Olimme poikaporukalla sillalla, mukana pari tyttöäkin, ykx kaino ja toinen ronskimpi. Olimme sillalla, vesi virtasi, kesä huusi. Olimme virtaavaa vettä. Meitä oli monta, kaikki niin yhdeksi pakkautuneet. Heitimme tikut, toivoimme niin paljon, kuin siinä toivoa voi
sillallla, pari tyttöä, poikaporukka, ilta taittuu yöhön, neitoperho koskenko yllä
torstai 9. tammikuuta 2014
Unia ja toimstohommia
Olen aina nähnyt paljon unia. En kuulu siihen onnellisten?, kaartiin, joilla viimeisin syvän unen osuus pyyhkäisee kartalta kaikki nähdyt pois. Unien memento. Unien aihiosta; Joskus ne ovat jotain neutraalia tarkastelujuttua, esim.museossa tsiikailen joitain historiallisia tauluja. Sivupointtina voisi sanoa, että se hämmästyttää. Taulut ovat yksityskohtaisesti, taiten tehtyjä, arvokkaan ja historiallisen näköisiä, olematta kuitenkaan joitain jo tunnettuja tauluja. Miten siis aivot, unet, tämän tekevät? Maalaavat omat taulunsa. Kun kerran museon puolella liikutaan, niin täytyyhän siellä olla arvoisensa taidekin.
Uneni ovat jonkinsortin häsläystä, väliltä Juha Miedon painajaset - osastoon, Jessmies, täää olikkii unta, eikä orastavaa hulluutta. Olen elossa, minua ei tapettu, minä en tappanut. Kaksi sitkeää painostamis- tai tukahduttamisunta on seurannut minua näihin päiviin asti. Toisessa, olen edelleen Rollossa, enkä löydä lukion luokkaa, haahuilen käytäville. (Rovaniemen keskustanlukion pohjapiirros on otettu eräästä hyvin toimivasta keskusvankilasta.) Nii, tai olen ruotsin tunnilla, enkä osaa vastata. Kiitoksia Helylle, sinähän yritit vain opettaa... Toisessa unessa olen, jossain sumusella nurtsilla, on kesä ja edellisen työpaikkani käytöshäiriöiset lapset tulevat sankoin joukoin iholle. Kakkusota pläts tyyliin. Olen hot target, johon osuu ja uppoaa ja happi loppuaa.
Nyt on tullut onnellisuusosastoa. Viimeöinenkin oli sellainen, että olin jossain juhlavissa juhlissa, hyvä meiningi. Meikä popsimassa erinlaisista täytekakuista suklaapalat & konvehtit (konvehti kuulostaa jotenkin vanhan ihmisen sanalta; Kamfferintippoja ja konvehteja ryystettäämme alas kaffilautaselta.) Alkuviikosta näin kaksi happyendin unta putkeen. Aamulla ihmettelin nähtyä. Näinkö simppelisti se menee, paineistettu poimu purkautuu. Aurinkotuuleet.
Jos unet olisivat tahdonalaista toimintaa, päästäisiin kliseisiin. Matti senkin pervo, näkisi unta edelleenkin Ladasta, silviisiin, kumi kuitenkin käryää niistä. Hei, oli uudet penkit, kepardia. Tulisi paljon töistä poissaoloja, työpaikkapinnausta. Todellisuuspakoilua. Melatoniinin käyttö lisääntyisi käsiin ja suihin. Tällä tabletilla, voit olla unessa 17 h / 7. Ihmiset unohtuisivat koteihinsa. Rakkaani, olemmeko koko vkonlopun unessa? Pizzapalvelu kukoistaisi. Syntyisi Ouluakin enemmän pizzapaikkoja. Lapset kasvatettaisiin unella ja ollen jättikokoisia (jos vanhemmat olisivat hereillä.), koripallonpelaajia. Nukkuvat kylät, todellinen Antikristus lähtisi töihin, köyhä siis, eikä unta nää. Älä unta nää, kirjaimellisesti.
Onneksi näin emme voi tehdä. Olemme valveilla suurimman osan ajasta, valveutuneita. Kykyihimme kuuluu ajattelu, luova ongelmanratkaisukyky ja tarve kuulua erinlaisiin ryhmittymiin, jotka palvelevat Maslowejamme. Iltaselle sitten, laitamme pakoputken kallelleen, läpät kiinni ja otamme vastaan sen , jota luoja suo, tuo.
Älä unta nää.
Mutta nyt, mitä ihmettä? viimeöinen; olin joillain kutsuilla, siellä hyvä meininki, taustaäänet komppasivat. jonkun tutun bileet. kakkuja oli paljon pöydillä. Kiertelin niiden välissä ja napsiskelin suklaapaloja, konfehteja kakuista jotenkin rauhassa. Alkuviikosta näin yhden yön aikana kaksi onnellsuusunta peräkkäin. aamulla ne silloin muistin ja lauseeksi puin. Outoa, en sinänsä koskaan ole nähnyt mitään megaonnellisuutta. No lentämis ja pysyn ilmassa, voin kohopta taivaalle unet olat olleet aika siistejä.
Uneni ovat jonkinsortin häsläystä, väliltä Juha Miedon painajaset - osastoon, Jessmies, täää olikkii unta, eikä orastavaa hulluutta. Olen elossa, minua ei tapettu, minä en tappanut. Kaksi sitkeää painostamis- tai tukahduttamisunta on seurannut minua näihin päiviin asti. Toisessa, olen edelleen Rollossa, enkä löydä lukion luokkaa, haahuilen käytäville. (Rovaniemen keskustanlukion pohjapiirros on otettu eräästä hyvin toimivasta keskusvankilasta.) Nii, tai olen ruotsin tunnilla, enkä osaa vastata. Kiitoksia Helylle, sinähän yritit vain opettaa... Toisessa unessa olen, jossain sumusella nurtsilla, on kesä ja edellisen työpaikkani käytöshäiriöiset lapset tulevat sankoin joukoin iholle. Kakkusota pläts tyyliin. Olen hot target, johon osuu ja uppoaa ja happi loppuaa.
Nyt on tullut onnellisuusosastoa. Viimeöinenkin oli sellainen, että olin jossain juhlavissa juhlissa, hyvä meiningi. Meikä popsimassa erinlaisista täytekakuista suklaapalat & konvehtit (konvehti kuulostaa jotenkin vanhan ihmisen sanalta; Kamfferintippoja ja konvehteja ryystettäämme alas kaffilautaselta.) Alkuviikosta näin kaksi happyendin unta putkeen. Aamulla ihmettelin nähtyä. Näinkö simppelisti se menee, paineistettu poimu purkautuu. Aurinkotuuleet.
Jos unet olisivat tahdonalaista toimintaa, päästäisiin kliseisiin. Matti senkin pervo, näkisi unta edelleenkin Ladasta, silviisiin, kumi kuitenkin käryää niistä. Hei, oli uudet penkit, kepardia. Tulisi paljon töistä poissaoloja, työpaikkapinnausta. Todellisuuspakoilua. Melatoniinin käyttö lisääntyisi käsiin ja suihin. Tällä tabletilla, voit olla unessa 17 h / 7. Ihmiset unohtuisivat koteihinsa. Rakkaani, olemmeko koko vkonlopun unessa? Pizzapalvelu kukoistaisi. Syntyisi Ouluakin enemmän pizzapaikkoja. Lapset kasvatettaisiin unella ja ollen jättikokoisia (jos vanhemmat olisivat hereillä.), koripallonpelaajia. Nukkuvat kylät, todellinen Antikristus lähtisi töihin, köyhä siis, eikä unta nää. Älä unta nää, kirjaimellisesti.
Onneksi näin emme voi tehdä. Olemme valveilla suurimman osan ajasta, valveutuneita. Kykyihimme kuuluu ajattelu, luova ongelmanratkaisukyky ja tarve kuulua erinlaisiin ryhmittymiin, jotka palvelevat Maslowejamme. Iltaselle sitten, laitamme pakoputken kallelleen, läpät kiinni ja otamme vastaan sen , jota luoja suo, tuo.
Älä unta nää.
Mutta nyt, mitä ihmettä? viimeöinen; olin joillain kutsuilla, siellä hyvä meininki, taustaäänet komppasivat. jonkun tutun bileet. kakkuja oli paljon pöydillä. Kiertelin niiden välissä ja napsiskelin suklaapaloja, konfehteja kakuista jotenkin rauhassa. Alkuviikosta näin yhden yön aikana kaksi onnellsuusunta peräkkäin. aamulla ne silloin muistin ja lauseeksi puin. Outoa, en sinänsä koskaan ole nähnyt mitään megaonnellisuutta. No lentämis ja pysyn ilmassa, voin kohopta taivaalle unet olat olleet aika siistejä.
tiistai 7. tammikuuta 2014
kuolemasta
Kuolemasta puhuminen on riski länkkäriyhteiskunnassa. Tiedän siis liukuvani heikoille jäille joillaintapaa. Mikä siinä on ahdistavaa, vai onko siinä mitään ahdistavaa? Se on kuin paha painajainen, tai työpaikkakiusaaminen; aamulla kun heräät, et halua muistaa siitä mitään.
Aira Samulin. Assosiaatio tuottaa seuraavaa; Punainen, kihara hiuspidennyspehko/ hevosennauru/ ikäloppu(tässä tapauksessa ikäalku)/ Jane Fonda jumppa-asu(lilaa tai pinkkiä,häivitetyn mustan pohjalla) / jonkinsortin panta, rinkula, kallon tai lantionympärillä. Hyrskylän mutkassa järjestetään energiakursseja ja hyvän elämän lähdevoimaannuttamismatkoja itseen, joskus jopa toiseen. Airastahan voisi tehdä Suomeen rauhaantuvan kuoleman lähettilään. Tervetuloa,valmistaudutaan yhdessä hyvään kuolemaan. Kuolema tutuksi ja luonnolliseksi, yhdessä... Kuolonjooga kursseja, avaa hengitystä paremmin. Ei ei ja ei. Ei se toimi näin, edes Arjan kautta. On parempi, että Arja energeyttää meitä edelleenkin.
Mehän juoksemme ikääntymistä karkuun ja palvomme nuoruutta. Mielihyvän ja itsensä toteuttamisen kulttuurissa, kuolemassa ei ole vetovoimaa. Siitä on vaikeaa tehdä myyvää, päivän pornoa; Kuole tänään, kaksi yhden hinnalla, ei oikein toimi. Anttilan hullut päivät, tule meille kuolemaan. Oletteko ikään nähneet yhtään hautajaisarkkumainosta? Meillä on kaupungin parasta pähkinäpuuta, isänne lepää rauhassa, vaikka oli mitä olikin. Uutuusbiisit, lauantaisin livemusiikkia. Me naiset; uurnien nykytrendit. 90- luvulta, 2000 luvulle. (Tuo tuhkakuppi pysyy ulkonäöllisesti samannäköisenä vielä seuraavat sata vuotta). Beaty Care; vanhenet tällä voiteella ikäistäsi nopeammin koska olet sen arvoinen. Inhottava, rajallisuuden muistutus olemassaolostamme. Haluamme aikuisten iltasadun, jossa kaikki on mahdollista. Voisinko pyytää kuoltuani palsamointia ja patsaan pystyttämistä Kontiolahteen? Pitäkööt jäämies Ötzinsä, meillä on frisbeemies Jari. Olisi hienoa saada käteen joku läpykkä. Laatassa; Tällä kiekolla hän rikkoi kunnan ainoan sähkövalon 4.4.2014.
50 villitys liittyy aiheeseen. Ihminen tajuaa lineaarisesti olevansa puolimatkan pyykissä. Puolet on taitettu, puolet jäljellä, noin paperilla ainakin. Naapurintyttö syndrooma antaa lisämausteensa. Jokaisella on jäänyt se "eräs" naapurin tyttö/poika kopasematta, jätin väliin, passasin. Olinko hölmö vai en ollut? Vaihdanko vaniljan toffeeseen viel? Ostanko nahkahousut, kurkistanko kuappiin vai motskako? Risteyskohdassa ihminen kysyy itseltään ne tarvittavat kysymykset. Ei äitinä, isänä vaan ihmisenä, miehenä, naisena. Vanheneminen ja isovanhemmuus, kellä sitä on, antaa jouston kysyä näitä. Ihminen pysähtyy vauhdin avulla risteyskohtaansa.
Tjäreborgin mainoksessa vanhukset hulluttelevat altaan reunalla yöaikaan ja tarjoilijapoika heristää sormea. Niin kait se sitten menee, eikä toisinpäin. Koskaan et voi olla liian vanha hulluttelemaan. Rajat & rajattomuus ovat inside of your head. Jos kerran rajat ovat päässämme, joukossamme liikkuu paljon aivokuolleita, joita ihmisiksi kutsutaan. Elää, muttei tunnu siltä. Ei tunnu oikein miltään, mikä on? Leffassa "In Time", on hyvä lähtökohta. Ihmisillä on ranteessa elinaika, joka tikittää kuin kello. Kaikki maksetaan ajalla. Elon lisäaikaa ansaitaan työllä, tai varastamalla toisen ranteesta. Kun aika loppuu, ihminen kuolee siihen paikkaan.
Jäin miettimään, muuttuisiko elämä, jos kaikilla olisi 75-vuotis aikalaskuri ranteessa ja tikitys vähempään alkaisi ensiparkaisusta? Aika olisi vakio. Kun kohtaisi tosiasian, elämä on rajallista, niin mitä sitten? Kävisikö kuin syöpäpotilaille, jotka useasti kertovat, (saatuaan ensin tietää synkän ennusteensa), elävänsä elämän parasta aikaa. Nautin joka hetkestä, näen ja kuulen linnunlaulun, hankien suhinan. Ehkä viimeiset vuodet käyttäisi jotenkin harkitummin. Vika vuonna saattaisi panostaa all in:iin, laitetaas punaisen täpän päälle lisää pelimerkkejä. Tulisiko elämästä makuisempaa, kenties merkityksellisempää? Mitä näyttäisivät onnellisuusbarometrit ja mitkä olisivat mittarit, joilla onnellisuutta mitattaisiin? Teollisuus kenties tyrehtynyt, luontaistalouden savut, majojen yllä.
Voisin laittaa elon laskurin päälle. Tässä hetkessä ja tästä hetkestä lähtien, minulla olisi aikaa jäljellä 24 vuotta ja 3 päivää. On pitkä aika, ihmiselle.
Aira Samulin. Assosiaatio tuottaa seuraavaa; Punainen, kihara hiuspidennyspehko/ hevosennauru/ ikäloppu(tässä tapauksessa ikäalku)/ Jane Fonda jumppa-asu(lilaa tai pinkkiä,häivitetyn mustan pohjalla) / jonkinsortin panta, rinkula, kallon tai lantionympärillä. Hyrskylän mutkassa järjestetään energiakursseja ja hyvän elämän lähdevoimaannuttamismatkoja itseen, joskus jopa toiseen. Airastahan voisi tehdä Suomeen rauhaantuvan kuoleman lähettilään. Tervetuloa,valmistaudutaan yhdessä hyvään kuolemaan. Kuolema tutuksi ja luonnolliseksi, yhdessä... Kuolonjooga kursseja, avaa hengitystä paremmin. Ei ei ja ei. Ei se toimi näin, edes Arjan kautta. On parempi, että Arja energeyttää meitä edelleenkin.
Mehän juoksemme ikääntymistä karkuun ja palvomme nuoruutta. Mielihyvän ja itsensä toteuttamisen kulttuurissa, kuolemassa ei ole vetovoimaa. Siitä on vaikeaa tehdä myyvää, päivän pornoa; Kuole tänään, kaksi yhden hinnalla, ei oikein toimi. Anttilan hullut päivät, tule meille kuolemaan. Oletteko ikään nähneet yhtään hautajaisarkkumainosta? Meillä on kaupungin parasta pähkinäpuuta, isänne lepää rauhassa, vaikka oli mitä olikin. Uutuusbiisit, lauantaisin livemusiikkia. Me naiset; uurnien nykytrendit. 90- luvulta, 2000 luvulle. (Tuo tuhkakuppi pysyy ulkonäöllisesti samannäköisenä vielä seuraavat sata vuotta). Beaty Care; vanhenet tällä voiteella ikäistäsi nopeammin koska olet sen arvoinen. Inhottava, rajallisuuden muistutus olemassaolostamme. Haluamme aikuisten iltasadun, jossa kaikki on mahdollista. Voisinko pyytää kuoltuani palsamointia ja patsaan pystyttämistä Kontiolahteen? Pitäkööt jäämies Ötzinsä, meillä on frisbeemies Jari. Olisi hienoa saada käteen joku läpykkä. Laatassa; Tällä kiekolla hän rikkoi kunnan ainoan sähkövalon 4.4.2014.
50 villitys liittyy aiheeseen. Ihminen tajuaa lineaarisesti olevansa puolimatkan pyykissä. Puolet on taitettu, puolet jäljellä, noin paperilla ainakin. Naapurintyttö syndrooma antaa lisämausteensa. Jokaisella on jäänyt se "eräs" naapurin tyttö/poika kopasematta, jätin väliin, passasin. Olinko hölmö vai en ollut? Vaihdanko vaniljan toffeeseen viel? Ostanko nahkahousut, kurkistanko kuappiin vai motskako? Risteyskohdassa ihminen kysyy itseltään ne tarvittavat kysymykset. Ei äitinä, isänä vaan ihmisenä, miehenä, naisena. Vanheneminen ja isovanhemmuus, kellä sitä on, antaa jouston kysyä näitä. Ihminen pysähtyy vauhdin avulla risteyskohtaansa.
Tjäreborgin mainoksessa vanhukset hulluttelevat altaan reunalla yöaikaan ja tarjoilijapoika heristää sormea. Niin kait se sitten menee, eikä toisinpäin. Koskaan et voi olla liian vanha hulluttelemaan. Rajat & rajattomuus ovat inside of your head. Jos kerran rajat ovat päässämme, joukossamme liikkuu paljon aivokuolleita, joita ihmisiksi kutsutaan. Elää, muttei tunnu siltä. Ei tunnu oikein miltään, mikä on? Leffassa "In Time", on hyvä lähtökohta. Ihmisillä on ranteessa elinaika, joka tikittää kuin kello. Kaikki maksetaan ajalla. Elon lisäaikaa ansaitaan työllä, tai varastamalla toisen ranteesta. Kun aika loppuu, ihminen kuolee siihen paikkaan.
Jäin miettimään, muuttuisiko elämä, jos kaikilla olisi 75-vuotis aikalaskuri ranteessa ja tikitys vähempään alkaisi ensiparkaisusta? Aika olisi vakio. Kun kohtaisi tosiasian, elämä on rajallista, niin mitä sitten? Kävisikö kuin syöpäpotilaille, jotka useasti kertovat, (saatuaan ensin tietää synkän ennusteensa), elävänsä elämän parasta aikaa. Nautin joka hetkestä, näen ja kuulen linnunlaulun, hankien suhinan. Ehkä viimeiset vuodet käyttäisi jotenkin harkitummin. Vika vuonna saattaisi panostaa all in:iin, laitetaas punaisen täpän päälle lisää pelimerkkejä. Tulisiko elämästä makuisempaa, kenties merkityksellisempää? Mitä näyttäisivät onnellisuusbarometrit ja mitkä olisivat mittarit, joilla onnellisuutta mitattaisiin? Teollisuus kenties tyrehtynyt, luontaistalouden savut, majojen yllä.
Voisin laittaa elon laskurin päälle. Tässä hetkessä ja tästä hetkestä lähtien, minulla olisi aikaa jäljellä 24 vuotta ja 3 päivää. On pitkä aika, ihmiselle.
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Sykettä ja kiloja
Aijoin ostaa polar loop rannekkeen. Se kun kivasti aina kehottelee; go,go ja walk walk. Minä kun en itse tajua liikkeitteni määrää tai sitä, milloin penkiltä on noustava. Kahvillekko, eikai sentään, vastahan 5 tuntia olen istuskellut mukavan koneeni katveessa. Katoppa, miten se aika rientää työpaikallakin. Semmonen jousitettu mies Gigantin katolla mainostaa sitä, ootte varmaan nähnyt? Olisiko tässä sykenöivä voima, jolla massakertymääni liikuttaisin?
Käteen tarttui kuitenkin Suunnon härpytin, sykemittari, jolla kunnioitusta herättävä ohjekirjanen. 120 sivua Suomi osuuus ja quick quide, kaikille impullisiivuutta poteville. Siis jälkimmäinen. Ohjeistaminen ja siihen perustuva ymmärtäminen meni ihmeen hyvin ja sain wärkin toimimaan. Nyt on motikka ranteessani. Kelloa en ollut pitänyt 20 vuoteen, sen jälkeen kun kärpänen, koneistonpyörittäjäni kuoli.
Dataa on tullut 3 kuukauden ajalta; Krapulassa frisbeegolffin harrastaminen nostaa sykkee 128:aan. Kilokaloreita palaa silloin n.500/per tunti. Te- arvo, joka mittaa rasittavuutta, on silloin 2.8. Norjalaisilla Te- arvo on 6, kun runttaavat sen ylämäki hiihdon, ennen kauden aloitusta. Voimain tunnossa, syke on 118 ja Te- arvo 2,0. kilokalorit 420/h, mehukattina siis. Yllätyin, tästä motivoivasta vaikutuksesta. En ole koskaan kuulunut siihen miesjoukkioon, joka määreellistää omat urheilusuoritteensa ja pukee sen monotooniseksi tarinaksi toisille suoriteystäville, josta sitten käydään mittaavaa jälkipuintia. Vielä kun 30 km hiihtää tänä perjantaina, niin sitten tulee 2000 km tänä talvena täyteen, mikä tekee kertamatkan pituudeksi ca..., joka tarkoittaa sitä, että joka päivä on pitänyt hiihtää 45 km, 4 kuukauden ajan, josta tulee 47 kilometriä enemmän kuin viime talvena, joka puolestaan johtuu siitä, kun viime vuonna autonsivuspoilerinventtiili hankasi..., joka puolestaan johtuu siitä...pälästä.
Nyt olen viehäistynyt tähän mittaamiseen, liekkö orastavan vanhuuden ensitöitä? Mittaa kaikki ja laita ruutupaperille ylös, yhdessä säätietojen. Tässä tapauksessa syötetään koneelle ja se pukkaa käppyrää ylös ja ulos. Hiljaista tietoa on nyt kertynyt ja kehon kuuntelua. Eiku, nyt siis ei ole enää hiljaista tietoa, eikä kehon kuuntelua. Tässä kaupassa olen menettänyt ne. Mittariin tuijottelua. Piip piip, jahas jahas, täytyy pienentää askelta, sykeraja herjaa. Nuorempana, juoksi paikkaan x, helevetin kauas, joko tunnoissani tai ahdistuksissa ja kääntöpaalun jälkeen aloin lisäämään wolttia koneistoon. Kotiovella oli tervehenkinen nuor mies. Ties matkansa, pituuden, paluun ja kodin. Voiko muuta vaatia?
Johtopäätökset: Harrasta mahdollisimman paljon kaikkea krapulassa.
Käteen tarttui kuitenkin Suunnon härpytin, sykemittari, jolla kunnioitusta herättävä ohjekirjanen. 120 sivua Suomi osuuus ja quick quide, kaikille impullisiivuutta poteville. Siis jälkimmäinen. Ohjeistaminen ja siihen perustuva ymmärtäminen meni ihmeen hyvin ja sain wärkin toimimaan. Nyt on motikka ranteessani. Kelloa en ollut pitänyt 20 vuoteen, sen jälkeen kun kärpänen, koneistonpyörittäjäni kuoli.
Dataa on tullut 3 kuukauden ajalta; Krapulassa frisbeegolffin harrastaminen nostaa sykkee 128:aan. Kilokaloreita palaa silloin n.500/per tunti. Te- arvo, joka mittaa rasittavuutta, on silloin 2.8. Norjalaisilla Te- arvo on 6, kun runttaavat sen ylämäki hiihdon, ennen kauden aloitusta. Voimain tunnossa, syke on 118 ja Te- arvo 2,0. kilokalorit 420/h, mehukattina siis. Yllätyin, tästä motivoivasta vaikutuksesta. En ole koskaan kuulunut siihen miesjoukkioon, joka määreellistää omat urheilusuoritteensa ja pukee sen monotooniseksi tarinaksi toisille suoriteystäville, josta sitten käydään mittaavaa jälkipuintia. Vielä kun 30 km hiihtää tänä perjantaina, niin sitten tulee 2000 km tänä talvena täyteen, mikä tekee kertamatkan pituudeksi ca..., joka tarkoittaa sitä, että joka päivä on pitänyt hiihtää 45 km, 4 kuukauden ajan, josta tulee 47 kilometriä enemmän kuin viime talvena, joka puolestaan johtuu siitä, kun viime vuonna autonsivuspoilerinventtiili hankasi..., joka puolestaan johtuu siitä...pälästä.
Nyt olen viehäistynyt tähän mittaamiseen, liekkö orastavan vanhuuden ensitöitä? Mittaa kaikki ja laita ruutupaperille ylös, yhdessä säätietojen. Tässä tapauksessa syötetään koneelle ja se pukkaa käppyrää ylös ja ulos. Hiljaista tietoa on nyt kertynyt ja kehon kuuntelua. Eiku, nyt siis ei ole enää hiljaista tietoa, eikä kehon kuuntelua. Tässä kaupassa olen menettänyt ne. Mittariin tuijottelua. Piip piip, jahas jahas, täytyy pienentää askelta, sykeraja herjaa. Nuorempana, juoksi paikkaan x, helevetin kauas, joko tunnoissani tai ahdistuksissa ja kääntöpaalun jälkeen aloin lisäämään wolttia koneistoon. Kotiovella oli tervehenkinen nuor mies. Ties matkansa, pituuden, paluun ja kodin. Voiko muuta vaatia?
Johtopäätökset: Harrasta mahdollisimman paljon kaikkea krapulassa.
perjantai 3. tammikuuta 2014
Myyristä & sykemittareista
Myyrät ovat vittumaisia otuksia. Yleensä, karkeistaen, minulla ei ole kyseisiä luontokappaleita vastaan mitään. Tiedän ainoastaan yhden, vielä harmillisemman otuksen, kontioisen. Harmillisuushan liittyy siihen,omistatko takapihaa ja jos omistat, niin minkäverran ja mikä tärkeintä, ovatko edellämainitut sinun vai naapurin puolella.
Myyrä esiintyy myös sotakirjoissa. Ymmärtääkseni, ei kovin hyvissä merkitys yhteyksissä. Kontiolahdella on laulukuoro Kontioiset, osaavat kuulumma laulaa. Itse en ole sitä todennut. Kylälaulanta, yhdessä kirkkokuoron kanssa, ei kuulu siihen kategoriaan, josta elämyksiä otan.
Myyrän saa paremmin hengiltä, kun omaat kärsivällisyyttä, jaksat oottaa ja pitää pistolapioa ylhäällä. Oletusarvona on, että nurmikkosi on ennen sitä leikattu stigan matalimmalla levelillä sileeksi. Jos kysymyksessä on lauantai, jolloin liktivoimis urakkaan ryhtyy, mukana oltava myös kossua ja turvakengät. Ensiksimainittu, auttaa odottamiseen ja kirvaamiseen ja jälkimmäinen turvallisuuteen. Näät siten sen pienen, mutta säännöllisen kohouman, jolla se pikku veijari puskee nurmesi alla käytävää. Kohouma kun on kohdallasi, alat pistolapion & nurmikon kanssa pelaamaan ristinollaa. 5-8 lyöntiä on potentiaalinen tcäänssi, saada se pikkuveijari hengiltä. Pakittaa se ei osaa. Skalppeerat nurmikon ja katsot. Kossu toimii hyvänä voitonjuomana tai pettymyksen pihlajanmarjana.
Mutta tuo perkele,kontioinen. Puskee pintaan helevetinmoisia multakasoja. Pistolapiolla siirtelet multaa vieressä olevaan kottikärryyn. Jo pelkkä reikä,kolo, herättää kunnioitusta. Työmiehen nyrkin kokoinen, ammottava reikä maassasi. Jos satut kusemaan sinne, et omaa niin isoa ja paineellistettua rakkoa, että saat sen piripintaan, ei tule vaahtokukkaa, ei.(muista kossu). Kun tiedään, että rotta, hiiri, kärppä,hilleri,päästäinen yms. pikkumönkijät menevät reilusti alle 1/3 kokoonsa nähden pienemmästä raosta sisuksiin, joutuu pohtimaan, miten iso otus on kysymyksessä. Hyvin syötetty pystykorva, maatiaiskissan kokoluokkaa?
Projektista voi muodostua kesän kestävä elämäntehtävä. Syksyllä sitten toivoo, että tulisipa lumi jo pian ja peittäisi kaiken valkoiseksi. Itse tein kontioiselle kiusaa, istuttamalla käpälämäki valkosipuli pillereitä maahan. Yhden pussin sisältö 100 kpletta. Niitä meni 6 pussia. Loppusyksystä, kaikki oli ostettu pois Joensuun seudun kaupoista. Pussi lupasi vaikuttavuuden 4-6 viikkoa. Oikeassa oli. Menivät naapurin puolelle. Naapuri kyseli sitten, miten olin saanut kontioiset kartoitettua. Hölmö, kerroin. Naapuri teki saman projektin ja kun pillereitteni vaikutus loppui, naapurin lisääntynyt kontioiskanta tuli takaisin minun puolelleni. Ostin lisäksi vielä pari piipparia, jotka noin 10 sekunnin välein, sanoivat monotoonisesti piip. Kontioinen veti tästä herneet nenään. Teki helevetinmoista kasaa sen alle ja ympärille, yrittäen puskea piipparin ulos maasta. Tarkka nenänen, mutta kuuloinenkin.
Katson takapihaani, muhkeat keot törröttävät, taasen. Oman mielenrauhani vuoksi, lähden tekemään sille kiusaa. Pistolapiolla survon osan multaa takaisin onkaloihin. Pistän piippareihin uudet patterit. Toivon pakkasta, sitä kautta routaista maata ja äkkiä lunta. Ostan kossun.
ps ps: Kontioinen on rauhoitettu eläin. Jos listit sen, joudut maksamaan 15 euroa zipaleelta. Voi saatana, kenen älypään keksintöä? Ainakin koko Kontiolahti on täynnä kasoja. Ei se kovin uhanalaiselta kannalta vaikuta. Kontiolahti vajoaa kohta yhteen isoon myyräkuoppaan, jos ei tule pakkasta.
Niistä sykemittareista tuonnenpana...
Myyrä esiintyy myös sotakirjoissa. Ymmärtääkseni, ei kovin hyvissä merkitys yhteyksissä. Kontiolahdella on laulukuoro Kontioiset, osaavat kuulumma laulaa. Itse en ole sitä todennut. Kylälaulanta, yhdessä kirkkokuoron kanssa, ei kuulu siihen kategoriaan, josta elämyksiä otan.
Myyrän saa paremmin hengiltä, kun omaat kärsivällisyyttä, jaksat oottaa ja pitää pistolapioa ylhäällä. Oletusarvona on, että nurmikkosi on ennen sitä leikattu stigan matalimmalla levelillä sileeksi. Jos kysymyksessä on lauantai, jolloin liktivoimis urakkaan ryhtyy, mukana oltava myös kossua ja turvakengät. Ensiksimainittu, auttaa odottamiseen ja kirvaamiseen ja jälkimmäinen turvallisuuteen. Näät siten sen pienen, mutta säännöllisen kohouman, jolla se pikku veijari puskee nurmesi alla käytävää. Kohouma kun on kohdallasi, alat pistolapion & nurmikon kanssa pelaamaan ristinollaa. 5-8 lyöntiä on potentiaalinen tcäänssi, saada se pikkuveijari hengiltä. Pakittaa se ei osaa. Skalppeerat nurmikon ja katsot. Kossu toimii hyvänä voitonjuomana tai pettymyksen pihlajanmarjana.
Mutta tuo perkele,kontioinen. Puskee pintaan helevetinmoisia multakasoja. Pistolapiolla siirtelet multaa vieressä olevaan kottikärryyn. Jo pelkkä reikä,kolo, herättää kunnioitusta. Työmiehen nyrkin kokoinen, ammottava reikä maassasi. Jos satut kusemaan sinne, et omaa niin isoa ja paineellistettua rakkoa, että saat sen piripintaan, ei tule vaahtokukkaa, ei.(muista kossu). Kun tiedään, että rotta, hiiri, kärppä,hilleri,päästäinen yms. pikkumönkijät menevät reilusti alle 1/3 kokoonsa nähden pienemmästä raosta sisuksiin, joutuu pohtimaan, miten iso otus on kysymyksessä. Hyvin syötetty pystykorva, maatiaiskissan kokoluokkaa?
Projektista voi muodostua kesän kestävä elämäntehtävä. Syksyllä sitten toivoo, että tulisipa lumi jo pian ja peittäisi kaiken valkoiseksi. Itse tein kontioiselle kiusaa, istuttamalla käpälämäki valkosipuli pillereitä maahan. Yhden pussin sisältö 100 kpletta. Niitä meni 6 pussia. Loppusyksystä, kaikki oli ostettu pois Joensuun seudun kaupoista. Pussi lupasi vaikuttavuuden 4-6 viikkoa. Oikeassa oli. Menivät naapurin puolelle. Naapuri kyseli sitten, miten olin saanut kontioiset kartoitettua. Hölmö, kerroin. Naapuri teki saman projektin ja kun pillereitteni vaikutus loppui, naapurin lisääntynyt kontioiskanta tuli takaisin minun puolelleni. Ostin lisäksi vielä pari piipparia, jotka noin 10 sekunnin välein, sanoivat monotoonisesti piip. Kontioinen veti tästä herneet nenään. Teki helevetinmoista kasaa sen alle ja ympärille, yrittäen puskea piipparin ulos maasta. Tarkka nenänen, mutta kuuloinenkin.
Katson takapihaani, muhkeat keot törröttävät, taasen. Oman mielenrauhani vuoksi, lähden tekemään sille kiusaa. Pistolapiolla survon osan multaa takaisin onkaloihin. Pistän piippareihin uudet patterit. Toivon pakkasta, sitä kautta routaista maata ja äkkiä lunta. Ostan kossun.
ps ps: Kontioinen on rauhoitettu eläin. Jos listit sen, joudut maksamaan 15 euroa zipaleelta. Voi saatana, kenen älypään keksintöä? Ainakin koko Kontiolahti on täynnä kasoja. Ei se kovin uhanalaiselta kannalta vaikuta. Kontiolahti vajoaa kohta yhteen isoon myyräkuoppaan, jos ei tule pakkasta.
Niistä sykemittareista tuonnenpana...
torstai 2. tammikuuta 2014
Vuoretteluvapaa
Tänään on ensimmäinen vuorotteluvapaa päiväni. Sijainen on palkattu 3.1.2014-27.12.2014. Ensimmäisen kerran aukaisin silmäni tossa klo.10 aikoihin. Piikku painallus silmäluomeen ja seuraavan kerran aika näytti jo klo.11.15. Pitää olla jatkossa tarkanna , ettei toi vuorokausirytmi lähde siirtyyn. Mukana nyt tosin oli vuoden vaihteesta johtuvaa raskassilmäisyyttä.
Hieman oudolta se tuntu olla aamupalapöydässä puolelta päivin. Katsoa, ohi menevää liikennöintiä. Jonkun sortin kiire ja systeemin luomat vaihtoehdottomat pakotteet, olleet kuitenkin se yksi keskeinen käyttövoima, joka potkinut minua eteenpäin.. Hihnalle on ilmestyttävä ilman verukkeita klo.8 ja kellokortin kautta kotimatkalle päin. Nyt voi vain olla, tai saa tehdä mitä lystää.
Kovin helppo toi paperihässäkkö oli loppujen lopuksi. Ainut jännä kakka jo nyt on, toi rahan riittävyys. Vika tilin sain joulukuun 15. päivä. TE toimistolta lähtee tai on toivonmukaan nyt lähtenyt prosyyrit eteenpäin, kohti TEHYn työttömyyskassaa ja siellä ne arpovat ajan x verran. Tarkistelevat , täyttyykö 25 vuotis työhistoria ja vasta sitten alkavat maksaa depentuuria. Huonolla säkällä, joka todennäköisintä, saan tilin helmikuun lopulla. Olen maksanut Thaikku matkan, sinne rahat jemmattu 2 kuukaudelle ja pitäis vielä elääkkin tammikuun loppuun asti. Matkalle lähetään 29.1.-27.3.2014. No, tossa ei mitään uutta, ei siinä yksittäistä köyhäpoloa ajatella, mitenkä olisi hänen kannalta hyvä rahaliikenne hoitaa. Ei toinna jäädä siihenkään kiinni. Se on köyhän vapauden hinta. Valkoisten harjoittamaan aparthaittia, toista valkonaamaa kohtaan, joka uskaltaa(petturi),hypätä hihnalta pois. Poistuminen tuottavasta yksiköstä, epämääräiseen sulaan. Pitää levittäää lokin siivet auki,torin yllä, jos oikein tiukkaa alkaa tekemään.
Raha sinänsä on aina ollut minulle suht merkityksetön. Toki sitä pitää olla ja mielummin itken mersussa kuin ladassa. En ole ikinä antanut sille juuri mitään arvoa. Mikä arvo sillä sitten pitää olla? Vanhempani olivat yrittäjiä, näin sen suorittamisen ja ulkokuorisen statuksen, mikä sen ympärille helposti kehkeytyi. Ihmisarvo määrätyi verokalenterin tietojen mukaan. En osaa sanoa, oliko tuolla sitten vaikutusta omaan suhtautumiseeni. Ihminen ja ihmisyys itsessään on minulle se tärkein juttu. Ropsit tulee sen myötä. Mitä ihminen on sisältäpäin?
Hieman oudolta se tuntu olla aamupalapöydässä puolelta päivin. Katsoa, ohi menevää liikennöintiä. Jonkun sortin kiire ja systeemin luomat vaihtoehdottomat pakotteet, olleet kuitenkin se yksi keskeinen käyttövoima, joka potkinut minua eteenpäin.. Hihnalle on ilmestyttävä ilman verukkeita klo.8 ja kellokortin kautta kotimatkalle päin. Nyt voi vain olla, tai saa tehdä mitä lystää.
Kovin helppo toi paperihässäkkö oli loppujen lopuksi. Ainut jännä kakka jo nyt on, toi rahan riittävyys. Vika tilin sain joulukuun 15. päivä. TE toimistolta lähtee tai on toivonmukaan nyt lähtenyt prosyyrit eteenpäin, kohti TEHYn työttömyyskassaa ja siellä ne arpovat ajan x verran. Tarkistelevat , täyttyykö 25 vuotis työhistoria ja vasta sitten alkavat maksaa depentuuria. Huonolla säkällä, joka todennäköisintä, saan tilin helmikuun lopulla. Olen maksanut Thaikku matkan, sinne rahat jemmattu 2 kuukaudelle ja pitäis vielä elääkkin tammikuun loppuun asti. Matkalle lähetään 29.1.-27.3.2014. No, tossa ei mitään uutta, ei siinä yksittäistä köyhäpoloa ajatella, mitenkä olisi hänen kannalta hyvä rahaliikenne hoitaa. Ei toinna jäädä siihenkään kiinni. Se on köyhän vapauden hinta. Valkoisten harjoittamaan aparthaittia, toista valkonaamaa kohtaan, joka uskaltaa(petturi),hypätä hihnalta pois. Poistuminen tuottavasta yksiköstä, epämääräiseen sulaan. Pitää levittäää lokin siivet auki,torin yllä, jos oikein tiukkaa alkaa tekemään.
Raha sinänsä on aina ollut minulle suht merkityksetön. Toki sitä pitää olla ja mielummin itken mersussa kuin ladassa. En ole ikinä antanut sille juuri mitään arvoa. Mikä arvo sillä sitten pitää olla? Vanhempani olivat yrittäjiä, näin sen suorittamisen ja ulkokuorisen statuksen, mikä sen ympärille helposti kehkeytyi. Ihmisarvo määrätyi verokalenterin tietojen mukaan. En osaa sanoa, oliko tuolla sitten vaikutusta omaan suhtautumiseeni. Ihminen ja ihmisyys itsessään on minulle se tärkein juttu. Ropsit tulee sen myötä. Mitä ihminen on sisältäpäin?
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Runo
Uudisraivaajat
Joskus kuvat valehtelevat
Olemme suuremmoisessa suurennuslasissa
Kivikylät kivikylät
meijän poikii
Elämän punakylläiset posket
siemenkota terminaalit
Halusimme juurtua tänne kalastaja ikuinen ilkikurinen
joskus kuvat valehtelevat
Usko horjumaton
tekee työkseen uskoa
Joskus kuvat valehtelevat
Olemme suuremmoisessa suurennuslasissa
Kivikylät kivikylät
meijän poikii
Elämän punakylläiset posket
siemenkota terminaalit
Halusimme juurtua tänne kalastaja ikuinen ilkikurinen
joskus kuvat valehtelevat
Usko horjumaton
tekee työkseen uskoa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)