Nyt saa riittää runojen allekkain jaksottaminen. Pitääkö tehdä vai voiko olla sijaisena kadunkulmassa pitämässä sadetta, purjehtiva pilvi. Halusiko hän, vai olimmeko samalla mielellä. Kivaa kirjoittaa yhteen, kello kahden sarastaessa pöytälasin pintaa. Pari kaljaa, lymy keittiössä. Muutako tarvitsee torstai Tarzan. Linnun mentyä taivaankatto kaunis kait. Tulla ovesta kotio, liian köyhä kotilo. Eliöperäinen maaperäbakteeri ryömii suolistoon, eikä toisinpäin. Ylihygieeninen koti ja terävässä päässä motti halkoja tulehduttaa huoliston, saa aikaan diabeteksen. Kuvataan ruutu uudesta näkökulmasta, kovia ovat onnen onkijat. Laitetaanko vielä yhteen tekstiä vai pidetäänkö tauko, mennään jääkaapin alle. Pyristellään kuin jouluenkeli, jonka siipi hukkaantuu supan suussa. Hölynpölyä, mutta erämaassa keidas kukoistaa. Lukija laitetaan puuhun, silmätippoihin lukemaan lakia tekijälle. Orastava vanhuus kurkoittaa peninkulmasta, kohti huomista soppaa. Likapyykki juoksee eteistä kohti. Pyykintekijästä heitetään noppaa. Yhtäpötkyä huokaisee, olemme umpihuolessa. Röyhtäisy kuin karvas suuvesi. Silmä jäsentää loven, olen taas tippunut sinne. Suljen kynän, huoneiston. Tästä tulee taas mitään. Lomalta töihin, annan sivujen lentää kyyhkyn lailla. Odotan sinua tulevaksi. Virvon varvon varjon kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti