Istumme sadepäivän kanssa yhtä mittaa

Vierivä kivi ei sammaloidu, minne matka ies
sateen jälkeen pidempi syksy, kauppamies
kirjoitusasu valepuvussaan
voiko seitsemän ihmistä olla paikan armoilla

paljon pisteitä, mustetahra aivastuu paperille
turhuuden rovioon lisähalko
suudelma, tuo varainsiirtovero
ajansaatto näkee eri tavalla

Istumme sadepäivän kanssa yhtä mittaa
päivät eivät kulu
huokaisu tuolilta, meinaa pudota kuin kissa mielitietty.

Laihduttaminen

Laihduttaminen on mukavaa puuhaa. Saa käyvvä vaa`alla monasti mittauttamassa ihteä. Astella puntarille höyhen askeleilla. Jospa tällä kertaa tärppäisi? Miten minusta on tullut näin iso, vaikka ennen olin pieni ja kauniin / komean huomaamaton. Pohtia millä tapaa ja mistä sarvesta aloittaa väännöt. Voipi ostella mömmöt / mämmöt / hämmöt ja buukkendaalit.

Hankkia itselle oma persoonallisuusRaineri, joka pitää huolta pakaroiden oikeasta kulmasta ja kyykyttää sinua niinku pittääkin. Yhdessä ähkimme läskeistä eroon ja lyömme lopuksi ilmaläpsyt. Olimme hyviä tänään, mutta huomenna on uusi päivä. Jos rahaa roskan verran tai itserispektii, niin voi soittaa Jutalle tai Bull Mentulalle. Minäkin haluaisin tollaiset pääkallopoimut ku sulla, entäs se 9 viikon treeniohjelma täsmäävillä aterioilla?

6 kiloa on tippunut 3:ssa kuukaudessa. Minulla oli takapersuksessa hyvät poimut, joihin kaikki housut mukavasti asettuivat. Ei tarttenut vyötäkään ja mahakin sopivasti kiristi nappeja etupuolelta. Olipa mukava olla. Entisen pakkipuolustajan persus, jolle jäi takatukka ja nuuska. Nyt sitten kaikki housut lähtee tippumaan painovoimaa kohden. Joutuu vaatekaupoille ja kalliiksi tullee.

Pyörällä tullut hinkattua. Harmittaa vietävästi Joensuun Niinivaaran jyrkissä ylämäissä, kun tiukkapyllyne fitnesshirmu pyyhkäisee ohi. Jotta on Jutta tai saa käsipuoleen nykyisen menestyvän kiekkoilijan, on monta mäkeä poljettava vielä yksin.

6 kiloa iloani on lähtenyt luomusti. Sisäisestä Sarasvuodosta tehdä ihrakasoille jotakin. Sisäinen on ulkoista ja ulkoinen sisäistä. Ei nolla, olin unohtanut miten hyvä mieli tulee, kun kroppa alkaa tuntua omalta. Nuorempana kuitenkin juostiin kiusanteon jälkeen karkuun, eikä jääty koskaan kiinni. Samaten, kun nuoret naiset aiheuttivat hämmennystä rinnan alalla ja alapäässä, peilistä katsottuna hauislihakset kasvoivat tasaisen varmasti. Paras kaveri ja kroppa eivät koskaan pettäneet.

On komppaavampi olo. Aamun jalka kepeämpi. Kehon pienliikehdintä vilkkaampaa. Hitaat, pyöreät, laiskan lepposat liikkeet jääneet takamaastoon. Mieli, tuo päivän meili, toimii terävämmin. Kohta lähden urkkakauppaan, ostan tragikoomisen trikoon, joka puristaa cocoon. Paremman pyörän, joka ei kalpene ylämäissä. Ilmanvastusta leikkaavan tuulipuvun. Täsmäruokailupaketin ja vauhtilasit.

Big One Sugar

Olen tässä,
ritari iässä
Unelias jättimäinen

Juon enemmän kuin tiedän
huominen, huominen ja huominen
asiat kertaantuvat
Onneksi nytten on nytten nytten

Hapotanko pakarani pähkinöiksi,
some helmiksi. Ajat ovat muuttuneet,
minusta tulee sama

olenko minäkin jonkinsortin kiintiöpakolainen?

Rakastan ajatuksia,
jotka eivät kokonaisuutta hyväile

sadepäivä sadepäiviä
itseäni kohden, kahden ratoksi

Perjantai
uusi lähestyminen,
lähiötiikeri herää kynnykseltä

Jo tavallinen mies

             I

Lähikauppaan kävelee
ostaa leipää maitoa makkaraa
perusteet päivälle

ei kiitos ässäarvoille
leimoja ei ole tullut kerättyä

pihamaalla tupakiksi
nyökkää rollaattorimummolle
kohteliaisuuden sana

kerrostaloa kohti
parvekkeella lempi - istuin
tupakiksi

koivujen heilumista
pohtii kesää
kännykkä soi kovalten

rintataskun pielestä
kertoo että päivä kulunut näin
iltaa olisi vielä edessä


          II


Kalalla hyvät apajat
saapuvat lämmitettyyn saunaan
jätkäporukka lauteiden

miten ennen oli
ääni jo käheä
kuuntelevat toisensa
vihta paukkaa

saa kyydin kotia
istuimellaan
tupakki

koivujen heilumista
pojat pelaavat palloa
yksi harhauttaa toista

Pohtii mennyttä iltaa
aurinko taittuu kerrostalon kulmaan
syö kalan lopun

kömmähtää sänkyyn
vilkaisu kelloon
nukahtaa saman tien

One hundretti

Jopas jopas. Sata kappaletta blogikirjoituksia tulla tupsahti täyteen. Enpä olisi uskonut määrää. Alun ja perin oli tarkoitus piettää päiväkirjan tapaista seurantaa. Katsoa sitten kirjoitusten kautta, mitä kaikkea minussa on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Nähdä myöskin textuurin välistä pilkottava hammaskeiju.

Paljon on ollut pojalla asiaa sekä asiattomuutta. Nuorempana tykkäsin kirjoitella kaikenlaista. Sumuisten vuosien aikana tämä taipumus tuppasi unohtumaan. Piirustaminen ei ole tullut vielä takaisin. Kouluaikoina tein pilapiirroksia opettajistani. Näytinpä kuvat vielä kansankynttilöille. Liekö kuvien onnistuminen korreloinut osaltaan koulumenestystäkin. Mene ja tiedä. Kovin monta kertaa eivät pyytäneet saada piirroksia omakseen.

Tarkoituksenani olisi niputtaa joitakin sepustuksia yhteen ja tehdä niistä jälkipolville kirja. Jättää siten itsestä muutakin maaperälle, kuin tuhkakuppi. Eräs ystäväni sanoi aina, että joka miehellä pitää olla elämänsä aikana iso torni. Mielestäni tähän ei liittynyt mitään fallossymboliikkaa, eikä kyseessä ollut pienimunainen yksilö. No, rakensi sitten torninsa takapihalle, josta tähysteli lintuja tai vaan muuten pakeni arkea korkealla sijaitsevaan asumukseen.

Itse olen aina haaveillut painetusta sanasta. Kun jälkikasvuni kasvaa, jälkeni jää ehkä elämään heidän tuleviin tarinoihin. Niin paljon kuin meissä on lempeä & iäisyyttä, niin paljon meistä myös jäljelle jää. Kun jättääpi aika tää. Näin Eino Leinovin mukaan. Pitää hyvin paikkansa. Kirjasta saa hyvän kyytipojan matkan taittoon.

Jatkan kirjoittelua, jos jotain tulee mieleeni. Mielestäni kun ei aina tiedä. Välistä vallaton ja pirulainenkin...

Koivu & auto

Vain hän, hiusneula

koivussa sydän
ohikko ajamme

annat tulta
hymyilet pohjaton

mutka rajaton
edessä karies

flippaamme, niin edelleen
tuhkaskidi ilmassa

paukahdus, ontto kumu
pysäytyskuvan haju

tosi ohjelmassa
pusikkoon ryntäämme

hilla ja pari vattuu
kertyy poliisin haaviin

Ollut hän,
hiuskiekura

aamen, josta luemme

Ääri ääni

yksinäinen, kaksinainen ilta

Kajahdutan suuremmalla jänteellä
kaikkien läpi kulkeutuu
hiljaisella tulella palanut olen

hetken vaitonainen, hiljaisuuskin
olankohautus, liike hännän nokassa

Sanattomat pihistävät hetkeä

huutoni tyhjyyteen, hajasijoitetttu kädenpuristus
pienempi arvaattekko asteikko kertyy huoneen ympärille

kaijut tulevat pohjasta
tai olemattomasta kuiskauksesta

ääni viehko omistaa meidät
katsoa ääntä, ei ihmistä

Ääni, ääri