Tuulahtelee, autot menevät reittiänsä päin. Olen alkanut tulla siihen pisteeseen ja siitä pois. Legotalojen välissä luonto jatkuvassa liikkeessä. Tuijertaa, myllertää, irroittaa kaikki lehdet. Taittaa oksia, narisuttaa kattopeltiä. Ikkunoiden hely. Piiskaa vettä, verryttelee vielä palkeittensa kanssa. Yläilmoissa, linnut ottavat tuulen voimaa siipiensä alle. Aukkaissut roskakorin kannen. Roskat tekevät taidetta, pursuava jätskitötterö toffee kuorrutuksella. Nomparellit lentävät naapurin puolelle, josta ei tiedetä, onko taiteen ystävä. Tutustuttu ollaan, taiten hänet tehty.
Auki kiinni, auki kiinni, auki kiinni. Päivän toistuva tarjous. Miten olla auki ja mistä kohden kiinni? Rivassa ihmiskäsi, elämän leipäjono, joka etenee käsi kerrallaan. Ansion mukaisuus Herran kansioissa tai suuri puhallus 60 sekunttiin.
Myrskyisenä päivänä, yhdessä keittiökellon. Aika pysähtyy, toinen meistä. Olemme käyneet ja patteria vaihtamalla pidempään. Takuutyötä; ei jätetty, muttei myöskään edetty. Tik tak, tik tak, tik tak, sekuntti ja päivä kerrallaan mitattua matkaa.
Varastan itseeni hetkiä, joissa hiljaisuutta. Alkuun, sen on oltava varkautta. Hiljaisuutta, jossa värit, kaiken liike. En pidä kaikesta mitä näen, muttei pidäkkään.
Sardiinipurkki, joka pruuvataan auki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti