Antoi kilpailussa toiseksi tulla. Ei enää merkitystä, toisille kylläkin. Ei tehnyt sitä heidän vuoksi. Voittajien elämänpyörässä ei ole jarruja. Voittajat tai häviäjät, samassa suljetussa laatikossa. Kymmenen pientä neekeripoikaa. Ravistettava viimeistä käyttöpäivää. Voiko muuksi tulla?
Yhteiskunta ojentaa vaahtokarkin, pitkän kiekon langattoman kepin päähän. Ei kiitos, en tarvitse tarvittavaa. Olen vapaa ehtoinen, ohi kävelevä. Antoi aikaa ja vielä kerran ajan kulua saatoksi. Oli ulkopuolinen omassa itsessään, tuntuen hyvältä. Tarkastella ja katsoa kaikkea mitä pitänyt tärkeänä. (myös itseä.) Halu & tahto, hiljaiset vieruskaverit. Oli tullut kotiin pitkän matkan päätteeksi. Koti on siellä, missä asustaa vapaus. Vapaa tahto maalaa värit, rakkauden. Tekee ihmisestä ihmisen, myös toiselle.
Luki lehdet kerran, ei toista kertaa. Totesi millaiseksi maailma oli tullut. Kuunteli ihmisten jutut, vaivoja, ilon pilkahduksiakin, pieniä syntymiä. Isoja asioita. Millä on väli ja millä ei? Tätä pohdiskellut pienen ikänsä. Vasen ja oikea, variksenpoikia. Kun oikein kovasti kysyy, mitään ei tapahdu. Kysymyksiä & vastauksia, elämän kertymiä. Taittaa, laittaa sivuun kuin eilisen lehden.
Hiljaa astuu lautallensa, pyytää rakkauden mukaan. Tuuli kuljettaa kauemmas satamasta, poijuista, lokkien kirkuna. Nähdä sataman valot, ääret kaupungin, valopilarit. Nukahtavat kaiken keskelle.
Pysähtymiseen tarvitaan pysähdys, pieni pysäkki. Hypätä bussista numero 375 pois, napin painallus. Uskallus, hyvän matkanteon keskeyttämisestä. Bussi täynnä, jäätkö juuri tässä? Bussi ja ihmiset pysyvät, aikataulut eivät muutu. Sama matka, samoilla ihmisillä. Vapautti turvavyön. Sulki silmät ja aukaisi uudelleen. Niin syntyvät tähdet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti