Uusi aamu

    Olemme pinnallisia, pinnan alla oleva näkymätön jäävuori sulanut kauluksen alta kokonaan pois. Mihin lie mennyt? Liekkö ilmaston lämpeneminen vaikuttanut siihenkin. Huipuissamme, teräviä kiilakärkikyniä kyynärpääkiertueella. Kolisemme pintavesissä kuin hain evä, jonka pitää etsiä jatkuvasti uutta evästä. Yksinkertaistuttu olemaan jotain, mitä emme luonnostaan ole. Minua hävettää, olen tavannut ihmisiä joilla ei ole enää mitään sanottavaa. Siihenkö on pyrkimys, jotta suusta tulee tyhjänpäiväinen pyhimys.

Entä sitten? Nii, entä sitten... Ei mittään, mennään markettiin Margetan kanssa. Itsehän olen vastuussa siitä, mihin suuntaan matkaani teen. Kenen pursissa luitani liiketän. Miten ajattelen mistäkin Mäkisestä tai hänen väkipyöräisestä. Valtavirrassa hyppivät pienet silakat. Olla tammukka virran suvannossa, sieltä käsin pyörähdellä virrassa. Yhteiskunta pyrkii kanavoittamaan reitin, mutta niin.

 Kulttuuriperimämme on Gigantin uusin mainoslehti. Taas odotus palkittiin, lopsahdus postilaatikkoon. Mykiöhyökkäys janoaa uutta hörpäkettä. Eilen katsoin italialaista matkailuohjelmaa. Minusta tuli kateellinen. Joka kipolla, ruoalla, siemenellä, talolla on pitkä sosiaalinen historiansa, jota sukupolvien ajan rakkaudella vaalittu. Ihmiset selittävät ylpeän innoissaan tarinaansa, joka heille maailman tärkein juuriperimä juttu.

 Pohdimme, katsoakko Marttina ja hengenpelastajat uusimman tuotantokauden. Sinne hankittiin tissien mukaan tumma mies uikkareihin ja onko Carlssonille tulleet haglöfförssin vedenpitävät vertimet, joiden kanssa voi uida nykyään, alennettu enemmän kuin 35 % : a. Ulkoistimme itsemme pitkälle kävelymatkalle.

Aina tulee kuitenkin uusi aamu. Voi aukaista silmät uudella tavalla. Voi oppia, jos kompetenssiä tai elämän raakoja sattumuksia tuvassa tarpeeksi. Ystäväni kysyi, miten voi katsoa uusin silmin, ilman että tapahtumat aukenevat kriisin kautta? Oli pakkautunut  itserakennettuun goretexkalvoon. Mainittua olotilaa osin & tosin tavoitellaankin. Sileä rantakallio, jota ei myrskyt hetkauta.

Voiko siihen vastata, etsi tuulesi hei. Itselleni ollut merkittävää ihmisten ja asioiden välillä olevat energiakentät. Thaimaan oppigenreä. Thaikut katsovat hyvinkin tarkkaan, ( jos eivät ole turistisuhteessa), ihmisten energiakentät, levelit beibi jotka sinussa virtaa. Jos ihmisellä negatiiviset energiat, kuin suo, joka imee kaiken ympäriltä itseensä. Eivät halua olla missään tekemisissä kyseisen hikoilijan kanssa. Vinttaavat kämmenellä tylysti, että häivy edestäni. Jatkaa matkaa hän. Sama juttu neutraalikenttien kohdalla. Vastaavasti jos ihmisestä hehkuu positiivistä, avointa energiaa, alkavat he solmia suhteita vallan vastavuoroiseksi. Mutkattomasti alkaa muodostua yhteyttä ihmisten välille.

Reissun jälkeen purin henkisen repun, aloin katsomaan kaikkia suhteitani energiakenttien kautta. Totesin, että useimmat olivat negatiivisiä virityksiä, pitäen sisällään enemmän taakkaa, energia hukkaani. Oli kipeää todeta, mihin kaikkeen sukkani olivatkaan kastautuneet. Siitä sitten puhdistustyöhön. Radikaalisti luuta käyttöön, eteisestä porstuaan -periaatteella. Puhdistus vapauttaa, niinkuin vain siivous tekee. Huokaus ja pitkä tovi. Huomionarvoista on ollut myös uusien, positiivisten juttujen tuleminen tilalle. Saat sen, mistä kuolet, Tommy Helstenin sanoja mulkkaillen.

Parasta on tehdä karkumatkaa itseen. Seikkailla läpi vanhat sokkelot. No, ei siinä mitään seikkailtavaa enää ole. Se on vähän niinkuin käynti omalla ullakolla. Mielenkiintoista, tällaistako täällä? Ravotella hieman auki sitäkin, mitä vältellyt. Itseltä torjunut. Olemme helppoja pettämään itseä, pelkureitakin. Kaikki on kuitenkin vaivan arvoista. Palkinto tulee odottamatta, on vain hyvä olla...