Loikki loikkimistaan, haistoi porkkanan, tuulahdus kettuakin ilmavirroissa. Mietti, tyhjällä
vatsalla pääsisi varmuudella pakohon, koti rakohon. Nälkä kurnutti sokkeloissa, rohkeus ajoi loikkaa eteenpäin. Lahtelan porkkanoita pitänyt silmällä pidemmät ajat. Tähän aikaan aika parhain, kypsäkin. Emäntä kaupungin ostosverkossa ja puolisokea isäntä aamu-uutisten parissa kuluttaa lempi - istuinta. Laiska koira syötetty kupille, muut Veikot poissa.
Kasvimaan laidassa, käpertyi tillin pariin. Nuuhkaisu, kuikkaisu up and down. Tuulet kohdallaan.
Rouskutteli oranssia palkoa, söi vihreän osan, kaiken. On hyvää. Lähdenpä tästä kohta käpälämäkeen. Vielä mahtuu verkkoaidan ravosta tämäkin rosvo.
Kettu, paikoillaan valmiit nyt! Siitäkö meinaat ruoka - aikaani tulla? Repolainen, kelpo rotta, olet totta. Tuulenko alapuolelta tulit. Haluatko lopettaa tarumme, vatsasi täyttyy syötävistä muutenkin? Tämän jahtausprosessin päättää, vai vieläkö yksi tchäänssi. Olenhan viimoinen jälkeen jäänyt jänö.
Puhut vakavia yltäkyllä. Päivänihän päivän kierrosta elelen, sitä samaa rataa jatkuvaa. Olet poikkeus, päästän sinut pälkähästä. Jälkikasvusi tarjoaa vielä uudet hyrrät.
Olet ketuksi armelias. Siispä hyvästä kerron, että kuonosi myös viipymättä tilliin paina. Hetken katsoivat toisiinsa nämä viattomat luontokappaleet. Kettu teki käskettyä.
Isäntä uutiset lopetti, silmillensä lasit opetti. Kiikarilla siintää katse kasvimaan kylkeä. Hyvin öljytty haulikko vierellä. Niitä on ollut riesaksi asti ajatuksella.
Jänönen tunsi talon rytmit. Kettu sanoi kiitos, niinkuin kettu sanoa voi. Älä minua kiitä, vaan olosuhteita. Jänis otti pientä loikkaa länteen päin, kettu puolestaan alapuolelle tuulten. Pysähtyi, vilkaisi kerran taakseen, niinkuin ketut tekevät. Jatkoi sitten pujotellen matkaansa.
Isäntä poistunut ikkunasta lantalan suuntaan. Koira nukkuu kupin ääressä, nähden unta häränhännästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti