perjantai 11. maaliskuuta 2016

Neuvo vaan



Mies kävelee tiettä pitkin, ohikiitävän auton kaarto. Roiskahtaa vedellä ylle. Tulee Neuvosta vaari; älä kuljeta tekosias niin lähellä ajoradan pintaa. Neuvo vaan. Niin tai näin, tuo kostea kulkija pyyhkii sulkaa hatusta.

Olen niin onnellinen, tää on miun neljäs levy. Vital outti, vuoden näppäily. Kappas haltuun. En valitettavasti pääse tilaisuuteen, mutta arvostan iloinen artisti statuksella. Neuvo kertoo, että neljäs ja viides raina on taantumapukama ykkösest ja kakkosen plätyst. Kuunneltavissa to ja pe, ku sellainen kolo bunkkerin perällä.

Kaverin puute, voin soittaa Neuvolle. Oikeaan aikaan, oikeassa duurissa. Kuuntelee, mutta mutta, älä perkele neuvo mulle mitään. Sieltä jostain radioaalto ei pidä lupaustaan, päästää Neuvolle viimoista sanaa. Kuulijasta tulee statisti, entinen saatanisti. Järvenpäähän ei enää terveitä tulleita. Ulko-oven napa helähtää.

Neuvo korrektoituu paperiperhoseksi, mihinkä mittaa laitetaan? Neuvo pervoo, mutta sanoo nuhteettoman sanan loppujen loppuun. Luokaton, tuo hyväksyjä ei osaa sanoa ei. Neuvon neuvo nostaa avannosta, kertoo sulle niksimiksi pirkkaa. Varoo siis Neuvoa, hän osaa ajatella pääsi sisällä.

Ensimmäisenä päivänä  huokaiset, kuudennenkymmenenneljännen päivän jälkeen tulee muita ajatuksia. Neuvo paikallaan, viilaa kynnet ja kynnelle kykenevät. Muokkaa kakkosesta pyhäpäivän lepositeen.

Jäärän päämäärä, joskus hipaisu tuntuu potkulta








torstai 3. maaliskuuta 2016

Klo.00.05 kerrostalossa


postiluukku aukoo kaulusta
nälkäinen vauva, läheisriippuvaiset rinnat
lumiaura kuorii pakkashumala nietosta

                    ajatus paisuu keittiön puolelle, erä sarastusta; mitäs tässää
                    pakkauksesta nousee päivän hahmo, big deal
                    lyön koipea lattiaan, puotan kalsarit jalkaan

                                       tinafoorumissa eletään kuoleman kuukausia
                                       positiivinen voima sysää maailman kelloa
                                     
                                                                   
                                                                     
                                     

                                             



perjantai 26. helmikuuta 2016

Työmaa



Kaksi vuotta on kulunut pankoilla makoillessa. Työn kiertoa tehdessä. Laitan nyt saappaat jalkaan, kintaat jääpi kotia. Aloitan 13 minuutin pituisen reformimarssin työpaikkaani kohti. Paikka sijaitsee mäen päällä isosti. Kaupungintalon jälkeen toinen tahi ensimmäinen kohde, joka pommitetaan viholaisen toimesta, jos ovat sillä asialla ja pahalla mielellä.

Kuulun työyhteisöön, paikastani voi käyttää nimitystä työmaa, koska siellä on paljon työtä tekeviä ja harrastavia ihmisiä. Eli jonkinlainen minivaltio valtion sisällä. Ajat ovat muuttuneet ja eivät ole. Englanissa keksittiin 1750-luvulla Kehruu-Jenny ja Höyrykone-Watt, sekä pilli, joka kutsui töihin. Alkoi teollistuminen ja ihminen laskeutui lopullisesti puusta hihnan juureen.

Huomaan kuuluvani vielä isompaankin piiriin, jota sairaanhoidoksi kutsutaan. Olen mukana Siun sotessa, josta pitää tulla miunkin asia viimeistään 1.1.2019 mennessä. Tuo Firenzessä syntynyt entinen kukkahattuneitsyt F.Nightingale onkin vaihtunut Toyotan autotehtaalla vuonna 1980 oivallettuun Leanin malliksi. Toyotettavaa on, että alan ajatella leaniläisittäin. Toiminnassani sekä vertaisissani on micro & macrotason pullonkaulat, jotka vedetään suoriksi viiden kohdan ohjenuoralla.

Juhan Sote palvelurakenneuudistusta on mietitty jonkin verran. Satunnaisjärjestyksessä delegaatioon kuuluu: Reformiministerityöryhmä, virkamiesohjaustyöryhmä, itsehallintoaluetyöryhmä, projektityöryhmä, asiantuntijatyöryhmä, järjestämis-ja voimaanpanotyöryhmä, rahoitus- ja resurssiohjaustyöryhmä, järjestämisen edellytyksen- ja aluejakoryhmä ja ja ja parlamenttaarinen seurantaryhmä.

Koen itseä hieman tärkeäksi, koska yhteisellä asialla ollaan. Rivakoitan askeleitani kohteeseen. Pienen ihmisen varmuudella uskon, että vuodesta 2019 lähtien sosiaali - ja terveydenhuollon realistiset menot nousevat enää max. 0.9 % vuositasolla. Saamme täten säästöjä valtion kassavarantoon, kansalaisille valinnanvapauteen perustuvan terveydenhuollon Hangostå Nuorgamiin. Loppujen lopuksi, mitä sanoa?

Elinpiiri on avara, laita kukkahattu päähän.




perjantai 12. helmikuuta 2016

Joy kypärä


Olemassa oleva kauneus täyttää minua untuvatyynyn tavoin. Nukahdan pilvilinnoihin, peittoihin, elämän gettoihin. Heivaan purjeet kaupungin ylle, valomainokset tai jotain tarttuu liepeisiin, enkä ole hoksiksaan. Joy kypärä on lemmenasu, sudenkorennot parveltavat mennyttä aikaa. Juoksennella auringon yllä, parahultainen esiessu. Kaikki menikin niin, pidättyväiset eivät hymyile.


Päivän pruuvi



Las Vegas tulee George Clooneyn kasvoihin, käppyröity sips ajautuu rasvoihin
yhteys, joka kulkeutuu Coca Cola pillin tavoin suuta kohti
röyhtäisyllä selviämme kamaralle

Paperiliinasta tulee neitsyt, tippuvan vesihanan puhetta rakkaudesta