perjantai 3. helmikuuta 2017

persu


Vastaan tulee tiikeri, ulkoasuiset raidat hankeen hohkaa. -15 asteen nietoksessa, ei niistä mihinkään pääse. Siperiastako moinen molli? Kevein askelein tuo parkkiperhonen, tulee näkökenttää läpi. Ei minulla ole kokemusta yllättävistä tilanteista, jos ei lakkautetun Anttilan pimeitä päiviä lasketa. Lasiseinän takaa simppassia syöttänyt olen, korkean saaren katveessa.

Hymyilee, terävää etukulmaa. Asia tulee kohden kuin pendolino. Vilahtaa elämän Sally spektri, superkelaus takalakanoissa. Naimaton naapurin tyttö, ostamaton Datsun 100A. Setripuun tuoksu, vihreyden kirjomeri. Lukkarilan 2 sekunttinen elämä taittuu torin kulmaa vasten. Näinkö olin elänyt pallollisen?

Valepuvussa ketkua oliki. Ihan paksu persu kuoriutuu. Onko kansansuosio laskenut jo noin paljon? Sileetä nappakenkää nousee vetoketjun välistä. Missä o Joensuun Raxi? Täytyyhän työläsen syödäkkin. Vasemmalle, vasemmalle ja ison eteisen jälkeen ne on neon valoissa ne kirjaimet. Pyörähti ja lähti. Niin kait tiikerit tekevät.. Jo on kummaa, Etten kummastu, etten kummastu tästä. Kerron kuiteski kotona aterian jälkeen, kaffeella heti viinerin mutusteltuani.

 Emäntä uskoo, jos uskoo. Toivottavasti tulee uni.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti