Kuolevan viimeistä puhetta

Kiitän kaikkia ja omaa mieltäni,
joka ollut rajallinen, suojannut minua
muiden pahuudelta ja kiusauksilta

annettakoon sille naapurille anteeksi,
poikivalle lehmälle apu

muttei niitä virveleitä, vieheitä
koskaan hänelle myytäkö

ojanpenkat suoristakaa,
laittaa lumikepit pientareen poskelle

olkoonkin kaikki lapset maailmalla
miten lie, mutta täällä ovat kodin tavoin

Kuoltuani, älkööt itkekö. Iloitkaa,
muttei hirveästi ryypätä, ettei
kalliiksi tule