Lammas, tuo tasakylkinen ja päinen villakerä. Tahtomattaan joutui uusille laidunmaille. Joutuminen on jotakin, josta ei edes lammas pidä. Ottaa ajan ja epämukavan, ennenkuin siitä tulee jotakin muuta.
Isäntä tuuppasi takakonttiin, yhdessä muiden epäuskoisten. Ajattelun pienuus suojasi mieltä, joka on aina onnea, aluksi.
Käyskentely ja verkkainen tutustuminen tapahtui lajityypillisesti laumassa. Sarvipäisin, jolle annetaan monenlaisia merkityksiä, mutta näin lampaiden keskuudessa, johtajan. Johdatti ja toiset seurasivat.
Vehantaa oli. Tirkistelevä aurinko. Ruoho ruohon makuista, vaikka siinä jokin sivumaku olikin. Illan tullen kerääntyivät hakaan kera sarvipään. Puitiin, niin kuin lampailla oli tapana:
- "Aivan erinlaista".
- "Onkohan alueella susia"?
- "Yhdessä selvitään siskot & veljet".
- "Käyköhän isäntä usein"?
- "Viihdyn täällä", ( musta lammas ).
Yö oli lämmin. Tähdet tarjosivat valoa ja isännän rakentamat suojat, kattoa pään päälle. Susia ei näkynyt, edes ulvontaa kuulunut. Liekkö seudulla moisia ollutkaan, vaikka juuri syntyneen perimätiedon mukaan pitäisi olla. Pala palalta ruoho lyheni ja seutua otettiin haltuun.
Tuli syksy ja sen myötä ensilumi. Myötä myös siirto takaisin isännän päätilalle.
Lammas, tuo tasakylkinen ja päinen villakerä. Tahtomattaan joutui uusille laidunmaille. Joutuminen on jotakin, josta ei edes lammas pidä. Ottaa ajan ja epämukavan, ennenkuin siitä tulee jotakin muuta. Isäntä tuuppasi takakonttiin, yhdessä muiden epäuskoisten. Ajattelun pienuus suojasi mieltä, joka on aina onnea, aluksi.
Yksi oli joukosta kuitenkin poissa. Mustin, joka myytiin kebablihaksi Ahmedin ravintolaan? "Jolkotteleva" susi, perimätiedon mukaan. Oli haukannut osansa.
Kuka tietää, muttei kerro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti