perjantai 11. maaliskuuta 2016

Neuvo vaan



Mies kävelee tiettä pitkin, ohikiitävän auton kaarto. Roiskahtaa vedellä ylle. Tulee Neuvosta vaari; älä kuljeta tekosias niin lähellä ajoradan pintaa. Neuvo vaan. Niin tai näin, tuo kostea kulkija pyyhkii sulkaa hatusta.

Olen niin onnellinen, tää on miun neljäs levy. Vital outti, vuoden näppäily. Kappas haltuun. En valitettavasti pääse tilaisuuteen, mutta arvostan iloinen artisti statuksella. Neuvo kertoo, että neljäs ja viides raina on taantumapukama ykkösest ja kakkosen plätyst. Kuunneltavissa to ja pe, ku sellainen kolo bunkkerin perällä.

Kaverin puute, voin soittaa Neuvolle. Oikeaan aikaan, oikeassa duurissa. Kuuntelee, mutta mutta, älä perkele neuvo mulle mitään. Sieltä jostain radioaalto ei pidä lupaustaan, päästää Neuvolle viimoista sanaa. Kuulijasta tulee statisti, entinen saatanisti. Järvenpäähän ei enää terveitä tulleita. Ulko-oven napa helähtää.

Neuvo korrektoituu paperiperhoseksi, mihinkä mittaa laitetaan? Neuvo pervoo, mutta sanoo nuhteettoman sanan loppujen loppuun. Luokaton, tuo hyväksyjä ei osaa sanoa ei. Neuvon neuvo nostaa avannosta, kertoo sulle niksimiksi pirkkaa. Varoo siis Neuvoa, hän osaa ajatella pääsi sisällä.

Ensimmäisenä päivänä  huokaiset, kuudennenkymmenenneljännen päivän jälkeen tulee muita ajatuksia. Neuvo paikallaan, viilaa kynnet ja kynnelle kykenevät. Muokkaa kakkosesta pyhäpäivän lepositeen.

Jäärän päämäärä, joskus hipaisu tuntuu potkulta








torstai 3. maaliskuuta 2016

Klo.00.05 kerrostalossa


postiluukku aukoo kaulusta
nälkäinen vauva, läheisriippuvaiset rinnat
lumiaura kuorii pakkashumala nietosta

                    ajatus paisuu keittiön puolelle, erä sarastusta; mitäs tässää
                    pakkauksesta nousee päivän hahmo, big deal
                    lyön koipea lattiaan, puotan kalsarit jalkaan

                                       tinafoorumissa eletään kuoleman kuukausia
                                       positiivinen voima sysää maailman kelloa