Emme puhu

Emme puhu paljo  a.
Tiedämme lähes kaiken tarpeellisen, mitä haluammekin tietää. Ääneenkin voi harkitulla sanoa, faktisesta arkusta.
Tulemme keskuuteen katsomaan, hiljaa olemaan kanssa sen, joka osaa olla hiljaa. Kerrytämme näin tiedon, tapahtumien kulun. Osallisuutta välttääksemme. Menemme kotia, puhumme, mitä todella tapahtui ja syntyy oletus, joka saa todenperäisyyden väreet viikossa. Kasvava totuuden siemen varpaiden väli multiin. Miltä minusta tuntui, ei kerronnan yhteyttä, koska ei tiedetä miltä minusta tuntui. Yksin jos oltu liikenteeseessä, kotona oltava sielunkumppani tahi henkilö, jolle kuuntelemista varten tilatut korvat.

Small talkkia osaamme, turha siitä muuta veistää. Nyanssi vain edustaa toisensorttisuutta versus Jenkkien jeestely. Puhumme itsestäänselvyyksistä, tv ohjelmasta ja säästä. Vaihdamme puolin ja toisin, kunnes toinen jatkaa matkaa. Tässä kohden kerrotaan usein syy, miksi matkanteko jatkuu.
Katselemme paljon tv:tä. Eriasteiset kilpailut ovat mieluisia. Unohtamatta juonitteluun perustuvaa tuotantoa. Kuka tippu ja kenen sopan hillo ei rokkaa. Urheilukilpailussa saa korottaa ääntä ja päästellä höyryjä. Live- tapahtumissa, paikan päällä suotavaa olla äänekkäämpi. Myös jotain saa olla kädessä tai oikean heilurin ulottuvilla.

Puheemme virtaa hiljaa, jota osattava kuunnella. Kollektiivisuus jää nurkan taakse avoimuuden kanssa. Osatekijöiden summa, vihjaisujen viidakkoon tai rivien välistä lukemiseen.Valitamme mielellään, joka itsenäisesti tai työ- tai vapaa-ajalla kohdatun ystävän kera. Tässä kohden sielunkumppanuus syntyy helposti.
Keitetäänkös kaffit? ( kun ennen sitä hiljaa katseltu liplattavaa lainetta ja aurinkopalloa), suht suurin romanttinen ilmaus, mitä la päivänä suustaan voi päästää. Yhteinen kokema huipentuu kaffi hetkeen, jolla hiljainen luonne. Kuppi kolahtaa lautasen reunaan rikkoutumatta, onnellinen päätös. Ompa kaunista. Taas selvittiin.

Koskenkorva & viikonlopun onni. Sosiaalinen paine helpottuu ainakin aluksi. Avoimuus, puheripuli ja iloisuus alkaa vaivaamaan. Emme pistä pahaksi. Huippupiikki ajoittuu ennen saunaa. Lopullisen arvion sosiaalisen paineen helpottumisesta tehdään seuraavana päivänä. Tuliko ryssittyä vai olinko kivasti. Miten ilta meni? Itse joutuu muistelemaan ja soittelemaan.Toiset eivät juurikaan kerro. Ellei joukossa ollut parasta kaveria tai juorukello. Tosimies käy pyytelemässä selvinpäin mahdollisimman pikaisesti anteeksi.

Työpaikan tärkein henkilö löytyy laiskan tunarin alta. Toiset tuntevat olonsa jälleen paremmaksi, osaavammaksi, syntyy hedelmätöntä keskustelua, kun kyseinen munija ei ole paikan peittona. Ärsyttää, saadaan pukki tehtyä, jonne jokainen voi syytää syntinsä omista tarkoitusperistä lähtien. Liikenteessä ajamme italiaano tyylillä, tosin yllätymme tästä itsekkin. Torvet tuuttaa ja auton sisätilan täyttää raikava ilmaisu. Saatamme tehdä lähempääkin tuttavuutta tai ajaa toisen auton peräpellissä kotvan aikaa, asiaa puiden.

Ääneen emme kehu ketään, samaten tunnustusten antaminen haalarista-esimieheen, edelleen opettelun alla. Emme halua sitä todellisuudessa kovin paljon oppiakkaan. Turku saattaa olla poikkeus. Myös Lapissa elää sanonta; tee hyvä mies jotakin.

Kahvi / ruokataukojen taidehetket. Keräännytään ahtaan työpaikkaruokalan pöydän ympärille, niputtaudutaan polviemme kanssa yhteen, taitetaan kyynärpäät alas. Käynnistellään puhetta toisillemme. Ruokatauot hoituvat n.20 minuuttiin, poikkeuksena puhelias, paljoa syövä johtaja. Mennään vessan kautta työpisteelle odottamaan seuraavaa taukoa. Auktoriteetillä ja rahalla puhutaan mitä puhutaan. Näihin uskotaan edelleenkin peltohermanni silmillä. Uskalleta ei kiistää, saati esittää eriäviä mielipiteitä, joita rakentaviksi kutsutaan. Olemme vallan armoilla, mitä puheoikeuteen tulee.

Vanhuuden hahmossa saapuu armo. Tajuamme kaiken, iso kolahdus eteisessä 70-v. päivänä. Tännekkö asti piti oottaa, jotta ymmärsi kaiken. Kiitos päivien rajallisuuden. Ihminen lakkaa olemasta oman elämänsä vanki. Kaikki joutava karsiutuu. Arvostamme tapahtunutta, uudenlaista vapautta. Enää rajottavat tekijät liittyvät kolotuksiin & vaivoihin, joista puhumme tai emme. Jokeltava lapsenlapsi vie jalat alta, rollaattoriin tukeutuen. Valkea rystynen, sininen suoni, liikutuksen kyynel huomaamaton. Tai tajuamatta mistään mitään, Pieksämäki, törkkäys junasta 50 vuotta sitten. Saapui mielestää perille.

On helpottavaa olla hiljaa. Saa tuumata, sotata päiviä pääksytysten. Ei tarvi osallistua kenenkään tunnevelliin, omaankaan. Mitattavuuskeskustelut käynnistyvät ja noudattavat tuttuja turvallisia latuja. Aivan, katoin katoin (innostuneesti), tästähän me puhuimme viime viikollakin. Tulee katottua paljon hyviä ohjelmia. Sarjoja, joissa liikkuu ihmisiä...