tiistai 7. tammikuuta 2014

kuolemasta

Kuolemasta puhuminen on riski länkkäriyhteiskunnassa. Tiedän siis liukuvani heikoille jäille joillaintapaa. Mikä siinä on ahdistavaa, vai onko siinä mitään ahdistavaa? Se on kuin paha painajainen, tai työpaikkakiusaaminen;  aamulla kun heräät, et halua muistaa siitä mitään.

Aira Samulin. Assosiaatio tuottaa seuraavaa; Punainen, kihara hiuspidennyspehko/ hevosennauru/ ikäloppu(tässä tapauksessa ikäalku)/ Jane Fonda jumppa-asu(lilaa tai pinkkiä,häivitetyn mustan pohjalla) / jonkinsortin panta, rinkula, kallon tai lantionympärillä. Hyrskylän mutkassa järjestetään energiakursseja ja hyvän elämän lähdevoimaannuttamismatkoja itseen, joskus jopa toiseen. Airastahan voisi tehdä Suomeen rauhaantuvan kuoleman lähettilään. Tervetuloa,valmistaudutaan yhdessä hyvään kuolemaan. Kuolema tutuksi ja luonnolliseksi, yhdessä... Kuolonjooga kursseja, avaa hengitystä paremmin. Ei ei ja ei. Ei se toimi näin, edes Arjan kautta. On parempi, että Arja energeyttää meitä edelleenkin.

 Mehän juoksemme ikääntymistä karkuun ja palvomme nuoruutta. Mielihyvän ja itsensä toteuttamisen kulttuurissa, kuolemassa ei ole vetovoimaa. Siitä on vaikeaa tehdä myyvää, päivän pornoa; Kuole tänään, kaksi yhden hinnalla, ei oikein toimi. Anttilan hullut päivät, tule meille kuolemaan. Oletteko ikään nähneet yhtään hautajaisarkkumainosta? Meillä on kaupungin parasta pähkinäpuuta, isänne lepää rauhassa, vaikka oli mitä olikin. Uutuusbiisit, lauantaisin livemusiikkia. Me naiset; uurnien nykytrendit. 90- luvulta, 2000 luvulle. (Tuo tuhkakuppi pysyy ulkonäöllisesti samannäköisenä vielä seuraavat sata vuotta).  Beaty Care; vanhenet tällä voiteella ikäistäsi nopeammin koska olet sen arvoinen. Inhottava, rajallisuuden muistutus olemassaolostamme. Haluamme aikuisten iltasadun, jossa kaikki on mahdollista. Voisinko pyytää kuoltuani palsamointia ja patsaan pystyttämistä Kontiolahteen?  Pitäkööt jäämies Ötzinsä, meillä on frisbeemies Jari. Olisi hienoa saada käteen joku läpykkä. Laatassa; Tällä kiekolla hän rikkoi kunnan ainoan sähkövalon  4.4.2014.

50 villitys liittyy aiheeseen. Ihminen tajuaa lineaarisesti olevansa puolimatkan pyykissä. Puolet on taitettu, puolet jäljellä, noin paperilla ainakin. Naapurintyttö syndrooma antaa lisämausteensa. Jokaisella on jäänyt se "eräs" naapurin tyttö/poika kopasematta, jätin väliin, passasin. Olinko hölmö vai en ollut? Vaihdanko vaniljan toffeeseen viel? Ostanko nahkahousut, kurkistanko kuappiin vai motskako?  Risteyskohdassa ihminen kysyy itseltään ne tarvittavat kysymykset. Ei äitinä, isänä vaan ihmisenä, miehenä, naisena. Vanheneminen ja isovanhemmuus, kellä sitä on, antaa jouston kysyä näitä. Ihminen pysähtyy vauhdin avulla risteyskohtaansa.

Tjäreborgin mainoksessa vanhukset hulluttelevat altaan reunalla yöaikaan ja tarjoilijapoika heristää sormea. Niin kait se sitten menee, eikä toisinpäin. Koskaan et voi olla liian vanha hulluttelemaan.  Rajat & rajattomuus ovat inside of your head. Jos kerran rajat ovat päässämme, joukossamme liikkuu paljon aivokuolleita, joita ihmisiksi kutsutaan.  Elää, muttei tunnu siltä. Ei tunnu oikein miltään, mikä on?  Leffassa "In Time", on hyvä lähtökohta. Ihmisillä on ranteessa elinaika, joka tikittää kuin kello. Kaikki maksetaan ajalla. Elon lisäaikaa ansaitaan työllä, tai varastamalla toisen ranteesta. Kun aika loppuu, ihminen kuolee siihen paikkaan.

Jäin miettimään, muuttuisiko elämä, jos kaikilla olisi 75-vuotis aikalaskuri ranteessa ja tikitys vähempään alkaisi ensiparkaisusta? Aika olisi vakio. Kun kohtaisi tosiasian, elämä on rajallista, niin mitä sitten? Kävisikö kuin syöpäpotilaille, jotka useasti kertovat, (saatuaan ensin tietää synkän ennusteensa), elävänsä elämän parasta aikaa. Nautin joka hetkestä, näen ja kuulen linnunlaulun, hankien suhinan.  Ehkä viimeiset vuodet käyttäisi jotenkin harkitummin. Vika vuonna saattaisi panostaa all in:iin, laitetaas punaisen täpän päälle lisää pelimerkkejä. Tulisiko elämästä makuisempaa, kenties merkityksellisempää? Mitä näyttäisivät onnellisuusbarometrit ja mitkä olisivat mittarit, joilla onnellisuutta mitattaisiin? Teollisuus kenties tyrehtynyt, luontaistalouden savut, majojen yllä.

Voisin laittaa elon laskurin päälle. Tässä hetkessä ja tästä hetkestä lähtien, minulla olisi aikaa jäljellä 24 vuotta ja 3 päivää. On pitkä aika, ihmiselle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti