Annan anteeksi
kaikille itsensä
hukanneille,
pitävät melua
tyhjässä kiinni
Pitkästynyt sade viipyilee
hartialinjat kostuvat
Tulossa sitä
tai siltä näyttävä kattaus
On outo päivä
pilviä mitataan
Tallustan nukkavierut lätäköt
kukaan ei ole ollut koskaan kuin minä
Kesän lapsen turha murha
Onko lohdullista päiväkirjaa olemassakaan
tipun kädestäsi kuin kukkavati kuihtunut
Keittiöpöydän neliössä
elän tässä eliössä
Kaffipannu, kukat ikkunalle laitettiin
kuka minut oikein somistaa
Istumme sadepäivän kanssa yhtä mittaa
päivät eivät kulu, valehtele
Puen itseni alasti asti
näkemättä sitäkään
Aurinko tekee petosta iltaruskoon
hallanvaara yskii yöpuun
Makaan hauraassa hämärässä
kosteat luut seuranain
Kesän lapsen turha murha
tipun kädestäsi kuin kukkavati kuihtunut
Onko lohdullista päiväkirjaa olemassakaan
Aika
tulee
eksyneitä
vastaan,
ottaa otteeseen
Sitten ei ole enää aikaa
Kiiruhda sinä kellonlyömä
Aika on hermokaasu
Aika on nykyaika
Aika on taika.
joka hetkessä todellisuus purkautuu ulos eri tavoin
pyörähdä pyörähdä kaikki sekoittuu
alkaakseen alusta uudestaan
löytää kehostaan patin
kirjasto aukaistuu aiemmin
esikoinen 6.luokkaa käypi
aamu selkää kipeyttää
erheys kasvattaa tainta
tekee helmoillaan purppuran
juoksee tuulta kiinni
Rakastan tätä päivää