Marjatta oli nähnyt suht paljon ikäänsä nähden. 42 oli mittarissa, huoliteltu painos. Peili ja pikkulapset, totuudentorvet, naureskeli, kohentaen kulmat (kasvoista ja vartalosta), laittaen punan. Ja elukat, erityisesti Suomen hevoset, niin aitoja. Oli tullut nähtyä pari konkurssia, jotka ajottuivat 2000 luvun vaihteeseen. Äitiyden mittaripyykki.. Hautaan oli saateltu jo omat vanhemmat, jotka ennenaikaisesti lähtivät Keuruun suunnalta. Lehtijuttu aikoinaan. Väsyny bussikuski varmaan päässyt jo kaltereiden paremmalle puolelle. Tämän asian Marjatta oli työntänyt osastolle; en palaa tähän koskaan - laatikkoon.
Oli alkamassa kampanja, Sipoon suunnalla. Mitenkähän niille pitäisi puhua? Edellisviikon oli reissannut Pohjois- Suomessa; ronski ja reipas lähestymistapa oli ollut suksee. Kittilässä oli myyntipiikki, kaikki tavara lähti käsistä. Kun on tarpeeksi valoisa, niin kaamoksen aikaan niille voi myydä mitä vain, Marjatta pähkäili. Mutta miten nämä Sipoolaiset? Marjatta yleensä perehtyi kulloiseenkin paikkakuntaan ja poimi sieltä aina joitain knoppeja, yllättäen paikkakuntalaisetkin. Nyt reissuja oli taitettu liikaa aamuyöntunteina ja perehtyminen oli jäänyt. Aavalla merellä, ei heikossa aalloissa, toisteli itselleen.
Ryhti suora, siniset silmät, kropassa ei juurikaan ylimääräistä. Tarvitaanko sitä mitään muuta, kun mennään puhumaan Suomen kansalle? Itsevarmuutta ja tietenkin rehellisyyttä, sitä ne minulta ostaa. Samaistuminen minuun, kokemuksellista tunneviestintää ja sitten asiapaketti. Tällä konseptilla mennään Sipoossa. Katsotaan koukut, lämpenevätkö? Tarvittaessa jokeripakka esiin. ( edellisen kerran joutui käyttämään jokeripakkaa Ahvenanmaalla v.-09.)
Sipoolainen voimistelusali, kansakoulu. Salin vetoisuus n.400 henkeä, nyt puoltäynnä. Vanhat voimistelurenkaat roikkuivat vielä katosta ylösvedettyinä. Piuvausköydet kahta puolta salia, niputettuina keskellä . 80- luvulla salissa vuodatettiin käsipallohenkeä, nyt aikuisvoimistelijoiden puhdeporukkaa. Takaseinällä paksut, siniset laskostuvat verhot, niiden takana seinäpeili. Käynti sivuovesta, varauloskäytävä; vastakkainen sivuovi. Kuurot ja puolisokeat istuivat eturivissä. En ole varma tästä - tyypit takarivissä. Keskellä istuu porukka, joka tarttuu parhaiten haaviin, tulleet viimeisemmäksi. Onneksi laitoin ilmaisen keksi ja pullanurkkauksen, silmäilyn tuottama ajatus. Äitykät ja lapsoset pääsevät herkuttelemaan. Mehussa liikaa sokeria, tarttuvaa, siten eivät pääse lähtemään minnekkään. Paperia niukalti, vessojen puolella.
Suomalainen, tunnetko itsesi? Oletko varma itsestäsi? Tiedätkö kuka olet, mitä haluat ja minne olet menossa? ( tätä lausetta Marjatta arvosti, iskevä. Vähän niinkuin tulin,näin ja voitin, mutta käänteisessä mielessä.) Saa ne hämilleen. Silloin kun iskuri iskee päässä tyhjää, on tarjolla 7 sekunnin momenttumi. Sen jälkeen pää alkaa tuottamaan omaa ruutia & kipinää uudelleen ja hetki on ohitse. Kuula ja kohde on jälleen valittu, suunnattu eikä väliin pääse. Marjatta muisti lukion psykologian tunneilta kaksi viisautta. Ensimmäiset 15 sekunttia ovat tärkeimmät ihmisten kohtamisessa. Toinen vielä tärkeämpi opetus, tulee sen jälkeen; Se minkä mielipiteen ihminen ehtii sinusta muodostaa, ei muutu koskaan. Tätä ei opetettu lukiossa, vaan Kuopiossa, mikä meni pieleen paluumatkan seurauksena. Maslowin tarvehierarkkia oli se toinen opetus. Ihmisellä on aina tarve johonkin.
Wellness, body & mind konseptilla tietoisuutesi omasta itseydestäsi lisääntyy. Mitä tietoisemmaksi itsestäsi tulet, sitä enemmän alat kiinnitämään huomiotasi...( ole vahvasti läsnä, juurtuva puu, aavikkomuurahainen ei eksy koskaan, kärpänen saa lämpöhalvauksen)... Marjatan omat mantrat, joilla hän saa itseään vauhtiin, kiihdyttää. Pääsee flouw´`hun. (viimeaikoina yhä helpommin ) Aika ja paikka katoaa, lähtee jonnekkin ylöspäin, kelluvaan cosmoksen esitilaan.
...osoitat itsellesi, mitenkä arvokkaana pidät itseyttäsi.....taputukset, laskeutuminen liikuntasalin pinnalle.
Kaikki meni, jäljellä salissa ovat vielä jääkaappimagneetit. Ihmiset, jotka haluavat palasen hänen gloriastaan, haukata pienen osasen, tulla osaksi häntä. Ovat kaikkein tärkeimmät. Nämä ihmiset todistavat elävän ihmeen, kuinka heidän elämänsä muuttui Wellnessin jälkeen. Rumputorvet. Tyhjiöpakkaukset, hän kaatoi uuden sisällön, nyt voi koskettaa. Henkilökohtainen kontaktoituminen, sana sanasta, paluu paikkakunnalle 2kk päästä. Mainostaa ei tartte, hoitui juuri.
Pääsee Inkeröisten rautaportista sisälle, yön aikana tuprutellut lunta. Ajaa kaivinkoneiden välistä, joiden siirtloleuat lepäävät lumessa. Perällä, pitkä tumma rekka nukkuu talviuntansa. Kaksi on näemmä ajossa. Toivottavasti ajoissa, naurahtaen omallensa. Lastenhuoneessa valo kajastaa Bambi- verhojen lävitse. Tulee hiljaa sisään kuin varas, jota ei pidätetä. Sulkee makuuhuoneen oven. Pullantuoksu, ovat leiponeet illalla. Siellä, keittiön käärinliinoissa 2 pullaa odottaa häntä. Menee lastenhuoneeseen. Valo jäänyt pöytälampusta päälle. Onneksi nää ledit ei ylikuumene. Pöydällä piirros, jossa isä, äiti ja Linda keskellä. Lentokone taivaalla, taustalla pari mökkiä vielä. Siellä on Miitran ja Lissun talot, varmaankin. Käsi hipaisee vaistomaisesti alavatsaa, menetettyä. Äidillä pitkä keltainen tukka, paksulti punaistakin punaisempaa huulipunaa. Kaulassa vihreät puuhelmet. Miten se tyttö nuokin muisti, en ole pitänyt vuosiin. Sepolla päällä haalarit ja ilmeisesti jakoavain. Senverran on tyttö jo rasvamontussa ollut, jotta jakarin tuntee. Oikeassa alalaidassa; Äidille, d- kirjain väärinpäin. Kohentaa täkin kulman, nuuhkaisee pellavapäätä, suukottaa poskelle.
Käy vielä hiukan ylikierroksilla ajamisesta. Syö pullaa, lukee iltalehdestä, miten julkkiskokin pastaresepti sai aikaan tyhjät hyllyt kaupoissa. Tuohon se hänenkin menestys perustuu... Aukaisee varovasti makkarin oven, hyppää paituliin ja katsoo aamuyön hämärässä Seppoa, miestänsä.
Lempeä pikku jylinä, ei liikaa, juuri sopiva, jos sopivaa voi ollakkaan. Pylly pitkällä, vallannut elintilaa hänen puolelta. Täkki puoliksi makkaralla jalkojen välissä. Tulee Sepon taakse, ihan liki. Nuuhkaisee, oikea tuoksu. Kutittaa vielä viiksistä, Seppo alkaa nykimään ylähuultansa kuin pikkuinen hamsteri. No mitä sie nyt, näinkö pitkään meni? Ottaa Marjatan kädestä kiinni, vie rinnan päälle. Tämä on sitä minun Wellnessiä, sulkee silmänsä ja nukahtaa sunnuntaiaamua kohti.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
perjantai 17. tammikuuta 2014
Lilleri Lalleri vs. Lauri
Vanhat ja valveutuneet muistavat / tietävät; Lilleri Lallerin, jonka Kirsi Kunnas suomensi 1954 Hanhiemon iloiseen lippaaseen. On aika päivittää tämä munakennos 2014- luvulle ja tehdä siitä aikuistensatu. Vaihtaa Lillerin tilalle Lauri:
Lauri tipahti puusta, kops ja ryskis! Tippui alas, niinkuin keväinen lumi räystään nokalta, äänettä, lupaa kysymättä. Oli ollut niin pitkään, että jalkoihin tuli kohmeloiset. Päätti puuhun kavuta, avartumaan. Töissä, konsultti oli puhunut uusista näkökulmista, pitäisi osata tarkastella maailmaa jotenkin eri tavalla. Pihalla, parkkipaikan vieressä kasvoi hieno mänty. Alin oksa, 1,5 metrin korkeudella riiputti käsiään. Sinne kapusi helposti. Katseli, tuumaili, jäätyi sitten lopuksi. Nyt varmaan saa nuhan. Totta se oli, puusta katsottuna kaikki näytti niin erinlaiselta. Lintuperspektiivi. Ei niin hullu ollut, että kuvitteli lentävänsä. Ajatus kuitenkin vaelteli, haki paikkaansa.
Tippuessaan, koko elämä vilahtaa ohi murto-osan sekunneissa. Taisipa nähdä samalla hieman tulevaisuuttakin. Maassa, tarkisti luut, silmämääräisesti mittaili tiputtua matkaa. Katsoo ympärilleen, näkikö kukaan? Suoristi lakin, pyyhki päältä, poimi maasta toisen hansikkaan. Kaivoi takintaskusta mynthon mintin, sinisen karkin. Hengitteli voimakkaasti, keuhkot toimivat, huokaisi helpottuneena. Muistaa siinä, miten 2.luokalla oli solisluu napsahtanut poikki, kukkulan herrassa. Teppoko se tönäsi koulun pihamaalla? Missähän se nykyään on? Kaikenlaista.
Kääntyy. On tullut nähtyä yhdeksi kerraksi. Astelee b-rapun kelmeään valoon. Keittää teen, sitruunasellaisen. Laittaa pari kamomillatippaa, äidin reseptin mukaisesti. Kääriytyy shaaliin, mittaa vielä kuumeen, varmuuden vuoksi.
Pohtii, liekkö se tulevaisuuden näky olisi totta ? Ihan että, a-rapun Auli? Pannut merkille tapauksen, rehevä ja verevä. Askeltaa kauniisti. Mistä ottaa kiinni ja hymykuopat, joita piti suuresti arvossa. Huomenna orvokkeja vien, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ollaan jo tuttuja. Eihän sitä koskaan tiedä. Nukahtaa, näkee unta lumipyrystä, lapsuuden tapahtumista. Kello haukkaa tunnit, herättää miehen.
Töissä työkaverit panevat merkille muutoksen, linkuttaakin. Ruokatauollakin nauroi työkavereiden jutuille, otti kantaa. Katseessa jotain Afrikkaa, merkillepantavaa. Mainitsevat tästä Laurille ääneen. Uusia näkökulmia, uusia näkökulmia, muuttunut mies vastaa.
Lauri tipahti puusta, kops ja ryskis! Tippui alas, niinkuin keväinen lumi räystään nokalta, äänettä, lupaa kysymättä. Oli ollut niin pitkään, että jalkoihin tuli kohmeloiset. Päätti puuhun kavuta, avartumaan. Töissä, konsultti oli puhunut uusista näkökulmista, pitäisi osata tarkastella maailmaa jotenkin eri tavalla. Pihalla, parkkipaikan vieressä kasvoi hieno mänty. Alin oksa, 1,5 metrin korkeudella riiputti käsiään. Sinne kapusi helposti. Katseli, tuumaili, jäätyi sitten lopuksi. Nyt varmaan saa nuhan. Totta se oli, puusta katsottuna kaikki näytti niin erinlaiselta. Lintuperspektiivi. Ei niin hullu ollut, että kuvitteli lentävänsä. Ajatus kuitenkin vaelteli, haki paikkaansa.
Tippuessaan, koko elämä vilahtaa ohi murto-osan sekunneissa. Taisipa nähdä samalla hieman tulevaisuuttakin. Maassa, tarkisti luut, silmämääräisesti mittaili tiputtua matkaa. Katsoo ympärilleen, näkikö kukaan? Suoristi lakin, pyyhki päältä, poimi maasta toisen hansikkaan. Kaivoi takintaskusta mynthon mintin, sinisen karkin. Hengitteli voimakkaasti, keuhkot toimivat, huokaisi helpottuneena. Muistaa siinä, miten 2.luokalla oli solisluu napsahtanut poikki, kukkulan herrassa. Teppoko se tönäsi koulun pihamaalla? Missähän se nykyään on? Kaikenlaista.
Kääntyy. On tullut nähtyä yhdeksi kerraksi. Astelee b-rapun kelmeään valoon. Keittää teen, sitruunasellaisen. Laittaa pari kamomillatippaa, äidin reseptin mukaisesti. Kääriytyy shaaliin, mittaa vielä kuumeen, varmuuden vuoksi.
Pohtii, liekkö se tulevaisuuden näky olisi totta ? Ihan että, a-rapun Auli? Pannut merkille tapauksen, rehevä ja verevä. Askeltaa kauniisti. Mistä ottaa kiinni ja hymykuopat, joita piti suuresti arvossa. Huomenna orvokkeja vien, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ollaan jo tuttuja. Eihän sitä koskaan tiedä. Nukahtaa, näkee unta lumipyrystä, lapsuuden tapahtumista. Kello haukkaa tunnit, herättää miehen.
Töissä työkaverit panevat merkille muutoksen, linkuttaakin. Ruokatauollakin nauroi työkavereiden jutuille, otti kantaa. Katseessa jotain Afrikkaa, merkillepantavaa. Mainitsevat tästä Laurille ääneen. Uusia näkökulmia, uusia näkökulmia, muuttunut mies vastaa.
torstai 16. tammikuuta 2014
Elämän lyhyttä oppimäärää:
1. Laske kaikki mustat varikset, päästä kyyhky irti, eletään hetkessä
2. Silmänruoka tekee kylläiseksi, silmänruoka tekeytyy kylläiseksi
3.Väärinymmärretyt ymmärtävät toisiansa, oikeaoppineet eivät
4. Sherifillä tähti, minun rinnassani ylpeyden virkamerkki
5. Laita kolme pahaa häkkiin, saat yhden hyvän
6. Tiikeri häkissä, häkin raidoissa
7. Kaksi kultakalaa on enemmän kuin kolme
8. Onnellinen; työt odottaa, uni ei
9. Katso sävyjä, älä värejä
10. Sota tyhjenee mustaan
11. Avaa rakkauden ovi, vuodet parhaimmat
12. Pelko pitää otteesta
13. Sotaa käydessä; oltava koneisto/selkeä paha/juoni. Juonen puuttuessa, kuolevat kaikki
14. Kaipaus on toiveiden mutka
15. Rakkaus, kaiken osa
Bonus: Naiset tahtovat
parisuhdevuorovesi
2. Silmänruoka tekee kylläiseksi, silmänruoka tekeytyy kylläiseksi
3.Väärinymmärretyt ymmärtävät toisiansa, oikeaoppineet eivät
4. Sherifillä tähti, minun rinnassani ylpeyden virkamerkki
5. Laita kolme pahaa häkkiin, saat yhden hyvän
6. Tiikeri häkissä, häkin raidoissa
7. Kaksi kultakalaa on enemmän kuin kolme
8. Onnellinen; työt odottaa, uni ei
9. Katso sävyjä, älä värejä
10. Sota tyhjenee mustaan
11. Avaa rakkauden ovi, vuodet parhaimmat
12. Pelko pitää otteesta
13. Sotaa käydessä; oltava koneisto/selkeä paha/juoni. Juonen puuttuessa, kuolevat kaikki
14. Kaipaus on toiveiden mutka
15. Rakkaus, kaiken osa
Bonus: Naiset tahtovat
parisuhdevuorovesi
miehet tulevat
tiistai 14. tammikuuta 2014
pienin mies
Pienen saaren pienin mies oli ahkera
käänsi kivet kannot, vahvoilla luilla
känsät ja rustottumat kielivät ahkeruudesta
joka sopen kävi lävitte
tunsi saarensa niin hyvin
meri pauhasi ympärillä, aaltopäillä juosten rantaan
tuuli taivutti latvukset, pyyhki pitkin pyörteisiä kallioita
metsä hiippaili syvemmällä
etsi jotakin, välistä katsoi ylös, kuin anoen jotakin
oi niin tuttua, tänne oli tultu, täällä oli asuttu ja eletty
maa oli vihanta, kovan työn hedelmää
Väsyi ja taipui, murtunut ei koskaan
katsoi tarkemmin isojen kivien väliin
hiki kirvoitti prisman, pienen pieniä timantteja, kiiltopäitä joka puolla
huomasi lainehtivan viljameren, sen kullankeltaisuuden
pilvet raouttuivat, tarjosivat paisteen hetken
tuulikin tuntui hyväilevältä, märkää selkää vasten
kosketti ensikerrassa, vanhan talonsa syyt
kosketti neulasia, juoksi rantaa pitkin
rantakivet kutittivat jalkain alla
huohahtaen heittäytyi rantakalliolle, joka sileä ja lämmin
Ymmärsi, ettei elämä ole kääntämistä
se on tuntemista, sarja koskettamisia, valolaukauksia
tähtikirkkaaseen yöhön.
Omistettu hyvälle ystävälleni Jussille 14.1.2014
käänsi kivet kannot, vahvoilla luilla
känsät ja rustottumat kielivät ahkeruudesta
joka sopen kävi lävitte
tunsi saarensa niin hyvin
meri pauhasi ympärillä, aaltopäillä juosten rantaan
tuuli taivutti latvukset, pyyhki pitkin pyörteisiä kallioita
metsä hiippaili syvemmällä
etsi jotakin, välistä katsoi ylös, kuin anoen jotakin
oi niin tuttua, tänne oli tultu, täällä oli asuttu ja eletty
maa oli vihanta, kovan työn hedelmää
Väsyi ja taipui, murtunut ei koskaan
katsoi tarkemmin isojen kivien väliin
hiki kirvoitti prisman, pienen pieniä timantteja, kiiltopäitä joka puolla
huomasi lainehtivan viljameren, sen kullankeltaisuuden
pilvet raouttuivat, tarjosivat paisteen hetken
tuulikin tuntui hyväilevältä, märkää selkää vasten
kosketti ensikerrassa, vanhan talonsa syyt
kosketti neulasia, juoksi rantaa pitkin
rantakivet kutittivat jalkain alla
huohahtaen heittäytyi rantakalliolle, joka sileä ja lämmin
Ymmärsi, ettei elämä ole kääntämistä
se on tuntemista, sarja koskettamisia, valolaukauksia
tähtikirkkaaseen yöhön.
Omistettu hyvälle ystävälleni Jussille 14.1.2014
maanantai 13. tammikuuta 2014
kateudesta ja luonteestamme
Emme ole kateellista kansaa, emme. Meidän kateus, siis mikä meidän? Isä meidänkö? Onko kateutta ja jos on, niin mihin se on häivitetty ja miten? Monilla mittareilla suomalaisuutta on uutteerasti tutkittu. Onko kateutta, miten pärjäisimme maailmanlaajuisesti, neva heard. Jos ihmisiltä kysytään, oletko kateellinen ja miten se näkyy käytännössä? Vastaus on pääsääntöisesti niin, että en ole, mutta tuo naapuri on helevetin kateellinen tahi jos kyseinen ihminen on johonkin harrasteseuraan kelpuutettu, niin sieltä löytyy pikkusieluinen tai pikkusieluisten joukkio. Kysyttävälle eniten hämmästystä tuottaa oma laajakatseisuus.
Jos kansakunnan jaloja tunteita raaputtaa, niin mitä jää kuponkiin? Tunnemme puhdasta aitoa vihaa, joko puukolla tai ilman. Vitutus edustaa lievempää sivuhaaraketta. Edellämainittuun voi Suomessa kuolla, sydänlihaksessa havaitaan muutokset hyvinkin pian. Melankolia tulee number twoona. Laulunluritukset ja itsensä vähättely, eipä tässä mitään, matalalla profiililla mennään, ettei tyhjät tynnyrit kolise. Kehuminen on vääränlaista ylypeyttä, jalustalle ei nosteta kuin erilaisia taakkoja. Räkänokkakin niistää tyhjännaurajalta nenän. Pessimistisyys; toivoakkin saa, mutta pahimman kautta.
Epäily & epäluuloisuus. Ettei minua vain nyt huijata? Ainutkertaisuus, taasen, tässä huijauksen H-hetkessä. Onko kaikki näin, kuin annettu ymmärtää. Täytyy ymmärtää myös sitä, josta ei puhuta. Pikkuinen epäily luo turvallisuudentunnetta. Kannattee olla aina hieman varovainen, myöhemmällä iällä vanhainkodissa vainoharhainen, joka ei ole enää valinnanvapautta. Kirkassilmäisenä ja otsaisena olet hölmö. Samaten innostuneena ja liian riehakkaana. Älähän nyt, istuttaas vähän ja tuumataan. Punainen ei välttämättä ole punaista. Rehellisyys; lompakko palautetaan edelleenkin poliisiasemalle. Tunnollisuus; Euroopan nopeimmin EU-direktiivin säännökset jalkautuvat käytäntöön. Reagoidutaan liikenteessä ja sillalla, jos joku pässi ajaa pyörällä väärään suuntaan. Tunnollisuuden aisapari kiltteys; emme lähde traktorimarssille Helsinkiä kohti, heinäpaalia polttamaan. Näin kait se pitää tehdä, huokaus kaksoisviestillä. Iltasella hiihdetään tai juostaan raskas taakka selästä pois.(Voidaan riksauttaa myös alkon korkki auki, jos kysymyksessä on orastavan vkonlopun alku.)
Ilo pukeutuu toisinaan humalaan tahi veneen alle. Sama koskee onnellisuutta. Onnellisuus on hiljaista. Onnellisia osaamme olla, helposti. Onnellisuus tulee perusasioista, ollaan vähään tyytyväisiä. Onnellisuus on oma sisäpiha, joka sijaitsee onnellisuusmuurien sisäpuolella. Siellä käyskentelee omat rakkaamme. Kuistilla saa istua 1-2 hiekkalaatikkoystävää tai poikkeusellisesti yksi muu ystävä, joka on syntynyt 1000:en yhteisten hiihtokilometrien seurauksena tai työpaikalta poikineiden yhteisten asiayhteyksien ja illanviettojen kautta. On uskaltauduttu avautua, eikä siipeen ole saatu. Tasaisuus ja tasapäistäminen; urheilusankarit saavat loistaa ja munia, sillä edellytyksellä, etteivät ole kermapyllyjä / Elvistelijöitä. Tiedämme, että Elvistelijöille käy loppujen lopuksi huonosti. Kun vielä muistaa senkin, että Elviskin lihavana kuoli, niihin niitten huoneisiin, huumeisiin. Nöyryys ja rikkaus eivät mahdu samaan veneeseen.
Sosiaalisuus on normitettua. Tiedämme koodit, joissa käyskennellään. Taiteilijat ja näyttelijät saavat erivapaudet. Hullut sijoitetaan laitoksiin edelleenkin. Uteliaisuus on hyvä täyteaine. Toimii myöskin peilinä ja tieto & mitattavuus keskusteluiden käynnistäjänä. Small talkkia emme osaa, eikä sitä pidä koskaan opetella / opettaa. Sama koskee poskisuudelmia ja ylenpalttista Jenkki positiivisuutta. Olemme tummien väreiden kansaa, emmekä mitään aurinkomarinoituja.
Vuodenajat; olemmeko onnellisimmillamme kesällä ja rottakokeissakin todennettu; kun heitetään huppua silmille, rotat alkavat vaihtoehtoisesti juomaan viereisestä astiasta alkoholia. Kesällä ja ulkomaanmatkalla riehaannutaan. Pikkujoulut tarjoavat talven lyhyen riehaantumispiikin, johon ladattu, pitkä kostea syksy ja talven paatos purkautuu. Jouluna voi harjoittaa katumusta ja uutenavuotena lupauksia.
Kateus on salakavala ystävä. Ei tämä ole minussa, eikä minussa asu. (naapurin värkeissä). On se siellä sokeassa täpässä, jota ihminen ei itsessään näe. Kanssaihmiset kylläkin. Koska kysymyksesä torjuttu tunne, olotila, täytyy sitä projisoida johonkin, muuttaa valepukuun ja saada sitäkautta ymmärrettäväksi ja ulkoistetuksi. En minä, mutta nuo toiset -periaatteella. Ajatelkaapa, miten helpompaa olisi, jos ihminen voisi sanoa; joo, kyllä olen kateellinen sille ja sille, siitä ja siitä. Ei olisi itseltä pois, saattaisi jotakin antaakkin, tehdä avarammaksi. Kateus voittaa kiiman. Itsetunto ja häpeä lymyilevät kateuden varjoissa, heittelevät ravinnon suupaloja. Mustasukkaisuuskin on sellainen inhottava vieralainen, jota emme mielellämme ota liepeisiin. Onneksi sen potemisessa on harvempi seula. (Kirjoittajan oletus.)
Olkaamme siis avoimesti, onnellisesti kateellisia. Julistetaan kateellisuuspäivä, annetaan julkisuuden kasvot. Nimetään jokin kaupunki, esim. Riihimäki, vuoden kateellisuuskaupungiksi. Valitaan vuoden kade. Tehdään kateellisuudesta tuttu ja turvallinen, Hei, sinäkin voit olla kateellinen -mainoskampanjalla.
Nukuin yöni hyvin (taasen). Kato kato, naapuri ostanut uuden auton. Paholaisenhillon värinen, keulasta päätellen, ettei olisi uusi Audi rxccA7 turbo. Agressiivisen ja hyökkäävän näköinen metallimuna. Pittääpä Googlettaa, mitä siitä kerrotaan ? Eiku, taidanpa keittää aamukaffit, viedä ne naapurille ja mennä onnittelemaan hyvästä ostoksesta. Olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Vaikka firmalla ei mene hyvin, on varaa ostaa noin hieno auto. Edelliselläkin oli ajettu jo 80 000 kilometriä täyteen...työsuhdeauto
Jos kansakunnan jaloja tunteita raaputtaa, niin mitä jää kuponkiin? Tunnemme puhdasta aitoa vihaa, joko puukolla tai ilman. Vitutus edustaa lievempää sivuhaaraketta. Edellämainittuun voi Suomessa kuolla, sydänlihaksessa havaitaan muutokset hyvinkin pian. Melankolia tulee number twoona. Laulunluritukset ja itsensä vähättely, eipä tässä mitään, matalalla profiililla mennään, ettei tyhjät tynnyrit kolise. Kehuminen on vääränlaista ylypeyttä, jalustalle ei nosteta kuin erilaisia taakkoja. Räkänokkakin niistää tyhjännaurajalta nenän. Pessimistisyys; toivoakkin saa, mutta pahimman kautta.
Epäily & epäluuloisuus. Ettei minua vain nyt huijata? Ainutkertaisuus, taasen, tässä huijauksen H-hetkessä. Onko kaikki näin, kuin annettu ymmärtää. Täytyy ymmärtää myös sitä, josta ei puhuta. Pikkuinen epäily luo turvallisuudentunnetta. Kannattee olla aina hieman varovainen, myöhemmällä iällä vanhainkodissa vainoharhainen, joka ei ole enää valinnanvapautta. Kirkassilmäisenä ja otsaisena olet hölmö. Samaten innostuneena ja liian riehakkaana. Älähän nyt, istuttaas vähän ja tuumataan. Punainen ei välttämättä ole punaista. Rehellisyys; lompakko palautetaan edelleenkin poliisiasemalle. Tunnollisuus; Euroopan nopeimmin EU-direktiivin säännökset jalkautuvat käytäntöön. Reagoidutaan liikenteessä ja sillalla, jos joku pässi ajaa pyörällä väärään suuntaan. Tunnollisuuden aisapari kiltteys; emme lähde traktorimarssille Helsinkiä kohti, heinäpaalia polttamaan. Näin kait se pitää tehdä, huokaus kaksoisviestillä. Iltasella hiihdetään tai juostaan raskas taakka selästä pois.(Voidaan riksauttaa myös alkon korkki auki, jos kysymyksessä on orastavan vkonlopun alku.)
Ilo pukeutuu toisinaan humalaan tahi veneen alle. Sama koskee onnellisuutta. Onnellisuus on hiljaista. Onnellisia osaamme olla, helposti. Onnellisuus tulee perusasioista, ollaan vähään tyytyväisiä. Onnellisuus on oma sisäpiha, joka sijaitsee onnellisuusmuurien sisäpuolella. Siellä käyskentelee omat rakkaamme. Kuistilla saa istua 1-2 hiekkalaatikkoystävää tai poikkeusellisesti yksi muu ystävä, joka on syntynyt 1000:en yhteisten hiihtokilometrien seurauksena tai työpaikalta poikineiden yhteisten asiayhteyksien ja illanviettojen kautta. On uskaltauduttu avautua, eikä siipeen ole saatu. Tasaisuus ja tasapäistäminen; urheilusankarit saavat loistaa ja munia, sillä edellytyksellä, etteivät ole kermapyllyjä / Elvistelijöitä. Tiedämme, että Elvistelijöille käy loppujen lopuksi huonosti. Kun vielä muistaa senkin, että Elviskin lihavana kuoli, niihin niitten huoneisiin, huumeisiin. Nöyryys ja rikkaus eivät mahdu samaan veneeseen.
Sosiaalisuus on normitettua. Tiedämme koodit, joissa käyskennellään. Taiteilijat ja näyttelijät saavat erivapaudet. Hullut sijoitetaan laitoksiin edelleenkin. Uteliaisuus on hyvä täyteaine. Toimii myöskin peilinä ja tieto & mitattavuus keskusteluiden käynnistäjänä. Small talkkia emme osaa, eikä sitä pidä koskaan opetella / opettaa. Sama koskee poskisuudelmia ja ylenpalttista Jenkki positiivisuutta. Olemme tummien väreiden kansaa, emmekä mitään aurinkomarinoituja.
Vuodenajat; olemmeko onnellisimmillamme kesällä ja rottakokeissakin todennettu; kun heitetään huppua silmille, rotat alkavat vaihtoehtoisesti juomaan viereisestä astiasta alkoholia. Kesällä ja ulkomaanmatkalla riehaannutaan. Pikkujoulut tarjoavat talven lyhyen riehaantumispiikin, johon ladattu, pitkä kostea syksy ja talven paatos purkautuu. Jouluna voi harjoittaa katumusta ja uutenavuotena lupauksia.
Kateus on salakavala ystävä. Ei tämä ole minussa, eikä minussa asu. (naapurin värkeissä). On se siellä sokeassa täpässä, jota ihminen ei itsessään näe. Kanssaihmiset kylläkin. Koska kysymyksesä torjuttu tunne, olotila, täytyy sitä projisoida johonkin, muuttaa valepukuun ja saada sitäkautta ymmärrettäväksi ja ulkoistetuksi. En minä, mutta nuo toiset -periaatteella. Ajatelkaapa, miten helpompaa olisi, jos ihminen voisi sanoa; joo, kyllä olen kateellinen sille ja sille, siitä ja siitä. Ei olisi itseltä pois, saattaisi jotakin antaakkin, tehdä avarammaksi. Kateus voittaa kiiman. Itsetunto ja häpeä lymyilevät kateuden varjoissa, heittelevät ravinnon suupaloja. Mustasukkaisuuskin on sellainen inhottava vieralainen, jota emme mielellämme ota liepeisiin. Onneksi sen potemisessa on harvempi seula. (Kirjoittajan oletus.)
Olkaamme siis avoimesti, onnellisesti kateellisia. Julistetaan kateellisuuspäivä, annetaan julkisuuden kasvot. Nimetään jokin kaupunki, esim. Riihimäki, vuoden kateellisuuskaupungiksi. Valitaan vuoden kade. Tehdään kateellisuudesta tuttu ja turvallinen, Hei, sinäkin voit olla kateellinen -mainoskampanjalla.
Nukuin yöni hyvin (taasen). Kato kato, naapuri ostanut uuden auton. Paholaisenhillon värinen, keulasta päätellen, ettei olisi uusi Audi rxccA7 turbo. Agressiivisen ja hyökkäävän näköinen metallimuna. Pittääpä Googlettaa, mitä siitä kerrotaan ? Eiku, taidanpa keittää aamukaffit, viedä ne naapurille ja mennä onnittelemaan hyvästä ostoksesta. Olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Vaikka firmalla ei mene hyvin, on varaa ostaa noin hieno auto. Edelliselläkin oli ajettu jo 80 000 kilometriä täyteen...työsuhdeauto
perjantai 10. tammikuuta 2014
ovi
haluamme oven raossa olla
silmät kiinni
hinaavat näkyjä lippuja salkoihin
tulevat vastaan
Et ole niin iso saati pieni saari
ettei tämä koske sydämmeen
pieniä jalkoja hiustenhalkoja
Et ole niin iso tahi pieni saari
ettet olisi rakkaani
mustanaan pakahdettua
tulethan ettei ole liian myöhäistä katua
kevät tulee liian pian
viljaa sitten kun kaikki ladottu hiljaa
tähkäpää uusi kauris
tulethan
naurattaa tämä juoksu
rinnallasi
silmät kiinni
hinaavat näkyjä lippuja salkoihin
tulevat vastaan
Et ole niin iso saati pieni saari
ettei tämä koske sydämmeen
pieniä jalkoja hiustenhalkoja
Et ole niin iso tahi pieni saari
ettet olisi rakkaani
mustanaan pakahdettua
tulethan ettei ole liian myöhäistä katua
kevät tulee liian pian
viljaa sitten kun kaikki ladottu hiljaa
tähkäpää uusi kauris
tulethan
naurattaa tämä juoksu
rinnallasi
torstai 9. tammikuuta 2014
jos
jos mä oisin tyttö
helvetti näkyy
elohopeaa kulta pedillä
vuoteemme luoteemme tulevat
alamme tullaksemme joksinkin miksi emme tule
pyyteetön kutsuja hälytys laukeaa
mikä virtaa suonissassi
hän tulee puoli kuudelta
haluamme maaksi tulla
jos mä oisin tyttö
liikaa tekemäksi tekemää
yksin vai kaksin
kellohame alepan kassan saaterivissä
en näitä humalassa allekirjoita
allekirjoita
jos mä oisin tyttö
helvetti näkyy
elohopeaa kulta pedillä
vuoteemme luoteemme tulevat
alamme tullaksemme joksinkin miksi emme tule
pyyteetön kutsuja hälytys laukeaa
mikä virtaa suonissassi
hän tulee puoli kuudelta
haluamme maaksi tulla
jos mä oisin tyttö
liikaa tekemäksi tekemää
yksin vai kaksin
kellohame alepan kassan saaterivissä
en näitä humalassa allekirjoita
allekirjoita
jos mä oisin tyttö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)