Minä, osalla 1. (jatkuu jos jatkan)

Minussa on kolmenlaisia pisteitä. Ensimmäiset sain parkaisusta, väristä ja riiputuksesta. En muista tuliko 10 / 10.  Toisesta tulin tietoiseksi varhaisemmassa keski-iässä. Tämä vekkuli piste sijaitsee alahuljittimien välimaastossa. Kolmas on minulle kuitenkin mielenkiintoisin, Piste on sokea. Antaisin sille puhe- /kirjoitusoikeutta vaikka miten paljon. Voisin jututtaa parasta kaveriani naapurin Teroa. Juotan kännipäähän ja saunan jälkeen avautuminen pisteestäni. Tero puhuu aina totta kännipäissään. Tero ei ole pahansuopanen, vaikka joutuukin paljon tappeluihin.

Jalkani ovat lätät. Olen kokenut sen hyvänä asiana, vaikkakin lapsena pesutuvan puuralliin jäi aina lättäjalan kuva ja tunsin häpeää. Jalkojani ei ole särkenyt, eikä matala holvikaari valita paljoa. Jotain sen alta mahtuu vieläkin menemään, paperiliuska esim. Tilanteissa, joihin liittyy eri voimakkuuksinen horjahtamisen mahdollisuus puolelta toiselle; Lättäjalkani ovat tarjonneet enemmän tartunta pinta-alaa pysyä paikallaan ja mahdollistaneet hyvät lähtökohdat kamppailun tuoksintaan. Olkoonkin kamppailu leikkimielinen tai ei.

Selkä on notko. Notko siitä tuli, kun teinipojan henkistä epävarmuutta poistettiin vääntämällä puntteja talonmiehen kellarissa. Ei kukaan neuvonut, että pitäkääs pojat selkä suorassa. Lihakset kasvoivat pannuhuoneen kelmeässä valossa. Niitä puristeltiin finnien ohessa. Isommat lihakset tarjosivat henkisen koskemattomuuden 70-luvun kerrostaloyhteisössä. T-paitaa käytettiin huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Rovaniemellä oli varhainen kevät, pitkät kesät ja lauhkea syksy.

Silmäni ovat siniharmaavihreät. Rakeiset jännällä tapaa. Kohdatessa valon, moni nainen on nähnyt niissä  minun Afrikka - tarinan. Seikkailut savanneja pitkin. Olen pukenut khakin väriset vaatteet mielelläni näille retkille. Nuoruutta saa tuhlata, jos kokemusten kerryttämistä nimitetään tuhlaamiseksi. Jos ei, niin sitten nuoruutta, ( kirjallisuudessa maininnat tuhlaajapojan paluusta,suom. huom.)

Hengitys ja rintakehä. Henki kulkee pihinöittä. Tupakan veto loppui yhteen hyvään selkäsaunaan. Sen jälkeen ison roolia haettiin muilla avuin. Lainasin isän korkokengiä ja eksyin itseäni vanhempien seuraan. Olin se pätkä, jolla oli terävä kieli ja isoin paras kaveri.
 Rintake laajentui vuosien saatossa pitkällisen treenamisen myötä. Nuoruudessani keho oli temppeli, joka ei pettänyt koskaan. Jos naisia ei ymmärretty tahi omaa mieltä, niin kehoon ja kehollisuuteen pystyi aina luottamaan. Tiesi miten harhauttaa jalkapallosssa ja päästä pakoon kiusanteon jälkeen. Miten pitkälle jaksoi juosta ja missä kohden kääntyä takaisin. Takana juokseva uhka sippasi aikaisemmin.

Ystävyyssuhteet solmittiin kakarana hiekkalaatikolla. Tässä on mun raja ja hiekkalinna. Jos ylitti, niin tuli hiekkaa tai kintasta. Äidit jatkoivat keskusteluaan. Oikeus oli tapahtunut. Rajoja ei rikota. Nykyäänkin niitä muodostuu, ystävyyssuhteita. Johtavat vääjäämättömästi pettymykseen, jonka jälkeen kaivamalla aikuisuus esiin, päästään niiden ylitse. Elämä jatkuu hiustenkasvusta tai kasvamattomuudesta huolimatta.

Mieli on avara ja suppea. Näen ja koen paljon, vaihtelevalla ymmärryksellä. Olen käännännäinen. Suutun, kun muut eivät suutu ja en suutu, kun muut suuttuvat. Vastavirran lohi, joka on aina löytänyt koskensa. Massan laki puristaa keuhkoni. Liput & läpyt nostan yksilön vapaudelle?
Paikkani olen löytänyt mansikkamaan kulmilta, jolta käyskentely tapahtuu. En ole äärivaihtoehto vaan reuna, jossa lempeä suudelma tanssii.