Tuli syksy, tai oikeastaan meni jo. Saatiin pimeys,välitilaolo. Sitä voi tarkastella myöskin saamisena. Saatiin pimeys osaksemme, ompa hienoa. Nyt on luvallista masentua, kaikki kesän jälkeiset miellekertymät sadatella pois. Syyttää vallitsevan valon määrää. Työpaikalla riittää ku jupisee hyvät huomenet lähikuuloetäisyydellä oleville. Saa ottaa kahvikupin, istahtaa syvemmälle deeppiin ja olla ikäänkuin kuulolla. Työkaverit ymmärtävät; on pimeä ja kaikkia vi#*##aa. Kaupassa voimme käyskennellä omissa tiloissa, muiden keskellä. Raahautua paketilta paketille, hyllyjen välistä kurkistella toisia. Kassalla kiitosta ja karehymy ulko-ovella.
Pimeys sopii suomalaiseen luonteenlaatuun. Olemme melankolisia, hieman vakan alla asioitamme piilottelevia. Pimeys, syksy, loska ja ymssit tarjoavat loistavan mielenmaaston. En usko, että suomalainen kaipausmussiikki on syntynyt paljoakaan kesähelteellä. Pimeys kehittää selviytymistarinoita, välly heiluu ja jälkipoikueita tehdään. Pimeys suo kulkijalle suojan, turvallisen pakoreitin. Tummissa vaatteissa liikutaan yhtä valoisaa satamaa kohden, jota kodiksi tai lähikapakaksi kutsutaan.
Lumi tasoittaa mieltä ja tarjoaa monipuolisemman heijastumapinnan. Hankitaan välineitä ja itseä kehittävää harrastetoimintaa. Pakkanen piiskaa tahtoa, nahka parkkiintuu. Vielä lähtee auto käyntiin, kalsarikertoja riittää.
Kevään ensimmäinen auringonsäde, tuo kultainen lyyra, osuu silmään. Hieraistaan turvonneita silmiä, katsotaan ylöspäin kuin muuttolintuja. Laitetaan aurinkolastut silmille, komeroiden perukoille unohtunut värikkäämpi vaatekerta. Soitetaan kaverille ulkoilmaan. Taas on yksi erä voitettu, mieli kesti ja uusi versoutuminen alkaa.
Lähtekäämme siis hyvillä mielin pimeyttä kohden. On oltava riittävän pimeää, jotta näkee tähdet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti