lentää kuin lintu yli aallokon
Totta kai kiitos vaikuttaa
yksi sana, pienin ja helpoin
kiitos
Tilastohaukka tiesi kertoa, että 50 000 lukijaa ja 500 tarinaa tuli täyteen juuri nyt.
Suosittelen lukemaan tekstit internetversion kautta. Kiitoksia kaikille, hyvä me!
Mun edesottamuksia voi myös seurata instagramin puolella: @lapinpoikasapikka.
Jatkama tästä, kuha tullee sitä sanottavvaa...
t.Jari
Lisätään ihmisaikaa, mennään tapaamaan postinkantajaa. Miten köyhtyä omassa rikkaudessa.
Ei arki meiltä varasta, vaan joku muu. Laiva on lastattu; ketä kutsut, ketä pyydät, kenet joudut ottamaan mukaan. Ajatellaan eletyn elämän kautta, entäpäs elämättömän. Minkä tahansa jalustalle kohotetun voi aina kaataa. Happamalta pitää vaihtaa käyttövesi tai katkoa varret.
Ei voi tulla enää ulos kaapista, ihminen ei mahdu sinne. Rakastan tätä päivää kuin viimeistä oljenkortta. Kun kukaan ei häiritse, sen voi tehdä aivan itse. Alaston keho hengittää paremmin. Silmäripsi jäänyt kiinni juomalasin kantaan, leivänmurut tapaavat toisensa; arjen ihmeitä. Valitsen kaltaisiani, sen jälkeen ei tarvitse enää mitään valita. Uskon tarkoitettuun ja sokeuteen.
Olen ajatellut, todentanut sanalla ja elämällä todeksi
* omistettu Lauralle, jolta inspiraattori tull.
" maailma tuhoutuu, sinä, minä, me kaikki
eikä tehdä asialle mitään. Mikä huolestuttavinta,
vain HULLUT tekevät
Pääsin turvaan.
Nyt voin olla herkin,
tunnistaa joka merkin.
Jopa vanhan Erkin, onko
hän hyvässä vai
pahassa?
Rakkauden syleilyssä
otan mennyttä vastaan
eheydyn ikiomaksi
rajojeni sisällä.
Rakkaus Rakkaus Rakkaus
raakkuu vanha korppi,
taivaan kantta pitkin
Istahtaa sitten korkealle
latvaan, katsahtaa menikö
viesti perille?
Ihmislapsen epäily
voiko noin olla.
Korpin sanoma
maan kulkijoille
saiskos mustan sydän
pienen lapsityövoima
tehotuotanto
kasvihuonekaasu
merkin tuotteisiini, joita syön päivittäin...
Äitien jono tarhapaikkoihin, isät ajavat kovempaa
tervehdän ohikulkijaa, tallaamme tutuiksi, juttelemme
aamuasetuksilla
hengitän pakkasilmaa ensikerran tavoin,
aamusta voi viettää siestaa
Pimeneviin syysiltoihin
katse suunnattava. Itkut
markkinoilla tirautettava,
kesä on lopen uupunut
Kädestä pitäen kiinni,
voe ettää, kun muailma
pettää, todentajan
Tulla toisten kaltaiseksi,
on jotenkin pelottavaa.
Ihminen tarvitsee toista,
ollakseen erilainen.
Voi kulkea massan mukana,
mutta mielellään omalla
päällä varustettuna.
Yö on rauhaisa,
mutta tulee minuun
raivoisalla mielellä
Ajaa vessaan, ajatusteni
kirjakerhoon
Aamulla olen väsynyt
räsymatto, jossa
revontulten värit