohti, heinäpaalia polttamaan. Näin kait se pitää tehdä, huokaus kaksoisviestillä. Iltasella hiihdetään tai juostaan raskas taakka selästä pois.(Voidaan riksauttaa myös alkon korkki auki, jos kysymyksessä on orastavan vkonlopun alku.)
Ilo pukeutuu toisinaan humalaan tahi veneen alle. Sama koskee onnellisuutta. Onnellisuus on hiljaista. Onnellisia osaamme olla, helposti. Onnellisuus tulee perusasioista, ollaan vähään tyytyväisiä. Onnellisuus on oma sisäpiha, joka sijaitsee onnellisuusmuurien sisäpuolella. Siellä käyskentelee omat rakkaamme. Kuistilla saa istua 1-2 hiekkalaatikkoystävää tai poikkeusellisesti yksi muu ystävä, joka on syntynyt 1000:en yhteisten hiihtokilometrien seurauksena tai työpaikalta poikineiden yhteisten asiayhteyksien ja illanviettojen kautta. On uskaltauduttu avautua, eikä siipeen ole saatu. Tasaisuus ja tasapäistäminen; urheilusankarit saavat loistaa ja munia, sillä edellytyksellä, etteivät ole kermapyllyjä / Elvistelijöitä. Tiedämme, että Elvistelijöille käy loppujen lopuksi huonosti. Kun vielä muistaa senkin, että Elviskin lihavana kuoli, niihin niitten huoneisiin, huumeisiin. Nöyryys ja rikkaus eivät mahdu samaan veneeseen.
Sosiaalisuus on normitettua. Tiedämme koodit, joissa käyskennellään. Taiteilijat ja näyttelijät saavat erivapaudet. Hullut sijoitetaan laitoksiin edelleenkin. Uteliaisuus on hyvä täyteaine. Toimii myöskin peilinä ja tieto & mitattavuus keskusteluiden käynnistäjänä. Small talkkia emme osaa, eikä sitä pidä koskaan opetella / opettaa. Sama koskee poskisuudelmia ja ylenpalttista Jenkki positiivisuutta. Olemme tummien väreiden kansaa, emmekä mitään aurinkomarinoituja.
Vuodenajat; olemmeko onnellisimmillamme kesällä ja rottakokeissakin todennettu; kun heitetään huppua silmille, rotat alkavat vaihtoehtoisesti juomaan viereisestä astiasta alkoholia. Kesällä ja ulkomaanmatkalla riehaannutaan. Pikkujoulut tarjoavat talven lyhyen riehaantumispiikin, johon ladattu, pitkä kostea syksy ja talven paatos purkautuu. Jouluna voi harjoittaa katumusta ja uutenavuotena lupauksia.
Kateus on salakavala ystävä. Ei tämä ole minussa, eikä minussa asu. (naapurin värkeissä). On se siellä sokeassa täpässä, jota ihminen ei itsessään näe. Kanssaihmiset kylläkin. Koska kysymyksesä torjuttu tunne, olotila, täytyy sitä projisoida johonkin, muuttaa valepukuun ja saada sitäkautta ymmärrettäväksi ja ulkoistetuksi. En minä, mutta nuo toiset -periaatteella. Ajatelkaapa, miten helpompaa olisi, jos ihminen voisi sanoa; joo, kyllä olen kateellinen sille ja sille, siitä ja siitä. Ei olisi itseltä pois, saattaisi jotakin antaakkin, tehdä avarammaksi. Kateus voittaa kiiman. Itsetunto ja häpeä lymyilevät kateuden varjoissa, heittelevät ravinnon suupaloja. Mustasukkaisuuskin on sellainen inhottava vieralainen, jota emme mielellämme ota liepeisiin. Onneksi sen potemisessa on harvempi seula. (Kirjoittajan oletus.)
Olkaamme siis avoimesti, onnellisesti kateellisia. Julistetaan kateellisuuspäivä, annetaan julkisuuden kasvot. Nimetään jokin kaupunki, esim. Riihimäki, vuoden kateellisuuskaupungiksi. Valitaan vuoden kade. Tehdään kateellisuudesta tuttu ja turvallinen, Hei, sinäkin voit olla kateellinen -mainoskampanjalla.
Nukuin yöni hyvin (taasen). Kato kato, naapuri ostanut uuden auton. Paholaisenhillon värinen, keulasta päätellen, ettei olisi uusi Audi rxccA7 turbo. Agressiivisen ja hyökkäävän näköinen metallimuna. Pittääpä Googlettaa, mitä siitä kerrotaan ? Eiku, taidanpa keittää aamukaffit, viedä ne naapurille ja mennä onnittelemaan hyvästä ostoksesta. Olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Vaikka firmalla ei mene hyvin, on varaa ostaa noin hieno auto. Edelliselläkin oli ajettu jo 80 000 kilometriä täyteen...työsuhdeauto
perjantai 10. tammikuuta 2014
ovi
haluamme oven raossa olla
silmät kiinni
hinaavat näkyjä lippuja salkoihin
tulevat vastaan
Et ole niin iso saati pieni saari
ettei tämä koske sydämmeen
pieniä jalkoja hiustenhalkoja
Et ole niin iso tahi pieni saari
ettet olisi rakkaani
mustanaan pakahdettua
tulethan ettei ole liian myöhäistä katua
kevät tulee liian pian
viljaa sitten kun kaikki ladottu hiljaa
tähkäpää uusi kauris
tulethan
naurattaa tämä juoksu
rinnallasi
silmät kiinni
hinaavat näkyjä lippuja salkoihin
tulevat vastaan
Et ole niin iso saati pieni saari
ettei tämä koske sydämmeen
pieniä jalkoja hiustenhalkoja
Et ole niin iso tahi pieni saari
ettet olisi rakkaani
mustanaan pakahdettua
tulethan ettei ole liian myöhäistä katua
kevät tulee liian pian
viljaa sitten kun kaikki ladottu hiljaa
tähkäpää uusi kauris
tulethan
naurattaa tämä juoksu
rinnallasi
torstai 9. tammikuuta 2014
jos
jos mä oisin tyttö
helvetti näkyy
elohopeaa kulta pedillä
vuoteemme luoteemme tulevat
alamme tullaksemme joksinkin miksi emme tule
pyyteetön kutsuja hälytys laukeaa
mikä virtaa suonissassi
hän tulee puoli kuudelta
haluamme maaksi tulla
jos mä oisin tyttö
liikaa tekemäksi tekemää
yksin vai kaksin
kellohame alepan kassan saaterivissä
en näitä humalassa allekirjoita
allekirjoita
jos mä oisin tyttö
helvetti näkyy
elohopeaa kulta pedillä
vuoteemme luoteemme tulevat
alamme tullaksemme joksinkin miksi emme tule
pyyteetön kutsuja hälytys laukeaa
mikä virtaa suonissassi
hän tulee puoli kuudelta
haluamme maaksi tulla
jos mä oisin tyttö
liikaa tekemäksi tekemää
yksin vai kaksin
kellohame alepan kassan saaterivissä
en näitä humalassa allekirjoita
allekirjoita
jos mä oisin tyttö
olimme
Olimme poikaporukalla sillalla, mukana pari tyttöäkin, ykx kaino ja toinen ronskimpi. Olimme sillalla, vesi virtasi, kesä huusi. Olimme virtaavaa vettä. Meitä oli monta, kaikki niin yhdeksi pakkautuneet. Heitimme tikut, toivoimme niin paljon, kuin siinä toivoa voi
sillallla, pari tyttöä, poikaporukka, ilta taittuu yöhön, neitoperho koskenko yllä
sillallla, pari tyttöä, poikaporukka, ilta taittuu yöhön, neitoperho koskenko yllä
Unia ja toimstohommia
Olen aina nähnyt paljon unia. En kuulu siihen onnellisten?, kaartiin, joilla viimeisin syvän unen osuus pyyhkäisee kartalta kaikki nähdyt pois. Unien memento. Unien aihiosta; Joskus ne ovat jotain neutraalia tarkastelujuttua, esim.museossa tsiikailen joitain historiallisia tauluja. Sivupointtina voisi sanoa, että se hämmästyttää. Taulut ovat yksityskohtaisesti, taiten tehtyjä, arvokkaan ja historiallisen näköisiä, olematta kuitenkaan joitain jo tunnettuja tauluja. Miten siis aivot, unet, tämän tekevät? Maalaavat omat taulunsa. Kun kerran museon puolella liikutaan, niin täytyyhän siellä olla arvoisensa taidekin.
Uneni ovat jonkinsortin häsläystä, väliltä Juha Miedon painajaset - osastoon, Jessmies, täää olikkii unta, eikä orastavaa hulluutta. Olen elossa, minua ei tapettu, minä en tappanut. Kaksi sitkeää painostamis- tai tukahduttamisunta on seurannut minua näihin päiviin asti. Toisessa, olen edelleen Rollossa, enkä löydä lukion luokkaa, haahuilen käytäville. (Rovaniemen keskustanlukion pohjapiirros on otettu eräästä hyvin toimivasta keskusvankilasta.) Nii, tai olen ruotsin tunnilla, enkä osaa vastata. Kiitoksia Helylle, sinähän yritit vain opettaa... Toisessa unessa olen, jossain sumusella nurtsilla, on kesä ja edellisen työpaikkani käytöshäiriöiset lapset tulevat sankoin joukoin iholle. Kakkusota pläts tyyliin. Olen hot target, johon osuu ja uppoaa ja happi loppuaa.
Nyt on tullut onnellisuusosastoa. Viimeöinenkin oli sellainen, että olin jossain juhlavissa juhlissa, hyvä meiningi. Meikä popsimassa erinlaisista täytekakuista suklaapalat & konvehtit (konvehti kuulostaa jotenkin vanhan ihmisen sanalta; Kamfferintippoja ja konvehteja ryystettäämme alas kaffilautaselta.) Alkuviikosta näin kaksi happyendin unta putkeen. Aamulla ihmettelin nähtyä. Näinkö simppelisti se menee, paineistettu poimu purkautuu. Aurinkotuuleet.
Jos unet olisivat tahdonalaista toimintaa, päästäisiin kliseisiin. Matti senkin pervo, näkisi unta edelleenkin Ladasta, silviisiin, kumi kuitenkin käryää niistä. Hei, oli uudet penkit, kepardia. Tulisi paljon töistä poissaoloja, työpaikkapinnausta. Todellisuuspakoilua. Melatoniinin käyttö lisääntyisi käsiin ja suihin. Tällä tabletilla, voit olla unessa 17 h / 7. Ihmiset unohtuisivat koteihinsa. Rakkaani, olemmeko koko vkonlopun unessa? Pizzapalvelu kukoistaisi. Syntyisi Ouluakin enemmän pizzapaikkoja. Lapset kasvatettaisiin unella ja ollen jättikokoisia (jos vanhemmat olisivat hereillä.), koripallonpelaajia. Nukkuvat kylät, todellinen Antikristus lähtisi töihin, köyhä siis, eikä unta nää. Älä unta nää, kirjaimellisesti.
Onneksi näin emme voi tehdä. Olemme valveilla suurimman osan ajasta, valveutuneita. Kykyihimme kuuluu ajattelu, luova ongelmanratkaisukyky ja tarve kuulua erinlaisiin ryhmittymiin, jotka palvelevat Maslowejamme. Iltaselle sitten, laitamme pakoputken kallelleen, läpät kiinni ja otamme vastaan sen , jota luoja suo, tuo.
Älä unta nää.
Mutta nyt, mitä ihmettä? viimeöinen; olin joillain kutsuilla, siellä hyvä meininki, taustaäänet komppasivat. jonkun tutun bileet. kakkuja oli paljon pöydillä. Kiertelin niiden välissä ja napsiskelin suklaapaloja, konfehteja kakuista jotenkin rauhassa. Alkuviikosta näin yhden yön aikana kaksi onnellsuusunta peräkkäin. aamulla ne silloin muistin ja lauseeksi puin. Outoa, en sinänsä koskaan ole nähnyt mitään megaonnellisuutta. No lentämis ja pysyn ilmassa, voin kohopta taivaalle unet olat olleet aika siistejä.
Uneni ovat jonkinsortin häsläystä, väliltä Juha Miedon painajaset - osastoon, Jessmies, täää olikkii unta, eikä orastavaa hulluutta. Olen elossa, minua ei tapettu, minä en tappanut. Kaksi sitkeää painostamis- tai tukahduttamisunta on seurannut minua näihin päiviin asti. Toisessa, olen edelleen Rollossa, enkä löydä lukion luokkaa, haahuilen käytäville. (Rovaniemen keskustanlukion pohjapiirros on otettu eräästä hyvin toimivasta keskusvankilasta.) Nii, tai olen ruotsin tunnilla, enkä osaa vastata. Kiitoksia Helylle, sinähän yritit vain opettaa... Toisessa unessa olen, jossain sumusella nurtsilla, on kesä ja edellisen työpaikkani käytöshäiriöiset lapset tulevat sankoin joukoin iholle. Kakkusota pläts tyyliin. Olen hot target, johon osuu ja uppoaa ja happi loppuaa.
Nyt on tullut onnellisuusosastoa. Viimeöinenkin oli sellainen, että olin jossain juhlavissa juhlissa, hyvä meiningi. Meikä popsimassa erinlaisista täytekakuista suklaapalat & konvehtit (konvehti kuulostaa jotenkin vanhan ihmisen sanalta; Kamfferintippoja ja konvehteja ryystettäämme alas kaffilautaselta.) Alkuviikosta näin kaksi happyendin unta putkeen. Aamulla ihmettelin nähtyä. Näinkö simppelisti se menee, paineistettu poimu purkautuu. Aurinkotuuleet.
Jos unet olisivat tahdonalaista toimintaa, päästäisiin kliseisiin. Matti senkin pervo, näkisi unta edelleenkin Ladasta, silviisiin, kumi kuitenkin käryää niistä. Hei, oli uudet penkit, kepardia. Tulisi paljon töistä poissaoloja, työpaikkapinnausta. Todellisuuspakoilua. Melatoniinin käyttö lisääntyisi käsiin ja suihin. Tällä tabletilla, voit olla unessa 17 h / 7. Ihmiset unohtuisivat koteihinsa. Rakkaani, olemmeko koko vkonlopun unessa? Pizzapalvelu kukoistaisi. Syntyisi Ouluakin enemmän pizzapaikkoja. Lapset kasvatettaisiin unella ja ollen jättikokoisia (jos vanhemmat olisivat hereillä.), koripallonpelaajia. Nukkuvat kylät, todellinen Antikristus lähtisi töihin, köyhä siis, eikä unta nää. Älä unta nää, kirjaimellisesti.
Onneksi näin emme voi tehdä. Olemme valveilla suurimman osan ajasta, valveutuneita. Kykyihimme kuuluu ajattelu, luova ongelmanratkaisukyky ja tarve kuulua erinlaisiin ryhmittymiin, jotka palvelevat Maslowejamme. Iltaselle sitten, laitamme pakoputken kallelleen, läpät kiinni ja otamme vastaan sen , jota luoja suo, tuo.
Älä unta nää.
Mutta nyt, mitä ihmettä? viimeöinen; olin joillain kutsuilla, siellä hyvä meininki, taustaäänet komppasivat. jonkun tutun bileet. kakkuja oli paljon pöydillä. Kiertelin niiden välissä ja napsiskelin suklaapaloja, konfehteja kakuista jotenkin rauhassa. Alkuviikosta näin yhden yön aikana kaksi onnellsuusunta peräkkäin. aamulla ne silloin muistin ja lauseeksi puin. Outoa, en sinänsä koskaan ole nähnyt mitään megaonnellisuutta. No lentämis ja pysyn ilmassa, voin kohopta taivaalle unet olat olleet aika siistejä.
tiistai 7. tammikuuta 2014
kuolemasta
Kuolemasta puhuminen on riski länkkäriyhteiskunnassa. Tiedän siis liukuvani heikoille jäille joillaintapaa. Mikä siinä on ahdistavaa, vai onko siinä mitään ahdistavaa? Se on kuin paha painajainen, tai työpaikkakiusaaminen; aamulla kun heräät, et halua muistaa siitä mitään.
Aira Samulin. Assosiaatio tuottaa seuraavaa; Punainen, kihara hiuspidennyspehko/ hevosennauru/ ikäloppu(tässä tapauksessa ikäalku)/ Jane Fonda jumppa-asu(lilaa tai pinkkiä,häivitetyn mustan pohjalla) / jonkinsortin panta, rinkula, kallon tai lantionympärillä. Hyrskylän mutkassa järjestetään energiakursseja ja hyvän elämän lähdevoimaannuttamismatkoja itseen, joskus jopa toiseen. Airastahan voisi tehdä Suomeen rauhaantuvan kuoleman lähettilään. Tervetuloa,valmistaudutaan yhdessä hyvään kuolemaan. Kuolema tutuksi ja luonnolliseksi, yhdessä... Kuolonjooga kursseja, avaa hengitystä paremmin. Ei ei ja ei. Ei se toimi näin, edes Arjan kautta. On parempi, että Arja energeyttää meitä edelleenkin.
Mehän juoksemme ikääntymistä karkuun ja palvomme nuoruutta. Mielihyvän ja itsensä toteuttamisen kulttuurissa, kuolemassa ei ole vetovoimaa. Siitä on vaikeaa tehdä myyvää, päivän pornoa; Kuole tänään, kaksi yhden hinnalla, ei oikein toimi. Anttilan hullut päivät, tule meille kuolemaan. Oletteko ikään nähneet yhtään hautajaisarkkumainosta? Meillä on kaupungin parasta pähkinäpuuta, isänne lepää rauhassa, vaikka oli mitä olikin. Uutuusbiisit, lauantaisin livemusiikkia. Me naiset; uurnien nykytrendit. 90- luvulta, 2000 luvulle. (Tuo tuhkakuppi pysyy ulkonäöllisesti samannäköisenä vielä seuraavat sata vuotta). Beaty Care; vanhenet tällä voiteella ikäistäsi nopeammin koska olet sen arvoinen. Inhottava, rajallisuuden muistutus olemassaolostamme. Haluamme aikuisten iltasadun, jossa kaikki on mahdollista. Voisinko pyytää kuoltuani palsamointia ja patsaan pystyttämistä Kontiolahteen? Pitäkööt jäämies Ötzinsä, meillä on frisbeemies Jari. Olisi hienoa saada käteen joku läpykkä. Laatassa; Tällä kiekolla hän rikkoi kunnan ainoan sähkövalon 4.4.2014.
50 villitys liittyy aiheeseen. Ihminen tajuaa lineaarisesti olevansa puolimatkan pyykissä. Puolet on taitettu, puolet jäljellä, noin paperilla ainakin. Naapurintyttö syndrooma antaa lisämausteensa. Jokaisella on jäänyt se "eräs" naapurin tyttö/poika kopasematta, jätin väliin, passasin. Olinko hölmö vai en ollut? Vaihdanko vaniljan toffeeseen viel? Ostanko nahkahousut, kurkistanko kuappiin vai motskako? Risteyskohdassa ihminen kysyy itseltään ne tarvittavat kysymykset. Ei äitinä, isänä vaan ihmisenä, miehenä, naisena. Vanheneminen ja isovanhemmuus, kellä sitä on, antaa jouston kysyä näitä. Ihminen pysähtyy vauhdin avulla risteyskohtaansa.
Tjäreborgin mainoksessa vanhukset hulluttelevat altaan reunalla yöaikaan ja tarjoilijapoika heristää sormea. Niin kait se sitten menee, eikä toisinpäin. Koskaan et voi olla liian vanha hulluttelemaan. Rajat & rajattomuus ovat inside of your head. Jos kerran rajat ovat päässämme, joukossamme liikkuu paljon aivokuolleita, joita ihmisiksi kutsutaan. Elää, muttei tunnu siltä. Ei tunnu oikein miltään, mikä on? Leffassa "In Time", on hyvä lähtökohta. Ihmisillä on ranteessa elinaika, joka tikittää kuin kello. Kaikki maksetaan ajalla. Elon lisäaikaa ansaitaan työllä, tai varastamalla toisen ranteesta. Kun aika loppuu, ihminen kuolee siihen paikkaan.
Jäin miettimään, muuttuisiko elämä, jos kaikilla olisi 75-vuotis aikalaskuri ranteessa ja tikitys vähempään alkaisi ensiparkaisusta? Aika olisi vakio. Kun kohtaisi tosiasian, elämä on rajallista, niin mitä sitten? Kävisikö kuin syöpäpotilaille, jotka useasti kertovat, (saatuaan ensin tietää synkän ennusteensa), elävänsä elämän parasta aikaa. Nautin joka hetkestä, näen ja kuulen linnunlaulun, hankien suhinan. Ehkä viimeiset vuodet käyttäisi jotenkin harkitummin. Vika vuonna saattaisi panostaa all in:iin, laitetaas punaisen täpän päälle lisää pelimerkkejä. Tulisiko elämästä makuisempaa, kenties merkityksellisempää? Mitä näyttäisivät onnellisuusbarometrit ja mitkä olisivat mittarit, joilla onnellisuutta mitattaisiin? Teollisuus kenties tyrehtynyt, luontaistalouden savut, majojen yllä.
Voisin laittaa elon laskurin päälle. Tässä hetkessä ja tästä hetkestä lähtien, minulla olisi aikaa jäljellä 24 vuotta ja 3 päivää. On pitkä aika, ihmiselle.
Aira Samulin. Assosiaatio tuottaa seuraavaa; Punainen, kihara hiuspidennyspehko/ hevosennauru/ ikäloppu(tässä tapauksessa ikäalku)/ Jane Fonda jumppa-asu(lilaa tai pinkkiä,häivitetyn mustan pohjalla) / jonkinsortin panta, rinkula, kallon tai lantionympärillä. Hyrskylän mutkassa järjestetään energiakursseja ja hyvän elämän lähdevoimaannuttamismatkoja itseen, joskus jopa toiseen. Airastahan voisi tehdä Suomeen rauhaantuvan kuoleman lähettilään. Tervetuloa,valmistaudutaan yhdessä hyvään kuolemaan. Kuolema tutuksi ja luonnolliseksi, yhdessä... Kuolonjooga kursseja, avaa hengitystä paremmin. Ei ei ja ei. Ei se toimi näin, edes Arjan kautta. On parempi, että Arja energeyttää meitä edelleenkin.
Mehän juoksemme ikääntymistä karkuun ja palvomme nuoruutta. Mielihyvän ja itsensä toteuttamisen kulttuurissa, kuolemassa ei ole vetovoimaa. Siitä on vaikeaa tehdä myyvää, päivän pornoa; Kuole tänään, kaksi yhden hinnalla, ei oikein toimi. Anttilan hullut päivät, tule meille kuolemaan. Oletteko ikään nähneet yhtään hautajaisarkkumainosta? Meillä on kaupungin parasta pähkinäpuuta, isänne lepää rauhassa, vaikka oli mitä olikin. Uutuusbiisit, lauantaisin livemusiikkia. Me naiset; uurnien nykytrendit. 90- luvulta, 2000 luvulle. (Tuo tuhkakuppi pysyy ulkonäöllisesti samannäköisenä vielä seuraavat sata vuotta). Beaty Care; vanhenet tällä voiteella ikäistäsi nopeammin koska olet sen arvoinen. Inhottava, rajallisuuden muistutus olemassaolostamme. Haluamme aikuisten iltasadun, jossa kaikki on mahdollista. Voisinko pyytää kuoltuani palsamointia ja patsaan pystyttämistä Kontiolahteen? Pitäkööt jäämies Ötzinsä, meillä on frisbeemies Jari. Olisi hienoa saada käteen joku läpykkä. Laatassa; Tällä kiekolla hän rikkoi kunnan ainoan sähkövalon 4.4.2014.
50 villitys liittyy aiheeseen. Ihminen tajuaa lineaarisesti olevansa puolimatkan pyykissä. Puolet on taitettu, puolet jäljellä, noin paperilla ainakin. Naapurintyttö syndrooma antaa lisämausteensa. Jokaisella on jäänyt se "eräs" naapurin tyttö/poika kopasematta, jätin väliin, passasin. Olinko hölmö vai en ollut? Vaihdanko vaniljan toffeeseen viel? Ostanko nahkahousut, kurkistanko kuappiin vai motskako? Risteyskohdassa ihminen kysyy itseltään ne tarvittavat kysymykset. Ei äitinä, isänä vaan ihmisenä, miehenä, naisena. Vanheneminen ja isovanhemmuus, kellä sitä on, antaa jouston kysyä näitä. Ihminen pysähtyy vauhdin avulla risteyskohtaansa.
Tjäreborgin mainoksessa vanhukset hulluttelevat altaan reunalla yöaikaan ja tarjoilijapoika heristää sormea. Niin kait se sitten menee, eikä toisinpäin. Koskaan et voi olla liian vanha hulluttelemaan. Rajat & rajattomuus ovat inside of your head. Jos kerran rajat ovat päässämme, joukossamme liikkuu paljon aivokuolleita, joita ihmisiksi kutsutaan. Elää, muttei tunnu siltä. Ei tunnu oikein miltään, mikä on? Leffassa "In Time", on hyvä lähtökohta. Ihmisillä on ranteessa elinaika, joka tikittää kuin kello. Kaikki maksetaan ajalla. Elon lisäaikaa ansaitaan työllä, tai varastamalla toisen ranteesta. Kun aika loppuu, ihminen kuolee siihen paikkaan.
Jäin miettimään, muuttuisiko elämä, jos kaikilla olisi 75-vuotis aikalaskuri ranteessa ja tikitys vähempään alkaisi ensiparkaisusta? Aika olisi vakio. Kun kohtaisi tosiasian, elämä on rajallista, niin mitä sitten? Kävisikö kuin syöpäpotilaille, jotka useasti kertovat, (saatuaan ensin tietää synkän ennusteensa), elävänsä elämän parasta aikaa. Nautin joka hetkestä, näen ja kuulen linnunlaulun, hankien suhinan. Ehkä viimeiset vuodet käyttäisi jotenkin harkitummin. Vika vuonna saattaisi panostaa all in:iin, laitetaas punaisen täpän päälle lisää pelimerkkejä. Tulisiko elämästä makuisempaa, kenties merkityksellisempää? Mitä näyttäisivät onnellisuusbarometrit ja mitkä olisivat mittarit, joilla onnellisuutta mitattaisiin? Teollisuus kenties tyrehtynyt, luontaistalouden savut, majojen yllä.
Voisin laittaa elon laskurin päälle. Tässä hetkessä ja tästä hetkestä lähtien, minulla olisi aikaa jäljellä 24 vuotta ja 3 päivää. On pitkä aika, ihmiselle.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Sykettä ja kiloja
Aijoin ostaa polar loop rannekkeen. Se kun kivasti aina kehottelee; go,go ja walk walk. Minä kun en itse tajua liikkeitteni määrää tai sitä, milloin penkiltä on noustava. Kahvillekko, eikai sentään, vastahan 5 tuntia olen istuskellut mukavan koneeni katveessa. Katoppa, miten se aika rientää työpaikallakin. Semmonen jousitettu mies Gigantin katolla mainostaa sitä, ootte varmaan nähnyt? Olisiko tässä sykenöivä voima, jolla massakertymääni liikuttaisin?
Käteen tarttui kuitenkin Suunnon härpytin, sykemittari, jolla kunnioitusta herättävä ohjekirjanen. 120 sivua Suomi osuuus ja quick quide, kaikille impullisiivuutta poteville. Siis jälkimmäinen. Ohjeistaminen ja siihen perustuva ymmärtäminen meni ihmeen hyvin ja sain wärkin toimimaan. Nyt on motikka ranteessani. Kelloa en ollut pitänyt 20 vuoteen, sen jälkeen kun kärpänen, koneistonpyörittäjäni kuoli.
Dataa on tullut 3 kuukauden ajalta; Krapulassa frisbeegolffin harrastaminen nostaa sykkee 128:aan. Kilokaloreita palaa silloin n.500/per tunti. Te- arvo, joka mittaa rasittavuutta, on silloin 2.8. Norjalaisilla Te- arvo on 6, kun runttaavat sen ylämäki hiihdon, ennen kauden aloitusta. Voimain tunnossa, syke on 118 ja Te- arvo 2,0. kilokalorit 420/h, mehukattina siis. Yllätyin, tästä motivoivasta vaikutuksesta. En ole koskaan kuulunut siihen miesjoukkioon, joka määreellistää omat urheilusuoritteensa ja pukee sen monotooniseksi tarinaksi toisille suoriteystäville, josta sitten käydään mittaavaa jälkipuintia. Vielä kun 30 km hiihtää tänä perjantaina, niin sitten tulee 2000 km tänä talvena täyteen, mikä tekee kertamatkan pituudeksi ca..., joka tarkoittaa sitä, että joka päivä on pitänyt hiihtää 45 km, 4 kuukauden ajan, josta tulee 47 kilometriä enemmän kuin viime talvena, joka puolestaan johtuu siitä, kun viime vuonna autonsivuspoilerinventtiili hankasi..., joka puolestaan johtuu siitä...pälästä.
Nyt olen viehäistynyt tähän mittaamiseen, liekkö orastavan vanhuuden ensitöitä? Mittaa kaikki ja laita ruutupaperille ylös, yhdessä säätietojen. Tässä tapauksessa syötetään koneelle ja se pukkaa käppyrää ylös ja ulos. Hiljaista tietoa on nyt kertynyt ja kehon kuuntelua. Eiku, nyt siis ei ole enää hiljaista tietoa, eikä kehon kuuntelua. Tässä kaupassa olen menettänyt ne. Mittariin tuijottelua. Piip piip, jahas jahas, täytyy pienentää askelta, sykeraja herjaa. Nuorempana, juoksi paikkaan x, helevetin kauas, joko tunnoissani tai ahdistuksissa ja kääntöpaalun jälkeen aloin lisäämään wolttia koneistoon. Kotiovella oli tervehenkinen nuor mies. Ties matkansa, pituuden, paluun ja kodin. Voiko muuta vaatia?
Johtopäätökset: Harrasta mahdollisimman paljon kaikkea krapulassa.
Käteen tarttui kuitenkin Suunnon härpytin, sykemittari, jolla kunnioitusta herättävä ohjekirjanen. 120 sivua Suomi osuuus ja quick quide, kaikille impullisiivuutta poteville. Siis jälkimmäinen. Ohjeistaminen ja siihen perustuva ymmärtäminen meni ihmeen hyvin ja sain wärkin toimimaan. Nyt on motikka ranteessani. Kelloa en ollut pitänyt 20 vuoteen, sen jälkeen kun kärpänen, koneistonpyörittäjäni kuoli.
Dataa on tullut 3 kuukauden ajalta; Krapulassa frisbeegolffin harrastaminen nostaa sykkee 128:aan. Kilokaloreita palaa silloin n.500/per tunti. Te- arvo, joka mittaa rasittavuutta, on silloin 2.8. Norjalaisilla Te- arvo on 6, kun runttaavat sen ylämäki hiihdon, ennen kauden aloitusta. Voimain tunnossa, syke on 118 ja Te- arvo 2,0. kilokalorit 420/h, mehukattina siis. Yllätyin, tästä motivoivasta vaikutuksesta. En ole koskaan kuulunut siihen miesjoukkioon, joka määreellistää omat urheilusuoritteensa ja pukee sen monotooniseksi tarinaksi toisille suoriteystäville, josta sitten käydään mittaavaa jälkipuintia. Vielä kun 30 km hiihtää tänä perjantaina, niin sitten tulee 2000 km tänä talvena täyteen, mikä tekee kertamatkan pituudeksi ca..., joka tarkoittaa sitä, että joka päivä on pitänyt hiihtää 45 km, 4 kuukauden ajan, josta tulee 47 kilometriä enemmän kuin viime talvena, joka puolestaan johtuu siitä, kun viime vuonna autonsivuspoilerinventtiili hankasi..., joka puolestaan johtuu siitä...pälästä.
Nyt olen viehäistynyt tähän mittaamiseen, liekkö orastavan vanhuuden ensitöitä? Mittaa kaikki ja laita ruutupaperille ylös, yhdessä säätietojen. Tässä tapauksessa syötetään koneelle ja se pukkaa käppyrää ylös ja ulos. Hiljaista tietoa on nyt kertynyt ja kehon kuuntelua. Eiku, nyt siis ei ole enää hiljaista tietoa, eikä kehon kuuntelua. Tässä kaupassa olen menettänyt ne. Mittariin tuijottelua. Piip piip, jahas jahas, täytyy pienentää askelta, sykeraja herjaa. Nuorempana, juoksi paikkaan x, helevetin kauas, joko tunnoissani tai ahdistuksissa ja kääntöpaalun jälkeen aloin lisäämään wolttia koneistoon. Kotiovella oli tervehenkinen nuor mies. Ties matkansa, pituuden, paluun ja kodin. Voiko muuta vaatia?
Johtopäätökset: Harrasta mahdollisimman paljon kaikkea krapulassa.
perjantai 3. tammikuuta 2014
Myyristä & sykemittareista
Myyrät ovat vittumaisia otuksia. Yleensä, karkeistaen, minulla ei ole kyseisiä luontokappaleita vastaan mitään. Tiedän ainoastaan yhden, vielä harmillisemman otuksen, kontioisen. Harmillisuushan liittyy siihen,omistatko takapihaa ja jos omistat, niin minkäverran ja mikä tärkeintä, ovatko edellämainitut sinun vai naapurin puolella.
Myyrä esiintyy myös sotakirjoissa. Ymmärtääkseni, ei kovin hyvissä merkitys yhteyksissä. Kontiolahdella on laulukuoro Kontioiset, osaavat kuulumma laulaa. Itse en ole sitä todennut. Kylälaulanta, yhdessä kirkkokuoron kanssa, ei kuulu siihen kategoriaan, josta elämyksiä otan.
Myyrän saa paremmin hengiltä, kun omaat kärsivällisyyttä, jaksat oottaa ja pitää pistolapioa ylhäällä. Oletusarvona on, että nurmikkosi on ennen sitä leikattu stigan matalimmalla levelillä sileeksi. Jos kysymyksessä on lauantai, jolloin liktivoimis urakkaan ryhtyy, mukana oltava myös kossua ja turvakengät. Ensiksimainittu, auttaa odottamiseen ja kirvaamiseen ja jälkimmäinen turvallisuuteen. Näät siten sen pienen, mutta säännöllisen kohouman, jolla se pikku veijari puskee nurmesi alla käytävää. Kohouma kun on kohdallasi, alat pistolapion & nurmikon kanssa pelaamaan ristinollaa. 5-8 lyöntiä on potentiaalinen tcäänssi, saada se pikkuveijari hengiltä. Pakittaa se ei osaa. Skalppeerat nurmikon ja katsot. Kossu toimii hyvänä voitonjuomana tai pettymyksen pihlajanmarjana.
Mutta tuo perkele,kontioinen. Puskee pintaan helevetinmoisia multakasoja. Pistolapiolla siirtelet multaa vieressä olevaan kottikärryyn. Jo pelkkä reikä,kolo, herättää kunnioitusta. Työmiehen nyrkin kokoinen, ammottava reikä maassasi. Jos satut kusemaan sinne, et omaa niin isoa ja paineellistettua rakkoa, että saat sen piripintaan, ei tule vaahtokukkaa, ei.(muista kossu). Kun tiedään, että rotta, hiiri, kärppä,hilleri,päästäinen yms. pikkumönkijät menevät reilusti alle 1/3 kokoonsa nähden pienemmästä raosta sisuksiin, joutuu pohtimaan, miten iso otus on kysymyksessä. Hyvin syötetty pystykorva, maatiaiskissan kokoluokkaa?
Projektista voi muodostua kesän kestävä elämäntehtävä. Syksyllä sitten toivoo, että tulisipa lumi jo pian ja peittäisi kaiken valkoiseksi. Itse tein kontioiselle kiusaa, istuttamalla käpälämäki valkosipuli pillereitä maahan. Yhden pussin sisältö 100 kpletta. Niitä meni 6 pussia. Loppusyksystä, kaikki oli ostettu pois Joensuun seudun kaupoista. Pussi lupasi vaikuttavuuden 4-6 viikkoa. Oikeassa oli. Menivät naapurin puolelle. Naapuri kyseli sitten, miten olin saanut kontioiset kartoitettua. Hölmö, kerroin. Naapuri teki saman projektin ja kun pillereitteni vaikutus loppui, naapurin lisääntynyt kontioiskanta tuli takaisin minun puolelleni. Ostin lisäksi vielä pari piipparia, jotka noin 10 sekunnin välein, sanoivat monotoonisesti piip. Kontioinen veti tästä herneet nenään. Teki helevetinmoista kasaa sen alle ja ympärille, yrittäen puskea piipparin ulos maasta. Tarkka nenänen, mutta kuuloinenkin.
Katson takapihaani, muhkeat keot törröttävät, taasen. Oman mielenrauhani vuoksi, lähden tekemään sille kiusaa. Pistolapiolla survon osan multaa takaisin onkaloihin. Pistän piippareihin uudet patterit. Toivon pakkasta, sitä kautta routaista maata ja äkkiä lunta. Ostan kossun.
ps ps: Kontioinen on rauhoitettu eläin. Jos listit sen, joudut maksamaan 15 euroa zipaleelta. Voi saatana, kenen älypään keksintöä? Ainakin koko Kontiolahti on täynnä kasoja. Ei se kovin uhanalaiselta kannalta vaikuta. Kontiolahti vajoaa kohta yhteen isoon myyräkuoppaan, jos ei tule pakkasta.
Niistä sykemittareista tuonnenpana...
Myyrä esiintyy myös sotakirjoissa. Ymmärtääkseni, ei kovin hyvissä merkitys yhteyksissä. Kontiolahdella on laulukuoro Kontioiset, osaavat kuulumma laulaa. Itse en ole sitä todennut. Kylälaulanta, yhdessä kirkkokuoron kanssa, ei kuulu siihen kategoriaan, josta elämyksiä otan.
Myyrän saa paremmin hengiltä, kun omaat kärsivällisyyttä, jaksat oottaa ja pitää pistolapioa ylhäällä. Oletusarvona on, että nurmikkosi on ennen sitä leikattu stigan matalimmalla levelillä sileeksi. Jos kysymyksessä on lauantai, jolloin liktivoimis urakkaan ryhtyy, mukana oltava myös kossua ja turvakengät. Ensiksimainittu, auttaa odottamiseen ja kirvaamiseen ja jälkimmäinen turvallisuuteen. Näät siten sen pienen, mutta säännöllisen kohouman, jolla se pikku veijari puskee nurmesi alla käytävää. Kohouma kun on kohdallasi, alat pistolapion & nurmikon kanssa pelaamaan ristinollaa. 5-8 lyöntiä on potentiaalinen tcäänssi, saada se pikkuveijari hengiltä. Pakittaa se ei osaa. Skalppeerat nurmikon ja katsot. Kossu toimii hyvänä voitonjuomana tai pettymyksen pihlajanmarjana.
Mutta tuo perkele,kontioinen. Puskee pintaan helevetinmoisia multakasoja. Pistolapiolla siirtelet multaa vieressä olevaan kottikärryyn. Jo pelkkä reikä,kolo, herättää kunnioitusta. Työmiehen nyrkin kokoinen, ammottava reikä maassasi. Jos satut kusemaan sinne, et omaa niin isoa ja paineellistettua rakkoa, että saat sen piripintaan, ei tule vaahtokukkaa, ei.(muista kossu). Kun tiedään, että rotta, hiiri, kärppä,hilleri,päästäinen yms. pikkumönkijät menevät reilusti alle 1/3 kokoonsa nähden pienemmästä raosta sisuksiin, joutuu pohtimaan, miten iso otus on kysymyksessä. Hyvin syötetty pystykorva, maatiaiskissan kokoluokkaa?
Projektista voi muodostua kesän kestävä elämäntehtävä. Syksyllä sitten toivoo, että tulisipa lumi jo pian ja peittäisi kaiken valkoiseksi. Itse tein kontioiselle kiusaa, istuttamalla käpälämäki valkosipuli pillereitä maahan. Yhden pussin sisältö 100 kpletta. Niitä meni 6 pussia. Loppusyksystä, kaikki oli ostettu pois Joensuun seudun kaupoista. Pussi lupasi vaikuttavuuden 4-6 viikkoa. Oikeassa oli. Menivät naapurin puolelle. Naapuri kyseli sitten, miten olin saanut kontioiset kartoitettua. Hölmö, kerroin. Naapuri teki saman projektin ja kun pillereitteni vaikutus loppui, naapurin lisääntynyt kontioiskanta tuli takaisin minun puolelleni. Ostin lisäksi vielä pari piipparia, jotka noin 10 sekunnin välein, sanoivat monotoonisesti piip. Kontioinen veti tästä herneet nenään. Teki helevetinmoista kasaa sen alle ja ympärille, yrittäen puskea piipparin ulos maasta. Tarkka nenänen, mutta kuuloinenkin.
Katson takapihaani, muhkeat keot törröttävät, taasen. Oman mielenrauhani vuoksi, lähden tekemään sille kiusaa. Pistolapiolla survon osan multaa takaisin onkaloihin. Pistän piippareihin uudet patterit. Toivon pakkasta, sitä kautta routaista maata ja äkkiä lunta. Ostan kossun.
ps ps: Kontioinen on rauhoitettu eläin. Jos listit sen, joudut maksamaan 15 euroa zipaleelta. Voi saatana, kenen älypään keksintöä? Ainakin koko Kontiolahti on täynnä kasoja. Ei se kovin uhanalaiselta kannalta vaikuta. Kontiolahti vajoaa kohta yhteen isoon myyräkuoppaan, jos ei tule pakkasta.
Niistä sykemittareista tuonnenpana...
torstai 2. tammikuuta 2014
Vuoretteluvapaa
Tänään on ensimmäinen vuorotteluvapaa päiväni. Sijainen on palkattu 3.1.2014-27.12.2014. Ensimmäisen kerran aukaisin silmäni tossa klo.10 aikoihin. Piikku painallus silmäluomeen ja seuraavan kerran aika näytti jo klo.11.15. Pitää olla jatkossa tarkanna , ettei toi vuorokausirytmi lähde siirtyyn. Mukana nyt tosin oli vuoden vaihteesta johtuvaa raskassilmäisyyttä.
Hieman oudolta se tuntu olla aamupalapöydässä puolelta päivin. Katsoa, ohi menevää liikennöintiä. Jonkun sortin kiire ja systeemin luomat vaihtoehdottomat pakotteet, olleet kuitenkin se yksi keskeinen käyttövoima, joka potkinut minua eteenpäin.. Hihnalle on ilmestyttävä ilman verukkeita klo.8 ja kellokortin kautta kotimatkalle päin. Nyt voi vain olla, tai saa tehdä mitä lystää.
Kovin helppo toi paperihässäkkö oli loppujen lopuksi. Ainut jännä kakka jo nyt on, toi rahan riittävyys. Vika tilin sain joulukuun 15. päivä. TE toimistolta lähtee tai on toivonmukaan nyt lähtenyt prosyyrit eteenpäin, kohti TEHYn työttömyyskassaa ja siellä ne arpovat ajan x verran. Tarkistelevat , täyttyykö 25 vuotis työhistoria ja vasta sitten alkavat maksaa depentuuria. Huonolla säkällä, joka todennäköisintä, saan tilin helmikuun lopulla. Olen maksanut Thaikku matkan, sinne rahat jemmattu 2 kuukaudelle ja pitäis vielä elääkkin tammikuun loppuun asti. Matkalle lähetään 29.1.-27.3.2014. No, tossa ei mitään uutta, ei siinä yksittäistä köyhäpoloa ajatella, mitenkä olisi hänen kannalta hyvä rahaliikenne hoitaa. Ei toinna jäädä siihenkään kiinni. Se on köyhän vapauden hinta. Valkoisten harjoittamaan aparthaittia, toista valkonaamaa kohtaan, joka uskaltaa(petturi),hypätä hihnalta pois. Poistuminen tuottavasta yksiköstä, epämääräiseen sulaan. Pitää levittäää lokin siivet auki,torin yllä, jos oikein tiukkaa alkaa tekemään.
Raha sinänsä on aina ollut minulle suht merkityksetön. Toki sitä pitää olla ja mielummin itken mersussa kuin ladassa. En ole ikinä antanut sille juuri mitään arvoa. Mikä arvo sillä sitten pitää olla? Vanhempani olivat yrittäjiä, näin sen suorittamisen ja ulkokuorisen statuksen, mikä sen ympärille helposti kehkeytyi. Ihmisarvo määrätyi verokalenterin tietojen mukaan. En osaa sanoa, oliko tuolla sitten vaikutusta omaan suhtautumiseeni. Ihminen ja ihmisyys itsessään on minulle se tärkein juttu. Ropsit tulee sen myötä. Mitä ihminen on sisältäpäin?
Hieman oudolta se tuntu olla aamupalapöydässä puolelta päivin. Katsoa, ohi menevää liikennöintiä. Jonkun sortin kiire ja systeemin luomat vaihtoehdottomat pakotteet, olleet kuitenkin se yksi keskeinen käyttövoima, joka potkinut minua eteenpäin.. Hihnalle on ilmestyttävä ilman verukkeita klo.8 ja kellokortin kautta kotimatkalle päin. Nyt voi vain olla, tai saa tehdä mitä lystää.
Kovin helppo toi paperihässäkkö oli loppujen lopuksi. Ainut jännä kakka jo nyt on, toi rahan riittävyys. Vika tilin sain joulukuun 15. päivä. TE toimistolta lähtee tai on toivonmukaan nyt lähtenyt prosyyrit eteenpäin, kohti TEHYn työttömyyskassaa ja siellä ne arpovat ajan x verran. Tarkistelevat , täyttyykö 25 vuotis työhistoria ja vasta sitten alkavat maksaa depentuuria. Huonolla säkällä, joka todennäköisintä, saan tilin helmikuun lopulla. Olen maksanut Thaikku matkan, sinne rahat jemmattu 2 kuukaudelle ja pitäis vielä elääkkin tammikuun loppuun asti. Matkalle lähetään 29.1.-27.3.2014. No, tossa ei mitään uutta, ei siinä yksittäistä köyhäpoloa ajatella, mitenkä olisi hänen kannalta hyvä rahaliikenne hoitaa. Ei toinna jäädä siihenkään kiinni. Se on köyhän vapauden hinta. Valkoisten harjoittamaan aparthaittia, toista valkonaamaa kohtaan, joka uskaltaa(petturi),hypätä hihnalta pois. Poistuminen tuottavasta yksiköstä, epämääräiseen sulaan. Pitää levittäää lokin siivet auki,torin yllä, jos oikein tiukkaa alkaa tekemään.
Raha sinänsä on aina ollut minulle suht merkityksetön. Toki sitä pitää olla ja mielummin itken mersussa kuin ladassa. En ole ikinä antanut sille juuri mitään arvoa. Mikä arvo sillä sitten pitää olla? Vanhempani olivat yrittäjiä, näin sen suorittamisen ja ulkokuorisen statuksen, mikä sen ympärille helposti kehkeytyi. Ihmisarvo määrätyi verokalenterin tietojen mukaan. En osaa sanoa, oliko tuolla sitten vaikutusta omaan suhtautumiseeni. Ihminen ja ihmisyys itsessään on minulle se tärkein juttu. Ropsit tulee sen myötä. Mitä ihminen on sisältäpäin?
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Runo
Uudisraivaajat
Joskus kuvat valehtelevat
Olemme suuremmoisessa suurennuslasissa
Kivikylät kivikylät
meijän poikii
Elämän punakylläiset posket
siemenkota terminaalit
Halusimme juurtua tänne kalastaja ikuinen ilkikurinen
joskus kuvat valehtelevat
Usko horjumaton
tekee työkseen uskoa
Joskus kuvat valehtelevat
Olemme suuremmoisessa suurennuslasissa
Kivikylät kivikylät
meijän poikii
Elämän punakylläiset posket
siemenkota terminaalit
Halusimme juurtua tänne kalastaja ikuinen ilkikurinen
joskus kuvat valehtelevat
Usko horjumaton
tekee työkseen uskoa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)