Mikä vanhenemisessa on parasta? Olla riippumaton? Riippua hiljaisen tiedon varassa, omien ajatusten kantimissa. Kuka sen hiljaisen tiedon on keksinyt ja meille, suomalaisille? Onkohan afrikkalaisilla tai italialaisilla omaa hiljaista tietovarantopankkia? Ei ole, impossible. Suomalaisen kuuluu itse kokea, mikä on oikeaa ja väärää. Ei sitä kuules kysytä; Pertti hei, miten toi juttu oikein tehdään, olen tässä huomannut, että olet poikkeuksellisen osaava ja näppärä tässäkin asiassa, voisitko vähän avittaa?
Meidän juttu, on tunkkijuttu. Annetaan suomalaiselle tunkki, katotaan mitä sillä tekee, osaako, ei osaako, meneekö sormi suuhun, onko neuvokkuutta, kestääkö epätietoisuutta, hermostuttaako, alkaako selittelmään. Mennään sitten ilman sitä yhtä kahville ja arvotetaan. Pikkujoulussa palataan sitten kossun jälkeen asiaan; niin siitä tunkista vielä.
Vanhenemisesta; parasta ennen päiväys, sekä gabernet sauvignon. Sauvignon, jota munkkiviiniksi myös kutsutaan. Jättää keskelle makureijän, jota useimmiten merlotilla täytetään. Tarviiko sen olla enää parasta sikanautaa, eikö riitä, että on toiseksi parasta?
Nii, se tunkkijäbä tulee sitten pikkujoulujen jälkeen kahvihuoneeseen ja sanoo: Ostin muuten tunkin, on helevetin hyvä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti