Ihan hyvä

         
Ihan hyvä musiikki raikaa
saa laittaa jalalla sahtia

ihan hyvä, meillä lama
ei oo Alabama, eikä Obama

ihan hyvä oma jama
jossa jana, pitkä lana


Ihan hyvä, kiltti ruutu
hot doggi haukkuu naapurin

ihan hyvä, sormettaa kohta
hernekeiton torstai rokkaa

ihan hyvä, Sodankylän teeripari
ruokakori halpuuntui pilviin

ihan hyvä, melekein paras
lapset herättävät iltavirkun

ihan hyvä googlettaa minut
soittaa Amerikan Jaakolle

ihan hyvä, saada gigantti
suurempi tuumaisempi

       
Kömmin kylkeesi
äiti paleltuu puuroon

ihan hyvä, yhteishyvä
paistaa kivasti keittiöön

eikö tämä ihan hyvä lopu
harhailee hauska haaska

silmäys, ummistus
kohta kait tulevat

Ihan hyvä uni...

Ympyrä

Alku, matka ja päätepiste. Tehty matkaa itseen ja ulkopuolelle yli 1,5 vuoden ajan. Molemmat mielenkiintoisia. Itsehän ei voi olla tylsä, vaan erittäin vakavasti otettava? Itseilymatkailu noudatteli monisyistä prosessia. Sitä ei pidä ymmärtää vääriin. En tarkoita mitään palleista puristelu retriittiä hangen keskellä. Joko tuntuu - kysymyksellä? Jo tuntuu, mutta kengät jäi sisälle. ( ja ne kädet voi irroittaa.)

Alku oli huohahtamista. Loikka oravanpyöräisestä poikke. Harkittu sivuluisu jäiseltä maantieltä maitolavaa kohden, jossa unohtunut tonkka odottaa Teuvo Oinaksen julisteen alla. Vilkuttaa bussille nro.43 huopikkaat jalassa. Helepotusta & huokauksia. Saada tehdä jotakin sellaista, mistä haaveillu pitkään. Toteuttaa unelmia ja elämätöntä elämää? Sitkusta tuli nyt ku...

Matka kaartuu ympyräksi. Matkanteko on jousella ampumista. Kaari, maali, napakymppi tai selitettävissä oleva huti. Matkojen aikana asiat ja arvot muokkautuvat. Oravapyörässä polkiessaan ihminen luo omanlaisensa maailmankuvan. Laittamalla polkukoneen narikkaan, kaikki muuttuu. Positio ja siihen liittyvät kytkennät. Sitä liene matkateko myös osittain on. Katella uusin silmin kaikkea tutun turvallista. Elettyä elämää.

Katsontokanta voi johtaa siihen, että tiputat kiven kaivoon, eikä pohjakolahdusta kuulu. Kaivo ei ollutkaan sellainen kuin luulit. Puhuvat kasvustakin, kannonnokka vertauksella. Nyt oikeakätisenä tietää, onko vasen käsi taskussa. Olen aina ollut näkijä ja enenevissä määrin myös kokija. Henkinen sydänkohtaus ja irtaantuminen katonrajaan katsomaan äärijäni. Mikä ollut itselle valetta ja mihin uskoutunut.

Päätepisteessä tyhjä käsi. Tyhjyydestä ei aluksi tiedä kokemaa. Mikä on? On kuin lapsi, joka on saanut juuri tietää, ettei oikeaa Joulupukkia ole olemassa. On palattava kuitenkin takaisin tyhjänä. Vain näin voi alkaa täyttyä uudestaan tai olla täyttymättä mistään. Päätepiste muuntautuu kääntöpisteeksi, uudeksi suuntimeksi kosakaasun päähän.

Budhalaisena riemastuisin moisesta. Valaistuminen, edes jonkinsorttinen, on saavuttanut minut. Lappalaisena en oikein tiedä. Voiko sillä sytyttää nuotion? Jospa kaikki onkin suurta huijausta vai juuri näin tarkoitettu elettäväksi?

Tiedän kuitenkin, miten aloitan. Aukaisen käden. Avokämmenen alla kasvaa entistä vahvemmat juuret. Avokämmen esittää nöyrän kutsun elämälle.

10. läksyä

Poikuettani vaivaa perhosefekti
korvalle buusti vai tuubi rullaa

Useammat kertaantuvat
harva kohoaa ain

Päivien iloa
viillä avohaavaan

Jääkaapissa lapsuuden kokoelma
apropoon vieressä

Sateenkaari, koti, työpaikka
jumppaa pakarasi ylös

Kuusi jalkaa syvältä
tulla töihin

Odottamatta tulee vanhuuden hahmo
takertuu saunan peiliin

Facebook ottaa selfien
miellyttäjä kutoo seitin

Alan saatella
asioita, ihmisiä

Rakkaus, pienelläkin alkukirjaimella


* Mikä on
kun mikään ei ole?



* boonusroina

Juhannus Nils (nimi muutettu)

Nils lähetettiin kiertomatkalle. Tähdet olivat päättäneet, vähän kait Jumalatkin. Mätkähti Suomen, tarkennettuna Joensuun kohdalle. Mitään ilmakehän palamisjuttua ei tapahtunut. Nämä ovat semmoisia tarinoita, joissa ohitetaan paljon, mutta kerrotaan tarvittaessa erittäin yksityiskohtaisesti. Pyyhki pölyt, hälyt, jotka kolahduksesta asfalttiin oli tullut. Ei ihottumaa. Näläkä moisesta matkailusta.

Tehtävänä tarkata kyseisen kylän miljöö. Pari silmäystä ympärille, en voi mitenkään erottua joukosta. On Juhannus, nimettiin tapahtumaketju ylhäältä käsin. Tyrkkäys holeen ja täällä ollaan. Olipa kerran, muttei toiste aloituksella. Noooh, Nils oli suhteellisen innorvertti ja utelias uusien talluksien kartoitus puuhissa. Katsotaan nyt tämänkin telluksen tallustelijat.

Saapuu niemenkärkeen, jossa oletettavia asumuksia & oleskelutiloja. Ääniaaltoja, jotka saavat aikaan rytmiliiketta, muttei näissä kaksijalkaisissa. Jokiasema, rotevammat edustajat portinpielessä nimikyltein. Toisella apinannäköä, toinen osaa tervehtiä. Tästä siis sisälle. Hiljaista on, ääni tulee siitä kun liikutetaan suuta. Näin hänelle perehdytyksessä kerrottiin. Yksi on kuitenkin erinlainen. Hän, joka tuottaa niitä liikeääniaaltoja. Aukoo suutaan ja päästään päästää jotakin monotoonista. Liike-energiaa hyväksikäyttäen saa aikaan pauhua, joka ei tunnu tepsivän. Ihmispopula kertyy pieniin ryppäisiin majakatoksien alle. Virvoittavat juomat poreillen laseissa.

Sateen olisi pitänyt tulla jo aikaa sitten. Sitäkö lie vartotaan, mietteissään itse kukainenkin. Valoja, tuoksujakin, jotka jälkeen päin selviintyvät b - makkaraksi ( niillä on luokat )  ja extra ranskalaisiksi. Ettei vaan aidot suuttuisi. Metri lakua, jota saa kilohintaan.

Niemen kärjessä vanhat venhot, kasaset syttyvät. Joukkio kerääntyy ääreeen. Tiivistyvät ilman nippusiteitä. Lumo, Nils muistaa Tove Janssonin hattivatit. Hiljaisuuden hartaus. Nämä ihmiset ovat jotakin, mitä ei ymmärretä ääremmissä fääreissä. Vaarallisia yhtenäisyydessään.

   Loitontuu syrjemmäs, pusikoiden ja virtsanhajun suuntaan. Painaa nappia, aukaisee madonreijän. Sarjakuvien ZUP ja poissa on hän, jota Nilssiksi kutsuttiin....

Sade

Peltiin ropisee ikävää

olen kesän lapsi
mielen kanssa pitää leikkiä
heittää palloa
kopittaa

ilmavaivainen

lätäköt kiemurtelevat
eksynyt sateen varjo

pyydän naapuria facebook kaveriksi
tulkaamme tutummaksi

Aurinko tekee petosta pilviin
laskeudun kuin vanhus
kamaran pinnalle

tirkistelen
ikkuna ei valehtele

Puen itseni alasti asti

Isä meidän

Keuhkoni lepattavat
väsyneet siivet neitoperhon

jäällä jään ominaisuuus
katsella tähtiä, siirtää kuuta

pitkällä matkalla, pitkältä matkalta
arkullinen nahkaista kiusausta

Mikä sitten olen?

Viivako, suupieli
taitto

plussa piste, kattonaula
hiljainen hera

muurikin
kolmas askel sateessa

uhanalainen toivo
suojeltava kivetys

taskumatti
vai satumaan huilu

rakkaasi
aamun ensi kylki

Aamen ja olkaa hyvä,
kysyvä ei tieltä eksy

100:aa pitkin kesää

Kanssa hänen, haastellaan. Kerro, ilmaisee hän. Kerron, että:

Elämä on pitkävetokerroin / jääkiekkoilijan poika osaa nostaa housut / huokaisu puraisee sielua  / ennen oli kaikki toisin, niin pitääkin / haaveilu parantaa mielenterveyttä / ihmisvilinässä käsi ojentuu kahvikuppiin kuin itsestään / lohturuoassa parasta toinen osapuoli / huolettoman miehen mysteeri / täyttynyt etsii ovea, täyttymätön huonetta / ojan ylittämiseen vaaditaan loikka

Yleispätevää. Itsestäsi hieman. Kerron, että:

Tyhmiä kartan, viisaiden kanssa puhun, lapsen edessä nöyrryn / omistan sisäisen viinikirjan / kauneuden kanssa tanssin, varjot ovat painajaisissa / uteliaisuuden nyansseista valitsen vilpittömimmän  / piirtelen kiekuroita, en ole viivamies / sieluni ottaa laulutunteja / luulen suhteellisen vähän / saavun lähteelle kuin eläin / pitkät kesäpäivät taskussa kulkee