Sisäilmaoiretta

 

 Olen sulkeutunut,
 kulkeutunut matkani
 päätteeksi
 Seinät eivät anna
 vastauksia, ain uusia
 kysymyksiä

 voisinpa soittaa jollekkin
 voittaa ulkoilma lotossa
 tein itsestäni vankilan,
 vanki ja vartija hahmoisen

 Vapaus nurkan takana,
 varjossakin on puolensa
 valita vai valittaa

 Lohduntuojalla täytyy olla
 näköiseni hahmo?
 Riippuuko kaikki
 itsestä?

 Puhun taas s
                     e
                       i
                        n
                         i
                          l
                            l
                              e

 

 

Vanhustava

 

   Vanhan männyn tavoin
    seison ykseydessäni
     nuoren koivikon
          keskellä
                ¤
                ¤
                ¤
               .&..

Olevaisen takana

 Ajan helmasta
 tippuu vesi, muistojen
 muotokieli synnyttää
 lammikon

 astun jalalla,
 kuvastun alhaalta 
 ylöspäin

 

  

Elämältä

 Elämältä en saanut 
 kaikkea. Vielä on
 kuljettava, koettava
 mäkiä & polkuja.

 Niin pitääkin, jos
 ja kun kaiken
 saa, on jo kuollut...

 

Tottuusko vai totuttu usko?

 Monella tapaa
 voi seistä omassa 
 totuudessa.
 Joka siinä seisoo, 
 omaa pitkän varjon.

  

Rakkaalleni

 

 Ilman sinua,
 olisin vain koskilautta

 Kiitos että olet.

Kiertoilmaisuni

 syksyt seison eteisessä kuin mustelma
 talvella olen jotakin muuta,
 mitä en ole
 keväällä silmuilen & velmuilen
 ja kesä, kukin rinnastani ulos

 Vuodet kiertävät minussa,
 olen planeetta.

 

  

nii

 

 Lupaus on märkä pusu
 epäluotettavalta henkilöltä

hmm...

 

 Valhe ottaa aina muodon

Ihmisistä

 

 Ihmiset ovat monenkirjavaa sakkia.
 Ei tarvitse erottua joukosta, mutta
 kuulua pittää...

Toteamusten toteamuksista

 Ystävät ovat joukko sinua
 katso itseäsi, heitä.

 Menikö oikein? 

Kesä

  Kesä
  lymyää
  tietä pitkin

  valloittaa
  pientareet,
  metsät valaistaa

  tulee tupahan,
  varjon peikot 
  karaistaa

  Jo joutuin hymy huulille tuo