Big One Sugar

Olen tässä,
ritari iässä
Unelias jättimäinen

Juon enemmän kuin tiedän
huominen, huominen ja huominen
asiat kertaantuvat
Onneksi nytten on nytten nytten

Hapotanko pakarani pähkinöiksi,
some helmiksi. Ajat ovat muuttuneet,
minusta tulee sama

olenko minäkin jonkinsortin kiintiöpakolainen?

Rakastan ajatuksia,
jotka eivät kokonaisuutta hyväile

sadepäivä sadepäiviä
itseäni kohden, kahden ratoksi

Perjantai
uusi lähestyminen,
lähiötiikeri herää kynnykseltä

Jo tavallinen mies

             I

Lähikauppaan kävelee
ostaa leipää maitoa makkaraa
perusteet päivälle

ei kiitos ässäarvoille
leimoja ei ole tullut kerättyä

pihamaalla tupakiksi
nyökkää rollaattorimummolle
kohteliaisuuden sana

kerrostaloa kohti
parvekkeella lempi - istuin
tupakiksi

koivujen heilumista
pohtii kesää
kännykkä soi kovalten

rintataskun pielestä
kertoo että päivä kulunut näin
iltaa olisi vielä edessä


          II


Kalalla hyvät apajat
saapuvat lämmitettyyn saunaan
jätkäporukka lauteiden

miten ennen oli
ääni jo käheä
kuuntelevat toisensa
vihta paukkaa

saa kyydin kotia
istuimellaan
tupakki

koivujen heilumista
pojat pelaavat palloa
yksi harhauttaa toista

Pohtii mennyttä iltaa
aurinko taittuu kerrostalon kulmaan
syö kalan lopun

kömmähtää sänkyyn
vilkaisu kelloon
nukahtaa saman tien

One hundretti

Jopas jopas. Sata kappaletta blogikirjoituksia tulla tupsahti täyteen. Enpä olisi uskonut määrää. Alun ja perin oli tarkoitus piettää päiväkirjan tapaista seurantaa. Katsoa sitten kirjoitusten kautta, mitä kaikkea minussa on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Nähdä myöskin textuurin välistä pilkottava hammaskeiju.

Paljon on ollut pojalla asiaa sekä asiattomuutta. Nuorempana tykkäsin kirjoitella kaikenlaista. Sumuisten vuosien aikana tämä taipumus tuppasi unohtumaan. Piirustaminen ei ole tullut vielä takaisin. Kouluaikoina tein pilapiirroksia opettajistani. Näytinpä kuvat vielä kansankynttilöille. Liekö kuvien onnistuminen korreloinut osaltaan koulumenestystäkin. Mene ja tiedä. Kovin monta kertaa eivät pyytäneet saada piirroksia omakseen.

Tarkoituksenani olisi niputtaa joitakin sepustuksia yhteen ja tehdä niistä jälkipolville kirja. Jättää siten itsestä muutakin maaperälle, kuin tuhkakuppi. Eräs ystäväni sanoi aina, että joka miehellä pitää olla elämänsä aikana iso torni. Mielestäni tähän ei liittynyt mitään fallossymboliikkaa, eikä kyseessä ollut pienimunainen yksilö. No, rakensi sitten torninsa takapihalle, josta tähysteli lintuja tai vaan muuten pakeni arkea korkealla sijaitsevaan asumukseen.

Itse olen aina haaveillut painetusta sanasta. Kun jälkikasvuni kasvaa, jälkeni jää ehkä elämään heidän tuleviin tarinoihin. Niin paljon kuin meissä on lempeä & iäisyyttä, niin paljon meistä myös jäljelle jää. Kun jättääpi aika tää. Näin Eino Leinovin mukaan. Pitää hyvin paikkansa. Kirjasta saa hyvän kyytipojan matkan taittoon.

Jatkan kirjoittelua, jos jotain tulee mieleeni. Mielestäni kun ei aina tiedä. Välistä vallaton ja pirulainenkin...

Koivu & auto

Vain hän, hiusneula

koivussa sydän
ohikko ajamme

annat tulta
hymyilet pohjaton

mutka rajaton
edessä karies

flippaamme, niin edelleen
tuhkaskidi ilmassa

paukahdus, ontto kumu
pysäytyskuvan haju

tosi ohjelmassa
pusikkoon ryntäämme

hilla ja pari vattuu
kertyy poliisin haaviin

Ollut hän,
hiuskiekura

aamen, josta luemme

Ääri ääni

yksinäinen, kaksinainen ilta

Kajahdutan suuremmalla jänteellä
kaikkien läpi kulkeutuu
hiljaisella tulella palanut olen

hetken vaitonainen, hiljaisuuskin
olankohautus, liike hännän nokassa

Sanattomat pihistävät hetkeä

huutoni tyhjyyteen, hajasijoitetttu kädenpuristus
pienempi arvaattekko asteikko kertyy huoneen ympärille

kaijut tulevat pohjasta
tai olemattomasta kuiskauksesta

ääni viehko omistaa meidät
katsoa ääntä, ei ihmistä

Ääni, ääri

Ihan hyvä

         
Ihan hyvä musiikki raikaa
saa laittaa jalalla sahtia

ihan hyvä, meillä lama
ei oo Alabama, eikä Obama

ihan hyvä oma jama
jossa jana, pitkä lana


Ihan hyvä, kiltti ruutu
hot doggi haukkuu naapurin

ihan hyvä, sormettaa kohta
hernekeiton torstai rokkaa

ihan hyvä, Sodankylän teeripari
ruokakori halpuuntui pilviin

ihan hyvä, melekein paras
lapset herättävät iltavirkun

ihan hyvä googlettaa minut
soittaa Amerikan Jaakolle

ihan hyvä, saada gigantti
suurempi tuumaisempi

       
Kömmin kylkeesi
äiti paleltuu puuroon

ihan hyvä, yhteishyvä
paistaa kivasti keittiöön

eikö tämä ihan hyvä lopu
harhailee hauska haaska

silmäys, ummistus
kohta kait tulevat

Ihan hyvä uni...

Ympyrä

Alku, matka ja päätepiste. Tehty matkaa itseen ja ulkopuolelle yli 1,5 vuoden ajan. Molemmat mielenkiintoisia. Itsehän ei voi olla tylsä, vaan erittäin vakavasti otettava? Itseilymatkailu noudatteli monisyistä prosessia. Sitä ei pidä ymmärtää vääriin. En tarkoita mitään palleista puristelu retriittiä hangen keskellä. Joko tuntuu - kysymyksellä? Jo tuntuu, mutta kengät jäi sisälle. ( ja ne kädet voi irroittaa.)

Alku oli huohahtamista. Loikka oravanpyöräisestä poikke. Harkittu sivuluisu jäiseltä maantieltä maitolavaa kohden, jossa unohtunut tonkka odottaa Teuvo Oinaksen julisteen alla. Vilkuttaa bussille nro.43 huopikkaat jalassa. Helepotusta & huokauksia. Saada tehdä jotakin sellaista, mistä haaveillu pitkään. Toteuttaa unelmia ja elämätöntä elämää? Sitkusta tuli nyt ku...

Matka kaartuu ympyräksi. Matkanteko on jousella ampumista. Kaari, maali, napakymppi tai selitettävissä oleva huti. Matkojen aikana asiat ja arvot muokkautuvat. Oravapyörässä polkiessaan ihminen luo omanlaisensa maailmankuvan. Laittamalla polkukoneen narikkaan, kaikki muuttuu. Positio ja siihen liittyvät kytkennät. Sitä liene matkateko myös osittain on. Katella uusin silmin kaikkea tutun turvallista. Elettyä elämää.

Katsontokanta voi johtaa siihen, että tiputat kiven kaivoon, eikä pohjakolahdusta kuulu. Kaivo ei ollutkaan sellainen kuin luulit. Puhuvat kasvustakin, kannonnokka vertauksella. Nyt oikeakätisenä tietää, onko vasen käsi taskussa. Olen aina ollut näkijä ja enenevissä määrin myös kokija. Henkinen sydänkohtaus ja irtaantuminen katonrajaan katsomaan äärijäni. Mikä ollut itselle valetta ja mihin uskoutunut.

Päätepisteessä tyhjä käsi. Tyhjyydestä ei aluksi tiedä kokemaa. Mikä on? On kuin lapsi, joka on saanut juuri tietää, ettei oikeaa Joulupukkia ole olemassa. On palattava kuitenkin takaisin tyhjänä. Vain näin voi alkaa täyttyä uudestaan tai olla täyttymättä mistään. Päätepiste muuntautuu kääntöpisteeksi, uudeksi suuntimeksi kosakaasun päähän.

Budhalaisena riemastuisin moisesta. Valaistuminen, edes jonkinsorttinen, on saavuttanut minut. Lappalaisena en oikein tiedä. Voiko sillä sytyttää nuotion? Jospa kaikki onkin suurta huijausta vai juuri näin tarkoitettu elettäväksi?

Tiedän kuitenkin, miten aloitan. Aukaisen käden. Avokämmenen alla kasvaa entistä vahvemmat juuret. Avokämmen esittää nöyrän kutsun elämälle.