sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Neuvo vaan
Mies kävelee tiettä pitkin, ohikiitävän auton kaarto. Roiskahtaa vedellä ylle. Tulee Neuvosta vaari; älä kuljeta tekosias niin lähellä ajoradan pintaa. Neuvo vaan. Niin tai näin, tuo kostea kulkija pyyhkii sulkaa hatusta.
Olen niin onnellinen, tää on miun neljäs levy. Vital outti, vuoden näppäily. Kappas haltuun. En valitettavasti pääse tilaisuuteen, mutta arvostan iloinen artisti statuksella. Neuvo kertoo, että neljäs ja viides raina on taantumapukama ykkösest ja kakkosen plätyst. Kuunneltavissa to ja pe, ku sellainen kolo bunkkerin perällä.
Kaverin puute, voin soittaa Neuvolle. Oikeaan aikaan, oikeassa duurissa. Kuuntelee, mutta mutta, älä perkele neuvo mulle mitään. Sieltä jostain radioaalto ei pidä lupaustaan, päästää Neuvolle viimoista sanaa. Kuulijasta tulee statisti, entinen saatanisti. Järvenpäähän ei enää terveitä tulleita. Ulko-oven napa helähtää.
Neuvo korrektoituu paperiperhoseksi, mihinkä mittaa laitetaan? Neuvo pervoo, mutta sanoo nuhteettoman sanan loppujen loppuun. Luokaton, tuo hyväksyjä ei osaa sanoa ei. Neuvon neuvo nostaa avannosta, kertoo sulle niksimiksi pirkkaa. Varoo siis Neuvoa, hän osaa ajatella pääsi sisällä.
Ensimmäisenä päivänä huokaiset, kuudennenkymmenenneljännen päivän jälkeen tulee muita ajatuksia. Neuvo paikallaan, viilaa kynnet ja kynnelle kykenevät. Muokkaa kakkosesta pyhäpäivän lepositeen.
Jäärän päämäärä, joskus hipaisu tuntuu potkulta
torstai 3. maaliskuuta 2016
Klo.00.05 kerrostalossa
postiluukku aukoo kaulusta
nälkäinen vauva, läheisriippuvaiset rinnat
lumiaura kuorii pakkashumala nietosta
ajatus paisuu keittiön puolelle, erä sarastusta; mitäs tässää
pakkauksesta nousee päivän hahmo, big deal
lyön koipea lattiaan, puotan kalsarit jalkaan
tinafoorumissa eletään kuoleman kuukausia
positiivinen voima sysää maailman kelloa
perjantai 26. helmikuuta 2016
Työmaa
Kaksi vuotta on kulunut pankoilla makoillessa. Työn kiertoa tehdessä. Laitan nyt saappaat jalkaan, kintaat jääpi kotia. Aloitan 13 minuutin pituisen reformimarssin työpaikkaani kohti. Paikka sijaitsee mäen päällä isosti. Kaupungintalon jälkeen toinen tahi ensimmäinen kohde, joka pommitetaan viholaisen toimesta, jos ovat sillä asialla ja pahalla mielellä.
Kuulun työyhteisöön, paikastani voi käyttää nimitystä työmaa, koska siellä on paljon työtä tekeviä ja harrastavia ihmisiä. Eli jonkinlainen minivaltio valtion sisällä. Ajat ovat muuttuneet ja eivät ole. Englanissa keksittiin 1750-luvulla Kehruu-Jenny ja Höyrykone-Watt, sekä pilli, joka kutsui töihin. Alkoi teollistuminen ja ihminen laskeutui lopullisesti puusta hihnan juureen.
Huomaan kuuluvani vielä isompaankin piiriin, jota sairaanhoidoksi kutsutaan. Olen mukana Siun sotessa, josta pitää tulla miunkin asia viimeistään 1.1.2019 mennessä. Tuo Firenzessä syntynyt entinen kukkahattuneitsyt F.Nightingale onkin vaihtunut Toyotan autotehtaalla vuonna 1980 oivallettuun Leanin malliksi. Toyotettavaa on, että alan ajatella leaniläisittäin. Toiminnassani sekä vertaisissani on micro & macrotason pullonkaulat, jotka vedetään suoriksi viiden kohdan ohjenuoralla.
Juhan Sote palvelurakenneuudistusta on mietitty jonkin verran. Satunnaisjärjestyksessä delegaatioon kuuluu: Reformiministerityöryhmä, virkamiesohjaustyöryhmä, itsehallintoaluetyöryhmä, projektityöryhmä, asiantuntijatyöryhmä, järjestämis-ja voimaanpanotyöryhmä, rahoitus- ja resurssiohjaustyöryhmä, järjestämisen edellytyksen- ja aluejakoryhmä ja ja ja parlamenttaarinen seurantaryhmä.
Koen itseä hieman tärkeäksi, koska yhteisellä asialla ollaan. Rivakoitan askeleitani kohteeseen. Pienen ihmisen varmuudella uskon, että vuodesta 2019 lähtien sosiaali - ja terveydenhuollon realistiset menot nousevat enää max. 0.9 % vuositasolla. Saamme täten säästöjä valtion kassavarantoon, kansalaisille valinnanvapauteen perustuvan terveydenhuollon Hangostå Nuorgamiin. Loppujen lopuksi, mitä sanoa?
Elinpiiri on avara, laita kukkahattu päähän.
perjantai 12. helmikuuta 2016
Joy kypärä
Olemassa oleva kauneus täyttää minua untuvatyynyn tavoin. Nukahdan pilvilinnoihin, peittoihin, elämän gettoihin. Heivaan purjeet kaupungin ylle, valomainokset tai jotain tarttuu liepeisiin, enkä ole hoksiksaan. Joy kypärä on lemmenasu, sudenkorennot parveltavat mennyttä aikaa. Juoksennella auringon yllä, parahultainen esiessu. Kaikki menikin niin, pidättyväiset eivät hymyile.
Päivän pruuvi
Las Vegas tulee George Clooneyn kasvoihin, käppyröity sips ajautuu rasvoihin
yhteys, joka kulkeutuu Coca Cola pillin tavoin suuta kohti
röyhtäisyllä selviämme kamaralle
Paperiliinasta tulee neitsyt, tippuvan vesihanan puhetta rakkaudesta
perjantai 5. helmikuuta 2016
Voice blääni
Tuo pich, kääntää tuolin, rokaman nurin
Huikea yllättäjä, 22 vuotias Christoffer Lakkapää
Axel; niinku bläck meiningii. Moi äiti siellä kotikatsomoissa, teknisesti
aika haukata pop cornii
Suuri unelma haluaa esiintyä. Isä Ameriikassa, yx päivä päätin kävellä merten yli
ääneni kuuluviin raikan, kera balalaikan
Eiii, aivan totta, tavallaan kappalettaa
rohkee mies, susta tulee poskisolisti
pitkiä ääniä, nokille kiilaaman, nyt Ollikin painaa tappia
Mahtavaa Mahtavaa Mahtavaa Mahtavaa Mahtavaa Mahtavaa
Mahtavaa Mahtavaa Mahtavaa Mahtavaa Mahtavaa mahtavaa
pitäkää hyviä jälkiä yllä, mikä sun nimi on taimissa?
I H L E V B T Y K K R F S A N
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)