Alku, matka ja päätepiste. Tehty matkaa itseen ja ulkopuolelle yli 1,5 vuoden ajan. Molemmat mielenkiintoisia. Itsehän ei voi olla tylsä, vaan erittäin vakavasti otettava? Itseilymatkailu noudatteli monisyistä prosessia. Sitä ei pidä ymmärtää vääriin. En tarkoita mitään palleista puristelu retriittiä hangen keskellä. Joko tuntuu - kysymyksellä? Jo tuntuu, mutta kengät jäi sisälle. ( ja ne kädet voi irroittaa.)
Alku oli huohahtamista. Loikka oravanpyöräisestä poikke. Harkittu sivuluisu jäiseltä maantieltä maitolavaa kohden, jossa unohtunut tonkka odottaa Teuvo Oinaksen julisteen alla. Vilkuttaa bussille nro.43 huopikkaat jalassa. Helepotusta & huokauksia. Saada tehdä jotakin sellaista, mistä haaveillu pitkään. Toteuttaa unelmia ja elämätöntä elämää? Sitkusta tuli nyt ku...
Matka kaartuu ympyräksi. Matkanteko on jousella ampumista. Kaari, maali, napakymppi tai selitettävissä oleva huti. Matkojen aikana asiat ja arvot muokkautuvat. Oravapyörässä polkiessaan ihminen luo omanlaisensa maailmankuvan. Laittamalla polkukoneen narikkaan, kaikki muuttuu. Positio ja siihen liittyvät kytkennät. Sitä liene matkateko myös osittain on. Katella uusin silmin kaikkea tutun turvallista. Elettyä elämää.
Katsontokanta voi johtaa siihen, että tiputat kiven kaivoon, eikä pohjakolahdusta kuulu. Kaivo ei ollutkaan sellainen kuin luulit. Puhuvat kasvustakin, kannonnokka vertauksella. Nyt oikeakätisenä tietää, onko vasen käsi taskussa. Olen aina ollut näkijä ja enenevissä määrin myös kokija. Henkinen sydänkohtaus ja irtaantuminen katonrajaan katsomaan äärijäni. Mikä ollut itselle valetta ja mihin uskoutunut.
Päätepisteessä tyhjä käsi. Tyhjyydestä ei aluksi tiedä kokemaa. Mikä on? On kuin lapsi, joka on saanut juuri tietää, ettei oikeaa Joulupukkia ole olemassa. On palattava kuitenkin takaisin tyhjänä. Vain näin voi alkaa täyttyä uudestaan tai olla täyttymättä mistään. Päätepiste muuntautuu kääntöpisteeksi, uudeksi suuntimeksi kosakaasun päähän.
Budhalaisena riemastuisin moisesta. Valaistuminen, edes jonkinsorttinen, on saavuttanut minut. Lappalaisena en oikein tiedä. Voiko sillä sytyttää nuotion? Jospa kaikki onkin suurta huijausta vai juuri näin tarkoitettu elettäväksi?
Tiedän kuitenkin, miten aloitan. Aukaisen käden. Avokämmenen alla kasvaa entistä vahvemmat juuret. Avokämmen esittää nöyrän kutsun elämälle.
Kirjotuksesi voisi lokeroida päiväkirjamerkinnäksi, jota se suurimmalta osaltaan onkin, mutta siinä on myös paljon filosofisia elementtejä, aihetta kolumniksi, esseeksi, romaanin luvuksi, toki myös runoksi, varsinkin proosarunoksi...muiden muassa tämä on runoutta: "Matka kaartuu ympyräksi. Matkanteko on jousella ampumista. Kaari, maali, napakymppi tai selitettävissä oleva huti."
VastaaPoistaKuvaat osuvasti tunnelmia ja tuntoja liittyen muutokseen, rohkeaan hyppyyn kohti tuntematonta. Olen itse kokenut tuon saman. Lähtenyt pitämästäni työstä -jättnyt virkani - ulkoisten olosuhteiden vuoksi, tietämättä mitä tulee tapahtumaan jatkossa. Myöhemmin huomasin kyllä pois lähdössäni myös syviä syitä itsessäni:)
En tiedä haluatko, että otan ylipäätään kantaa tekstisi ajatuksiin syvemmin. Ilmeisesti voi se olla mahdollista, että pystyy elämään balanssissa itsensä, työnsä ja tärkeiden ihmissuhteiden kanssa. Ensin vain pitäisi löytää juuri se oikea työ, oikeat ihmiset ympärille ja tietysti ensimmäisenä se oikea ja aito minä joka tietää kuka on ja mitä tahtoo. :) Huumorin kukkaa!
En tiedä millaista työtä teet, millainen on ammattisi. Voisitko kenties työmiljööstäsi kirjoittaa aikalais-romaanin? Silloin voisit luomiesi henkilöiden kautta päästellä erilaisia tunteita ja kokemuksia avoimemmin. Sanankäytön kyllä hallitset.
Sinullahan on jo lukuisia sivuja valmiina blogissasi.
Kirjoita toki lisää. Anna palaa, näppäinten laulaa. Tekstin ensiversiota luodessa pitää kriitikko-minä jättää oven taakse, tekstiä voi aina korjata sitten kun sen aika on.
Kun vanhenee, ja sitten kun sen hyväksyy, että se on väistämätöntä, riittää pienetkin onnistumisen ja onnen pipanat. Ainakin silloin tällöin. :) Sanovat viisaat, että unelmia pitää olla. Mitäs mieltä olet? Unelmia, hyviä ystäviä, maisema jossa viihtyy...jne jne... mitä kaikkea siihen hyvään elämään liittyykään.
Tämä on hyvin nähty. Hieno yhteenveto, aforismi:
"Tiedän kuitenkin, miten aloitan. Aukaisen käden. Avokämmenen alla kasvaa entistä vahvemmat juuret. Avokämmen esittää nöyrän kutsun elämälle."
naapuri
Lähetän nämä eräänlaiset keskeneräiset versiot luettavaksesi ihan kannustukseksi sinulle jatkaksesi omaa kirjoittamistasi:
VastaaPoista(En ole ehtinyt tsekata runojen oikeinkirjoitusta saati järjestystä, ajatuksista ja kuvista puhumattakaan, et siis tarvitse analysoida näitä.)
Osa jää aina
vieraaksi
tunne siitä,
ettei kuulu siihen
hetkeen, paikkaan
sinun salaperäiseen
historiaasi
välimatka ei ole
ääretön
niin monta tarinaa
mihin tahansa
vieraaasta todellisuudesta
josta ei voi puhua ääneen
kulkuneuvo
ristisanatehtävän tyhjiä ruutuja
tyhjää aikaa
miten nähdä
lukittujen sanojen kuvat
mitkä tahansa
sanat signaalit
pääsevät perille
läsnäolossa
Asuuko kuu
siinä vielä
missä se näki
meidät
yhdessä.
Vanhat kirjaimet
tai numerot
joilla ilmaista
nyt-kieltä
alitajunnan
seutuja
uniin
piilotettuja.
Ristisanatehtävä
ruudukot historiaa
täynnä tyhjää aikaa
välissämme
josta ei puhuta
väärät sanat
ne eivät osaa
kysyä oikein
vastauksia
Susi ulvoo
kuuntele
sydämen pakolainen
nyt lumisade
tuo tähdet
hiuksille
kun naurat
lumipolku lentää
Kasvosi myrskylyhty
vuosien pimeässä
kun kauhu
nostaa päänsä
kaivoskuilut umpikujat labyrintit
unia selittävä aika
ei kaikki ole
heijastusta
näkymätön muste
se kirjoittaa
valot pimeään
mutta ei hän anna
viimeisen roolihenkilön
astua vielä huoneeseen
kun tietää
sanat
välimatkan.
Varattua aikaa
et tarvitse sitä
meri on kaukana
ja kengät täynnä kiviä
ilonpilaaja
hän lukee
sydämen ylilyöntejä
kadonneita sormuksia
pidä silmäsi kirjassa
jänisjahdissa oksentava
nainen
veri hyytyy
valo on ruskeaa
helvetisti tuhkaa
maailman lattioilla
ja olisin tanssinut
vielä kanssasi
Että tämä kaikki voisi tapahtua
suljettujen silmien takana
kynästä loppuu muste
kamerasilmä.
Kuolema on totta
sen voi nähdä
ulkopuolelta
kuin syntymän.
kaikki muu on
toiveiden heijastusta
Kasvoissasi on kello
totuus ja sen negatio
etuajassa
kohti tulevaa
vaikka mitään
ei tapahdu
parakissa makaa
silkillä peitetty nainen
unet odottavat näkijöitä
pikku-rumpalini
se toteutui
onnennumeroissa
kukaan ei enää palaa
kulisseihin
kirjoitettuihin kohtauksiin
mitä me todella sanoimme
tarpeeksi
sanaakaan
ei puutu.
Sinä olet kesken
minussa
ja nimesi
unia on vielä
näkemättä
sillä ennustuksiin
ei voi luottaa
otsalamppu näyttää
polun pimeään.
Joka päivä
hän matkustaa
tyhjyyden pinnalla
aikakoneen turisti
lähtökohtien kerääjä
sinua
kohti.
Edelliset tekstirimsut ovat naapurilta :)
VastaaPoista