Turvallisuudentunne. Jäin miettimään, mitä tämä oikein loppupeleissä on ja mihin koostuva? Miksi tunne. Missä tämä tunne tuntuu? Tiedän rakkauden tunteen tuntuman. Perhosia vatsassa, ilmava, kevyt olo & pää puhuu höperöä ja naurattaa kaikella ajalla. Pinkit lasit päällä samoamassa rakkaudella kohdatun kanssa. Kaikki vahvaa ainutkertaisessa h-hetkessä.
On rauhallinen olo, jotenkin vakaa, luottavainen mieli. Voisiko olla jotain näin. En menetä yöunia. Tietosuus siitä, ettei aamulla Suomea ole vallattu tai auto edelleen pihassa varastamatta?
Ei tarvitse pelätä? Pelkoon kytkennäinen? Pelothan ovat meidän lapsuuden jousipyssy, johon yhteiskunta virittää oman pelkonuolensa. Ostamalla tämän vakuutuksen, ei haittaa vaikka autosi lähtee pihasta ilman avaimia. Saisiko muuten sellaista vakuutusta, joka kattaisi Idän hyökkäyksen. Jos kerran hirmumyrskytkin voi vakuuttaa, niin miksei jonkin lyhyesti kestävän sodan? Ei haittaa edelleenkään, vaikka talosi on vallattu/ ammuttu/ puu päälle kaadettu/ tahi puupäillä ladattu; joustoturvalla takaamme.
Hallitse halusi, hillitse kalusi, eikö, mites äiti aikoinaan sanoikaan. Ainaskin äiti sanoi, muista katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle. Aja varovasti. Tämän päivän äiti hatuttaisi pääni vielä pyöräilykypärällä. Kaikelta varalta, kaikella varalla. Hyvä ohje muuten noin isommassa mittakaavassakin. Katella ensin hieman ympärillensä, eikä suoraan polkaista kohden.
Pelko, aisapari turvallisuuden tunteelle. Pelkoa pyrimme hallitsemaan, vaikkei valinta ole välttämättä tietoista. Saamme siitä tunnetta, jota kutsutaan turvallisuudeksi. Mitä tarvitsee ylipäätänsä hallita, joku valveutunut kysyisi tässä kohden? Asia litteröityy helposti: Itseämme, kehoamme, suoritteitamme, sosiaalista statustamme, käytöstämme ja talouttamme. Pelätä omaa kehoa? Kuulostaa vähän oudolta, mutta niin. Milloin rupsahdan, mikä tuo on? Olla nuoruuden virtaviivaisessa junaradassa. Kuolematon, ikuisessa keski-iässä.
Elämä meni putkeen.Yhteiskunta tarjoaa putken, jonka sisällä käyskennellään. Emme juurikaan poikkea kasvatusbroilereista. Noudatamme nokkkimisjärjestystä. Kellon kilkatessa myös meillä alkaa sylki valua poskipielestä juuri tässä kohden. Kuulumme joukkoon, huokaisu. Olemme läpäisseet suuremman yhteiskuntaopin. Joustavat hiilihydraatit.
Kuulostaa kauhean tylsältä, pelkistetyltä. Ihminenhän on yksilö, joka omaa oman valinnan ja ajattelun vapauden.
Turvallisuus lisääntyy, kun on rakkautta ja saapi olla rakastettava. Ei jääty yksin, on käsiä ja kädestä pideltäviä, joilla sydän sinua varten ja joihin voit sijoittaa jotakin tuntemuksistasi.
Arvomittarilla mitattuna turvallisuus / oma vapaa- aika ovat nyt 2014 kärkisijoilla. Hyvä asia mainosmiehille. Yhteiskunta joutuu pohtimaan, mitä tuolle lisääntyvän vapaa-ajan arvolle oikein tekisi?
Usko & hengellisyys. Uskon alle mahtuu kaikki Jeesuksesta - Ferrariin. Uskooko uuteen punaiseen vai risuparran sanomaan. Palkitsevaa on kohdata (ei tavata) ihminen, joka säilyttänyt henkisyytensä omasta sisäisyydestään käsin. Rauhaisa olija, joka ei julista mitään. Edes itseään. Kysymys, joka toimii samalla selvennyksenä; mikä on tyypillinen itäsuomalainen ihminen, joka ei ilmaise itsestään mitään? Vastaus, pöly. Onhan Afrikassakin heimoja, jotka eivät anna itseänsä valokuvata, koska sielu jää filmirullaan kiinni. Sulkeutunut hansikas. No, edestäpäin puhumisessa on tietty riskinsä myös täällä idän suunnassa.
Kun kysyn itseltäni mistä turvallisuudentunteeni saan, niin vastaus on, etten tiedä. Joukkiosta X en sitä saa, tai koe tarvitsevani. Tarkoittaneeko, että asiani ovat niin hyvin, etten tiedä ? Jos olisin vereslihaa, niin pystyisinkö sanomaan, mitnkälaista paistoa vaille olen? Jaa a, ehkä syöpä vetäisi hiljaiseksi ja horjuttaisi turvallisuudentunnettani. Väkivallan kohteeksi joutuminen myös. Läheisteni kuolemat menisivät suruosastolle, joka sijaitsee sydämmen alaosiossa ja ylävatsaontelossa, sekä nielussa ja kyynelten kanavissa.
Olenko päästänyt irti, vaihtoehdolla myös? Kun päästää irti narusta, jonka toisessa päässä sidos, nimeltä turvallisuudentunne. Vapaus tarkoittaa, ettei turvallisuudentunnetta tarvitse mitenkään määrittää. Se vain on tai ei ole. Jos tämä olisi näin, niin hyvä. Pilvien vapautta. Liikkua paikasta toiseen höyhenen lailla, päästää kaiken lävitseen. Tulla ja mennä, mieli vapaana. Vanhemmiten kun tuppaa unohtamaan, että elämä, tuo veijari, on vaijeri, jota pitkin kipitellä ain.
Äitini sanoin; Turvallista matkaa itse kullekkin säädylle. Saamme tästä lopun paradoksin;
matka on ihmiselle tärkein, mutta turvallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti